Kristus syntyy, kiittäkää!

Onko kauniimpaa kuin kuhmolainen lumen koristelema metsä, missä teeriparvi lennähtää urpapuuhun aterioimaan. Komea punaturkkinen kettu hyppelehtää hangessa metsämyyriä etsien. Mehto romahtaa siivilleen ja säikäyttää umpihankitallustelijan, kun sitä vähiten odottaa. Kalastaja virittää Lentualla talviverkkoja, varispari kieppuu toiveikkaana ympärillä.

Päivät ovat käsittämättömän lyhykäisiä, pimeä lyö kättä pimeälle. Korven ihmisasukkaiden jouluvalot virkistävät lumisten teiden ajelijoita. Huikeat sähkön hinnat saavat sähköllä lämmittävät hikeentymään ilmaiseksi.

Joulu tulla jollottaa. Mummuturistitkin tulevat rajoitusten höllättyä mummulaan, nauttimaan hiljaisen luonnon kauneudesta, rönttösistä, lanttukukosta. Kirkot täyttyvät, rauhaa rukoillaan vakavammin kuin vuosikausiin.

Tästä vuodesta jää surullisia muistoja, joita joulurauha toivottavasti hetkeksi loiventaa. Venäjän hyökkäys Ukrainaan herätti suomalaiset Natoon, monet suunnittelivat jo hätävaraa tai äkkilähtöä länttä kohti. Lyhyeksi aiottu sota on venynyt, ihmisiä tapetaan, eloonjääneet palelevat.  

Moni kuhmolainen myös suri omaisia. Kaksi puualan myrrysmiestä, isoa vaikuttajaa ja merkittävän elämäntyön tehnyttä Lassia läksi tuonilmaisiin, samaten monta koulukasikäpolvea opettanut Heikki ja lukiolaisia opona opastanut Maija. Rauha heidän ja kaikkien toistenkin tänä vuonna edesmenneitten muistolle. Käymme sytyttämässä jouluna kynttilät haudoilla, sillä edesmenneet elävät niin kauan kuin heitä muistamme.

Monen jouluun kuuluvat hienot valmistelut. Voisiko kaunein ja yksinkertaisin, valmistelematon joulupöytä kuitenkin löytyä lumen kattamasta maisemasta, jylhästä kuusikosta, petäjiköstä, virkistävältä aukolta tai järven rantuuksilta, luonnon hiljaisuudesta. 

Joulun lapsi syntyy jälleen tuomaan toivoa, valoa, uskoa talven pimeyteen, tuo lupauksen keväästä, uudesta välivallattomasta maailmasta. Juhlakausi tarjoaa mahdollisuuden rauhoittua, hiljentyä. Pyhittäjä Serafim Sarovilainen oli sanonut usein huolten kalvamille ihmisille: ”Saavuta sisäinen rauha, ja tuhannet ympärilläsi pelastuvat.”

 Tarina julkaistiin Kuhmolaisessa 23.12.2022. Hyvää Joulua ja Rauhallista Uutta Vuotta kaikille! 

Rauhankyyhkyt lentoon

 

Miksi Venäjä hyökkäsi samaan slaaviperheeseen kuuluvaan Ukrainaan? Eikö Ukrainan menestys olisi Venäjän menestys. Vainoharhaisuus ja suurvaltakiimako ajoivat mielettömyyteen. Ukrainalaiset eivät ole natseja.

Sodassa tapetaan. Se on väärin. Tosin ukrainalaisille ei anneta mahdollisuutta pasifismiin.

Tulevaisuuden Venäjä ei ole yhtä kuin nyky-Venäjä, joka on Putinin Venäjä. Putinin hallinto on sortuneen sosialismin rauniolla rehottava kleptokratia. Ei voi ajatella, että vastasyntynyt venäläisvauvakin olisi syyllinen sotaan.

Venäjän vallanpitäjät eivät ole halua oppia historiasta, mistä kertoo esimerkiksi Stalinin vainoja tutkivan ihmisoikeusjärjestö Memorialin kieltäminen.

Hälytyskellot soivat, kun toisinajattelijoita surmattiin ja oppositiopolitiikkoja myrkytettiin. Krimin valloitus ja kahdeksan vuotta jatkunut sota olivat väärin. Alamäki sivistymättömyyteen jatkui, kun nuorten valistaminen seksuaalisuuden kirjosta kriminalisoitiin ja perheväkivallasta tehtiin lailla yksityisasia.

Valtion televisiopropaganda pesi venäläisten aivoja. Eliitti saa kahmia omaisuutta, kunhan kansa jotenkuten voi elää elämäänsä. Yltiöisänmaallisuus poltti sopan pohjaan, sytytettiin sota, jota ei saa vastustaa.

 Liikekannallepano vaikutti mielipiteisiin. Onneksi.  

Puheet taktisista ydinaseista ovat mielettömiä, sillä Hirošiman ja Nagasakin pommit olivat taktisia ydinaseita. Maailma tarvitsee rakkautta ja elämän kunnioitusta. Venäjän koululaiset tarvitsisivat rauhankasvatusta, ei nyt palautettua sotilaskoulutusta.

Muutos tulee joskus Venäjälle. Ihmisoikeudet, rehellisyys ja demokratia nostetaan arvoonsa. Tarvitaan kaikkien venäläisten, koulutettujen ja kouluttamattomien kovaa työtä ja rohkeutta. Toivottavasti muutos on veretön. Sitä ennen Venäjän ja Ukrainan tulee neuvotella, lopettaa tappaminen.

Mitä muuta tavallinen kuhmolainen tai kuhmolaistunut kaksoiskansalainen voi kuin toivoa ja rukoilla rauhaa, olla levittämättä Putinin oppeja tai pelkoa sosiaalisessa mediassa ja puheissa. Toivoa ei saa menettää. Lähimmäisiämme ovat sekä venäläiset että ukrainalaiset, joille toivon joulurauhaa Vapahtajamme syntymäpäivänä.

Kolumni ilmestyi Kuhmolaisessa 13.12.2022. Mielessäni olivat Kuhmon kaksoiskansalaiset. Tuskin huokailuni vaikuttavat yhtään mihinkään. Silti rauha on tavoite, mistä ei saa koskaan luopua, ei toivosta, ei väkivallattomuuden ihanteesta. 

Yleisön pyynnöstä tai varmaan joistakin pyynnöistä huolimatta kirjoitan nyt useammin Kuhmolaiseen. 

Lakkasin ymmärtämästä Saksaa

Vuosi sitten esittelin Rovaniemen
kaunista kivikirkkoa ja etenkin
sen upeaa 70-vuotta täyttänyttä
Lennart Segerstråhlen freskoa
rovaniemeläisille

Saksa. Sedän sodanaikainen valokuvaajaystävä. Saksalaiset vieraat, kesä 12-vuotiaana Odenwaldissa, elämänikäisiä ystävyyssuhteita. Pitkät kuuset nuotion ympärillä, tähtitaivas, lämpimät iltayöt. Kirsikat, luumut.

Saksa. Johan Sebastian Bach, Heinrich Böll, Alice Schwarzer, Nina Hagen, Gisela May, Hildegard Knef, Rammstein, harmaaleipä, kakut. Elämäni suhteellisesti parhaat tienestit tarjoilijana seitsentoistavuotiaana pienessä kylpyläkaupungissa, kun D-markka oli kaksi Suomen markkaa.

Saksa. Sota, aseveljeys, Lapin tuho. Eduard Dietl. Haben Sie Cognac. Nopea nousu, vierastyöläiset, joihin ennätin kuulua, Göttingenin Georg-August-yliopiston opiskelupaikka, jota en ottanut vastaan. Sitä varten tarvittiin poliisiviranomaisen todistus siitä, että vanhempani ovat nuhteettomia ja ilmeisesti kykeneviä rahoittamaan opintoja.

Willy Brandt, Georg Schröder, Helmut Kohl, Angela Merkel. Brigitte, Emma, Stern, Frankfurter Allgemeine. Katja Ketun Kätilö. Rainer Werner Fassbinder.

Kun saksalaiset ystäväni tulivat kylään, Lanko-Pekka kehotti piilottamaan tulitikut. Lapin sodan tuho on Suomessa mielestäni jäänyt katveeseen, etenkin Etelä-Suomessa unohdettu.  

Saksaan kuuluvat esoteerikot, biodynaaminen viljely, ydinvoiman vastustus ja kannatus, Greenpeace, neonatsit, bordellit, huumeet. Vanha kulttuuri, luterilaisuus ja katolisuus, jyrkät luokkarajat, varakkaat ja köyhät. Feministit, kotirouvat, olut, knödelit, jalkapallo, Schützenfest, Oktoberfest.

Lyhyen aikaa ajattelinkin saksaksi. Pandemian aikaan kävi ilmi, että Saksan internet ei toimi kaikkialla ja kouluissa ei saa lämmintä vettä. Onko insinöörien maa lyönyt laimin tärkeitä asioita?

Saksalaiset älyköt allekirjoittivat 29. huhtikuuta 2022 avoimen kirjeen liittokansleri Scholzille. Kirjeessä vastustettiin aseavun antamista Ukrainalle, koska pelättiin sodan eskaloituvan kolmanneksi maailmansodaksi ja aseavun joutuvan myös rikollisiin käsiin. Tätä kolumnia kirjoittaessani allekirjoittaja oli jo 470 000.

Scholzin hyväksynnällä myytiin turvallisuusviranomaisten ja EU-komission vastustuksesta huolimatta siivu Hampurin satamasta kiinalaisille. Scholz kävi Kiinassa ja oli ottanut esille ihmisoikeusongelmat. Kaupankäynti lienee vaikuttanut motiiveihin moraalin lisäksi, sillä kiinalaiset ostavat 40 % volkkareista.

Saksa linjasi Merkelin aikana politiikkansa Wandel durch Handel -periaatteella, muutos tulee keskinäisriippuvuuden kautta. Ei toiminut, riippuvuus Venäjän kaasusta tuli kalliiksi.

Suomalaisen järki juoksee tällä hetkellä toisin kuin germaanien. Yhden naisen ymmärryksen loppu ei merkitse juuri mitään. Se kertoo kuitenkin siitä, kuinka monenlaisia kielteisiä vaikutuksia järjettömällä sodalla on. Enemmän kuin väkivaltaa tarvitaan ymmärrystä ja ykseyttä. 

Pakinan julkaisi Lapin Kansa 5.12.2022, höysteeksi ihana Hildegard Knef:  https://www.youtube.com/watch?v=LNJpyDbTBxQ

Kirja on kirves mielen jäätyneelle merelle

Tilannekuva Kuhmon kirjastolta
6.3.2017. Kirjasto tarjoaa tiloja
meille innokkaille, pidin 60-
vuotisnäyttelyn kirjastolla.
Kuvassa poikani Tapio Penttilä.

Kuhmo pärjäsi muuan vuosikymmen sitten kirjastojen kisassa, jossa mitattiin lainojen määrää asukasta kohti. Salo voitti, Kuhmo tuli hopealle.

Kuhmon kaunis kirjasto on kuhmolaisten ja kesäasukkaiden olohuone. Monia luokkahuoneitten rakentaminen kismitti. Professori Jyrki Tasa voitti aikoinaan arkkitehtikisan Atalantella, Jean Vigon elokuvasta inspiraation saaneella ideallaan ja kotoisesta kirjastostamme tuli keskieurooppalaisten arkkitehtien pyhiinvaelluskohde.

Suren lukemisen hiipumista nuorten harrastuksista, suren Suomen Pisa-tulosten huononemista. Vaikuttavat toisiinsa.

Luetko ääneen lapsille tai rakkaalle? Ääneen lukeminen on välittämisen muodoista suloisimpia. Omille lapsilleni en paljon kerinnyt ääneen lukea, onneksi rakastuivat kirjoihin ilman äidin kaitsemista.

Nuoruuden idolini Franz Kafka täräytti kirjan olevan kirves mielen jäätyneelle merelle. Kirjoitettu on muuttanut maailmaa. Tuskin ihmiskunta olisi edennyt yhdenvertaisuuden ja vapauden tiellä ilman tallennettua tietoa, kirjallisuutta, tutkimusta, dokumentteja yli sukupolvien. Kirjaroviot, ulkomaan agenteiksi julistamiset ja vihapuhe viestivät taka-askeleista. Digitalisaatio räjäytti käytettävissä olevan tiedon määrän, ei taannut kuitenkaan ymmärryksen kasvua.

Lukijana tunnustan laiskistuneeni. Elämä on liian lyhyt lukeakseni kaikkea. Jos joku kirja ei nappaa, lopetan lukemisen. Tiedän toisinkin ajateltavan, kiitos Kuhmon kirjaston lukupiirin.

Olen ollut lukupiirien jäsen kaksikymmentäviisi vuotta, väliin laiskasti, joskus intensiivisesti. Suuri ilo on ollut kuulla jäsenten näkemyksiä, jotka saattavat olla hyvin erilaisia. Joskus on pitänyt tarttua kirjaan uudestaan, että ymmärtäisi, mitä on jäänyt oivaltamatta. Jäykät ajatukset saattavat muuttua lukiessa.

Jotkut kirjat ovat kirjoja, joihin palaan. Kun läheinen kuolee, luen Veikko Huovisen Pojan kuoleman. Sen syvä isänrakkaus lohduttaa.

Kiitos kirjaston väelle ja kaupungille kirjoista ja lukupiiristä.

Mitä Sinulle merkitsevät kirjat? Mikä on lempikirjasi? Oletko kokeillut lukupiiriä? Suosittelen.

Tarina julkaistiin Kuhmolaisessa 22.11.22. Marraskuun piristykseksi suomalaista ränttätänttää, Kyläpelimannit nuoruudestani vm 1981, tämän opetin kyllä vähän tuhmemmilla sanoilla innokkaalle ja tarkkakorvaiselle laulajatytölleni Ailille: 

https://www.youtube.com/watch?v=Cb5qdqS-j-Y

Korjattu 23.11. kirjastokisan voittajaksi Salo, ei Nokia. Salolaiset tuhmeliinit kun lainasivat kirjoja myös pienten ympäristökuntien asukkaille, paljasti korjattavasta kertonut aiempi kirjastonjohtaja Eero Hartikainen, kiitos Eero täsmennyksestä! Meikäläisen maantieteellinen osaaminen rajoittuu Kainuuseen, Oulun tienoille ja Länsi-Lappiin. 

Samanlaisuuden pakosta

Sanna "Litku" Klemetti ei pode
samanlaisuuden pakkoa
Kuva Kuhmo-talon 7. levyn 
julkkareista 5.11.2022

Pikkutyttönä inhosin isosti tytöt sitä, pojat tuota -lausahduksia. Tohdin tunnustaa nyt, kun käytösrikos on vanhentunut, että inhosin myös lausahtajia.  

Hiippailin oranssissa veluuriverkkarissa pitkä punainen tukka yleensä sitkeästi takkuisena, kunnes äiti sai minut kiinni, pesi verkkarit, yritti selvittää ja letittää tukkani. Huolenpidon soin äidilleni, vaikka kiihkeästi odotin verkkarin kuivumista.

Tykkäsin kiipeillä puuhun ja leikkiä tulella. Pidin enemmän Tarzanista kuin tyttökirjoista. Kun leikittiin perheitä Hellevin kanssa, minulla oli niin paljon lapsia, etten muistanut heidän nimiään. Lapset muotoiltiin lumesta ja kesällä koiranputkista. Hankin metsästyskortin kuusitoistavuotiaana, koska metsästys oli kivaa. Lopetin aikuisena huomattuani, etten syö kovin paljon lihaa.

Olen kiitollinen vanhemmille, kumppaneille ja ystäville siitä, että saan olla mikä olen. En pidä itseäni kummoisena. Olen pöljyillyt viljalti elämäni aikana.

Lapsuuden tunnemuistojeni takia olen miettinyt nykyistä keskustelua, missä sukupuolta ja seksuaalista suuntautuneisuutta pohditaan. Voin olla väärässä, mutta keskustelussa tuoksahtaa myös kapea vainu siitä mitä kunkin sopii tehdä.

Lehtitietojen mukaan valtaosa sukupuoleensa tyytymättömistä nuorista on tyttöjä. Onko tytön rooli yhä liian ahdas. Kannatan transihmisille samoja oikeuksia kuin kaikille. Voisiko kuitenkin olla myös niin, että joskus seksuaalisuudella ehkä olekaan asian kanssa mitään tekemistä, vaan rooliodotukset ahdistavat. Tyttö saa mielestäni olla Batman tai Tarzan, poika Barbie, jos siltä tuntuu.

Samanlaisuuden vaade keljuttaa. Pitääkö kaikkien somettaa, pukeutua muodikkaasti, meikata vielä kuusikymppisenä paitsi miesten, pitääkö kaikkien asua kaupungissa, katsoa Netflixiä, kokata hifistellen etnoruokia ja killittää kalliita viinejä. Pitääkö hehkuttaa somessa intohimoaan työntekoon, käyttää perheestään ja kotieläimistään, anteeksi, lemmikeistään vain superlatiiveja.

Tai olla somettamatta, elää jyrkästi siten kuten on aina elänyt ja nostella ylähuulta kuin väsynyt mangusti kun kuulee omista poikkeavia näkemyksiä.

Miksi kirkossa käyminen on perverssimpää kuin yökerhoissa hilluminen? Miksi kuka tahansa kuten pääministeri ei saa hillua yökerhoissa?

Pitääkö asioista olla aina samaa mieltä? Ei tarvitse.

Ortodoksisessa ehtoopalveluksessa on kohta, jonka viisaus koskettaa: varjele pahan muistelulta. On helpottavaa antaa anteeksi ja sietää toisella tavalla ajattelevia. Koetan siis unohtaa lapsuuteni ja nykyistenkin nipottajien, ei vaan niputtajien jyrkkyydet.

Annetaan ihmisten rehottaa, jos eivät loukkaa toisia sanoin tai teoin. Nautitaan erilaisista näkemyksistä, opetellaan väittelemään, kestämään ristiriitoja ja hakemaan maukkaita kompromisseja.    

Kolumni julkaistiin Lapin Kansassa 7.11.2022. Lopuksi Litkua: Miksi en lähtisi kaupunkiin, olkaa hyvä: https://www.youtube.com/watch?v=ca0Yj6mNr7Q   (Yö tekee minustakin hauskemman).

Mumu muistelee

Reilut seitsemäntoista vuotta sitten ajelin kiinteistönvälittäjän kyydillä elämäni ensimmäisen kerran Timoniemelle. Oli huhtikuu, hölsekeli. Päästyämme perille Irja ja Kalle Haverisen rakentamalle talolle Sikoniementielle rakastuin paikkaan oitis. Hiljaista. Ei katuvaloja! Järvi, ranta. Matkaa uudelle työpaikalle noin 17 kilometriä, mikä oli hyvin lyhyt verrattuna aiempaan 40 kilometrin ajomatkaan.

Nanosekuntiakaan en ole kauppaa katunut, vaikka seitsemänkymmentäluvun lopun talossa ja Kallen rakentamissa lukuisissa piharakennuksissa riittää puuhaa. Alkuremontit hoitivat Pääkkösen Kari Hirveläntieltä ja entinen iivantiiralainen Huotarin Usko, kiitos myös oman kylän Pekka Pääkköselle ja Seppo Laukkaselle. Saunaintoilijana kunnostutin tärkeimpinä kaksi saunaa. Niistä sähkösaunaa ei ole tosin nyt lämmitetty kahteen vuoteen.

Rakkaus Lentuan rantaan ei ole ruostunut. Korona-ajan kökötin kotona seurana etätöitä tekevä mieheni Pekka Myllylä sekä poikani Tapio Penttilä. Sain kaksi uutta kuhmolaista kirjoihin, toinen tosin joutui muuttamaan pois. Laillani hekin tykkäävät soudella ja tuksutella vanhalla peräprutkulla pitkin Lentuaa, vaikka kalastuksen jaloissa taidoissa olemme kerrassaan surkeita. Savuahvenet ovat kuitenkin kalojen aatelia, niitä saa tumpulakin. Korona-aikana sosiaalistuttiin: vietiin latuja pitäneelle Matti Pääkköselle viisi metriä pitkä makkarakeppi, etteivät makkaratulilla virukset tartu.

Ilahduin suunnattomasti, kun viime vuonna nuori perhe rakensi talon naapuriin. On mielestäni turhan synkkämielistä luulotella, ettei luonnolla ja hiljaisuudella olisi vetovoimaa myös nuorille. Töitä pitää olla työkeskeisessä Suomessa, ja Kuhmossa on jo vuosia ollut työvoimapula. - Kun kerran äkisin, että mitähän tälle talolle tapahtuu kun aika jättää, poika tuumi, että tsot, tsot, kiinnostuneita voi hyvinkin olla.

Kun viisi vuotta sitten toteutin nuoruuden päätökseni ja hyppäsin yksinyrittäjäksi opastamaan, kirjoittamaan ja viisastelemaan neuvonantajana, ei tullut pieneen mieleenkään lähteä Kuhmosta. Teen keikkahommia akselilla Kittilä – Helsinki. Pikkuhiljaa aion laiskistua perusteellisesti.

Timoniemi on minulle paras paikka maailmassa. Rauha, Lentuan vaihtuva maisema, hiljaisuus, linnut, sekä isot että ärsyttävätkin pikkunisäkkäät ovat elämän suola. Kuhmo-talolle on sopiva matka, tarjonta huimaa.  Toivon, että tuhkani sitten joskus ripotellaan Lentuaan.

Ai mikäkö on mumu? No tietysti muualta muuttanut. Eila Valtanen, Irjala (palautteet osoitteeseen lentualta@gmail.com, kiitos)

Pakina julkaistiin kotikylän lehdesssä, Timoniemen netissä n:o 46/2022

Sokeria pohjalla on tällä kertaa J Karjalainen, joka ilahdutti kuhmotalollista fanejaan viime sunnuntaina. Jossakin arvostelussa sanottiin, että hän on kansallisaarre. Olen samaa mieltä, mikä tarinankertoja, mikä Pohjois-Amerikan ja Suomen musiikin menneen ja nykyajan sekoittaja. Kas tässä Soulavarikselta mojova tarina: https://www.youtube.com/watch?v=c1Zk0ytZuRM

 

Setämiesten ja täti-ihmisten tasa-arvo

Susipari (2019), väritystehtäväni 
syntyi Kittilässä

 Olen syvästi kiitollinen äidinkielellä johdetulle isänmaalle siitä, että tytöt saavat käydä koulua. Jos tytöksi olisi syntynyt Afganistanissa tai Iranissa, joutuisi piileskelemään hunnutettuna hellan ja nyrkin välissä ilman oikeutta koulutukseen, ammattiin ja omaan palkkaan. Henki voi mennä, jos et kanna huivia oikein.

Sukupuolirooleja perustellaan biologialla ja evoluutiolla. Tuore tutkimustieto osoittaa, että kivikauden tehtävät eivät olleet tarkkarajaisia. Naiset metsästivät, kalastivat ja tekivät luolamaalauksia siinä missä miehetkin. Vasta maan perimisen tärkeys ja jäykimmät kristinuskon ja islamin muodot alkoivat muokata sukupuolia muotteihin.

Naisten oikeudet antavat miehille tilaa helpompaan elämään. Miehille ei saisi ladata kaikkea vastuuta työstä, maailman tai ansainnan asioista. Miehet ovat ihania isiä saadessaan kasvaa aitoon vanhemmuuteen. Mahtoivatko keskustalaiset tarkoittaa tätä nostaessaan esille setämiesten tasa-arvon.

Setämiehet ovat ainakin taloudellisesti vielä tasa-arvoisempia kuin täti-ihmiset. Naisten palkat ovat keskimäärin 16 % pienempiä kuin miesten, ja eläkeiässä tuloero kasvaa. Vuoden 2021 lopussa työeläkkeissä eroa oli miesten hyväksi 600 euroa. Naisten keskimääräinen työeläke oli 1 373 euroa kuukaudessa, miesten 1 973 euroa.

Kotihoidon tukea on pidetty perhemyönteisenä asiana. Tietävätkö kotiin jäävät nuoret naiset, mitä se vaikuttaa heidän eläkkeeseensä. Montako kotona lapsiaan hoitavaa isää tiedät? Entä jos puolisosta tulee ero tai hän kuolee?

Historiasta voi oppia. Naisten oikeus harjoittaa ammattia, kirjautua yliopistoon ja äänestää vaaleissa ovat vasta toista sataa vuotta vanhoja oikeuksia, joiden puolesta esiäitimme ja -isämme tekivät töitä.

Nainen saa haluta isolla lusikalla. Saa olla työ, lapsia, saa elää omaa elämää, päättää omasta kehostaan.

Mitä Sinulle merkitsee tasa-arvo? Onko miesten ja naisten arvo sama? Kunnioitatko heitä, jotka tutkijoiden luomakunnassa havaitsemien yli tuhannen sukupuolivariaation ihmisjatkumona ovat homoseksuaaleja, biseksuaaleja, aseksuaaleja, muunsukupuolisia, transseksuaalisia tai jotakin muuta sukupuolten moninaisuutta ilmentävää

Kolumni julkaistiin Kuhmolaisessa 14.10.2022. Suurinta epätasa-arvoa maailmassa ilmentävät ilmojen halki ihmisten koteihin viuhuvat ohjukset, niiden takia jälleen yksi sodanvastainen laulu kultaiselta 1960-luvulta, ole hyvä: https://www.youtube.com/watch?v=JEmI_FT4YHU  (Bob Dylan: Masters of war)

Totuuskomissio saamelaisten käsiin

 

Pallaksen kerot kolmen vuoden takaa

Saamelaisten jälkeen pohjoiseen tulleiden jälkeläisenä olen ylpeä Saamenmaan asukkaista. Euroopan ainoa alkuperäiskansa tekee hyvää musiikkia, runoutta, kirjallisuutta, käsityötä, elokuvia. Vaatii oikeuksiaan, toinen toisiltaan ja Venäjältä, Suomelta, Ruotsilta ja Norjalta. Elää pääsääntöisesti tavallista suomalaisen elämää.

Koulussa saamelaisuus ei juuri ollut esillä. Muistan hämärästi kansakoulun raittiuskilpakirjoituksen aineistosta lappalaispojan, molemmat termit onneksi ajan hylkäämiä, raittiuskilpakirjoitus ja lappalaisuus. Lapsuuden lempikirjoja oli Parrak, valkoinen poro. Rovaniemellä syntyneiden lapsieni kanssa lauloimme Lapin lasten laulukirjaa.

En nanosekuntiakaan kuvittele tuntevani saamelaisuutta. Saamelaisista kertovat pääasiassa valtaväestön tietäjät Paulaharjusta Pentikäiseen, Kannista ja Rantaa unohtamatta. Valtaväestö lienee havahtunut saamelaisten rodullistettuun kohteluun viimeistään nyt, kun hautarauhan rikkojien ryöstösaalis, saamelaisvainajat saatettiin haudanlepoon kotikonnuilleen.

Sovinto- ja totuuskomission työ takkuaa. Maallikkona sohin ampiaispesää. Rohkenen tiedustella saamelaisilta, komissiolta ja sen asettaneelta hallinnolta, voisiko komission työn tehdä toisin, antaa soviteltavan ja anteeksiantokeinojen haun saamelaisten tehtäväksi.

Voisiko komission koostaa pelkästään saamelaisista, jopa niin, ettei jäseniä nimitettäisi, vaan sovittelun idea kiertäisi kuin tuulispää kolttien kyläkokouksen, saamelaiskäräjät, nuorten saamelaisten nettiryhmät, Siidan, Sajoksen, kirkkokansan Nellimissä, Sevetissä ja Keväjärvellä, Oulun Giellagas-instituutin, citysaamelaiset Tampereella ja Helsingissä. Saamelaisyhteisöt saisivat puida asiaa osallistavan suunnittelun periaattein, hiljaisuudessa tai ääntä pitäen.

Toimeksianto olisi väljä. Tavoite ei olisi komiteamietintö, vaan taidetta, kirjallisuutta, elokuvaa, runoutta, kuvitettua, laulettua, sävellettyä, räpättyä historiaa. Niiden kautta listattaisiin konkreettiset teot. Syvällisillä asioilla ei saa olla kiire. Koonti olisi lyhyt ja ytimekäs. Vasta sitten oikeusoppineet ja kirkko pohtisivat vastauksensa. Vai kuinka saamelaiset haluavat työn tehdä?

Milläkö rahalla? Jospa jätettäisiin jotakin muuta tekemättä. Valtion budjetissa komissiolle varattiin aluksi 2,3 milj.euroa ja tälle vuodelle vielä 0,46 milj.euroa. Lieneekö raha jo kulunut. Valtio voisi kutsua säätiöt talkoisiin, sillä taiteilijat eivät ryve rahassa.

Saattaa olla, että saamelaiset haastaisivat Suomen valtion oikeuteen palkistensa maanomistuksesta kuten Ruotsissa on tapahtunut. Ehkä suomalaisten kirjoittama kansainvälinen alkuperäiskansasopimus menisi läpi ja saamelaislaki uudistettaisiin kaikkia tyydyttävällä tavalla. Tai sitten ei.

Kolumni julkaistiin Lapin Kansassa Aleksis Kiven ja nimikkopyhäni Evlampian päivänä 2022. Sen kunniaksi ja muutoin surullisen uutispäivän piristykseksi pikkusiskon Youtubesta löytämä kerrassaan hilpeä laulu kaikille Evlampioille, Kreikan "Kivikasvot" asialla: https://www.youtube.com/watch?v=UuUsCMLTrPs  

Kasvattivatko boomerit itsekkyyteen

Esimerkki entisajan kestävästä kulttuurista, 
kapioarkun kansi. Jos vain Rovaniemelle 
pääsette, käykää maakuntamuseon
kapioarkkunäyttelyssä.

Kreikkalaisen taruston Narkissos, komea nuorukainen ihastui ikihyväksi nähtyään kuvansa lähteessä, jäi tuijottamaan kuvaansa ja lopulta kuihtui nälkään. Narkissoksen nimi näkyy kaltaisteni keittiöpsykologien roiskimana narsisti-terminä.

Marinin bailailuista viis. Pelättiin mainehaittaa. Marinin tueksi postasivat kuvia tanssiva Hillary Clinton ja Joan Baez, mepit painoivat t-paidan: Keep on rockin’ #Sannamarin.

Kesäinen hässäkkä herätti sukupolvien välisen kuilun pohdintaan.

Pääministerissä ihmetytti aiemmin pieni puhetapa, asia, mistä syy voi kuulua boomereille. Pätevä ja sanavalmis johtaja aloittaa välistä lauseensa pronominilla itse tai minä. Lienee päivänselvää, että puhuja esittää nimenomaan oman näkemyksensä. Jos esittää jonkin koalition näkemyksen, se tulee sanotuksi. Ei ole kyse sukupuolesta, minäilyä harrastavat nuoret miehetkin.

Ennen kasvatettiin sananlaskuilla kuten ”minä ite se on pappilan musta sikakin”, kun joku sortui minä- tai itse -sanaa hokemaan tai ahmimaan toistenkin nallekarkit.

Marinista löytyy googlettamalla 132 miljoonaa osumaa, presidentti Niinistöstä vain kaksi miljoonaa. Minäily on ajan henki. Pidettiinhän Helsingissä jo ”I love me”-messutkin.

Minäilyyn törmäsin työnantajan roolissa. Kun 2000-luku eteni, alkoivat työpaikkahakemukset muistuttaa mainostoimiston tuotoksia. Kerran laskin hakemuksesta 27 ”minä”-sanaa.

Myös sävy muuttui. Työt ovat asiakeskeinen juttu, olivatpa siistijän tai opettajan hommia. Muuan päälliköistä kertoi hakemuksia läpikäydessä siirtäneensä syrjään hakemuksen, joka alkoi tuttavallisesti: ”Hei August”.  Nimen muutin, ei ollut Augustia työkaverina. Terveisiä sala-Augustille.

Sisarusparvet olivat ennen suuria. Minäilyä kitkettiin. Perheet ovat pienentyneet, mikä on ekologisesti älykästä.

Marin ei ole narsisti. Ikäpolvensa on kasvatuksen ja ajan hengen tulos. Aiemmin kasvatus saattoi olla lannistavaa. Vaihtuiko se lannistettujen vastalauseena toiseen laitaan, kun saivat lapsia. Tästä voi syyllisyyshakuinen boomer ottaa syyn ikäpolvelleen.

Ovatko boomerit onnistuneet kääntämään vaatimattoman suomalaisuuden huomiotalouden kannustamana persoonaa korostavaan itsekeskeisyyteen. Viekö se tilaa terveeltä itsekritiikiltä?

Pakina ilmestyi Kuhmolaisessa 20.9.2022. Nyt ei tule Joan Baezia vaan lempparini Kollaa kestää ja Jäähyväiset aseille, loppukoon kauhea sota Ukrainassa, https://www.youtube.com/watch?v=al25nHa7sOs  

Esimerkki Rovaniemen seudun
200 vuotta vanhojen kapioarkkujen
ornamenteista. 

 

Markkinaliberalismi, ahneuden evankeliumi

muisto elokuulta, Lentua, Sikosaari

Ekonomisti Sixten Korkman vertaili viime syksynä pohjoismaita ja neljää angloamerikkalaista maata, Yhdysvaltoja, Britanniaa, Australiaa ja Kanadaa (HS 30.11.2021). Korkman totesi, että veroaste oli pohjoismaissa verokkimaita noin kymmenen prosenttia korkeampi. Toiseksi Korkmanin mukaan tuotanto henkeä kohti on kuitenkin korkeampi Pohjoismaissa, jopa ilman öljyllään rikastunutta Norjaa. Suomi laskee Pohjoismaiden keskiarvoa, mutta pärjää Kanadaa ja Britanniaa paremmin.

Kolmanneksi Korkman painotti, että angloamerikkalaiset maat ovat eriarvoisia, tuloerot suuria ja köyhyys tavallisempaa kuin Skandinaviassa. Pohjoismaissa luotetaan enemmän instituutioihin kuin muualla. Kirsikkana kakun päälle suomalaiset ovat arvioineet itsensä viidesti maailman onnellisimmaksi kansaksi.

Korkmanin vertailun jälkeen Venäjän hyökkäysota sotki lisää koronan kurittamaa maailman taloutta. Britit johtavat Euroopan inflaatiotilastoa, mihin EU-erolla on suuri vaikutus. Uusi pääministerinsä aikoo laskea veroja.

Olemme tottuneet itkeskelemään korkeaa veroastetta. Ehtimiseen törmää väitteeseen, että matala verotus parantaisi talouden tehokkuutta. Matalan verotuksen maat eivät siis loista vertailuissa. Pohjoismaissa veroja käytetään läpinäkyvästi koulutukseen ja sosiaaliturvaan, mikä pienentää terveydenhuollon osuutta kansantuotteesta esimerkiksi verrattuna vakuutuksilla pyörivään Pohjois-Amerikan malliin.

Arvostan Korkmania. Onko tuotannon määrä kuitenkaan hyvä mittari. Maapallon luonnonvarat ovat rajallisia. GTK ja VTT varoittivat, etteivät maailman mineraalivarat riitä vihreään siirtymään. Epäilen jatkuvan kasvun ja kasvavan tuotannon hyödyllisyyttä. Riippuuko todellinen hyvinvointimme siitä, kuinka paljon kamaa, pikamuotia, hilavitkuttimia tuotamme? Voisiko kalliin energian suunnata kestävään tuotantoon.

Onko markkinaliberalismi räikeimmillään vain ahneuden evankeliumi?

Ilmasto lämpenee pohjoisen napapiirin yläpuolella neljä kertaa nopeammin kuin etelämpänä. Jäätiköt sulavat ja lumikentät kutistuvat, mikä edelleen kiihdyttää lämpenemistä. Musta maa ja sula merivesi imevät energiaa päinvastoin kuin lumi ja jää, jotka heijastavat sen takaisin ilmakehään. Ilmiö kiihdyttää lämpenemistä.

Talouden ongelmat ja maapallon tulevaisuus eivät ratkea voivottelemalla. Ihmisiä on liikaa luonnonvaroihin nähden. Pitäisikö lakata suremasta Suomen matalaa syntyvyyttä, vaan pikemminkin iloita siitä. Tulijoita olisi helpottamaan työvoimapulaa. Kansantaudit vähenisivät geeniperimän monipuolistuessa.

Pitäisikö varakkaiden tinkiä kulutuksesta, koska köyhillä ei Suomessakaan ole siihen varaa. Kökötämmekö tulevaisuudessa kartanolla hyödyntäen lähipeltojen ja metsien antimia droonien, nelikoptereiden tuodessa suolan ja kahvin. 

Pakina julkaistiin Lapin Kansassa 12.9.2022. Huomasin kommenteista, että saisin yhä selkeyttää tarinointiani. Kommentaattorit eivät ehkä ymmärtäneet kohteliasta Korkmanin opponointiani. Oppia ikä kaikki. 

Iloksenne Kuhmon lahja Suomen indie-musiikin tähtitaivaalle, Litku Klemetti ja Asiatonta oleskelua. Liput on jo plakkarissa hänen Kuhmo-talon tämän syksyn konserttiinsa. Jee. https://www.youtube.com/watch?v=4it6wWS3hnU

Miten selviytyä koettelemuksista

Joitakin elämä potkii vain pehmeillä huopatöppösillä, toisten tie on kivinen. Joskus helpolla päässeet ovat kielteisempiä, itsekeskeisempiä, kapeampia maailmankatsomukseltaan kuin he, jotka ovat selviytyneet ulkopuolisen silmin traumaattisesta lapsuudesta, kovasta aikuisiästä, sairauksista, köyhyydestä. Toki temperamentilla, sitkeydellä ja kohdalle osuneella tuella on osuutta asiaan.

Antavatko kovat kokemukset ja niistä selviytyminen eväitä ymmärtää toisia ihmisiä? Osaako elämästä iloita enemmän, kun on nähnyt sen varjopuolet.

Mistä kovia kokeneet, myönteisinä säilyneet, rauhalliset ihmiset ottavat voimansa. Kuinka jaksavat olla iloisia. Epätieteellinen käsitykseni on, että selviytyjillä on vallan arkisia voimanlähteitä. Yksi koettaa saada työvuoronsa niin, että pääsee jumalanpalveluksiin. Toinen juoksee pitkin metsäpolkuja ikäänsä uhmaten. Muuan kutoo mattoja niin että myyntiinkin riittää. Yksi lukee paljon, kiitos Kuhmon hyvän kirjaston. Yhdelle jahtikausi on pyhää aikaa, hiljentymistä Tapion aarteiden äärelle. Kun koira pelaa, ei mikään maallinen murhe vaivaa. Muuan unohtaa paineet joukkuepelin lumoissa vielä koukkupolvien sarjassa.

Jaksoivatko he siirtää huomion itsestään ulos? Kaikkien voima ei ehkä siihen riitä. Voimattomia pitää ehjempien auttaa myös iloisina veronmaksajina.

Ihmisten yhteyttä, perheen ja omaisten merkitystä korostetaan. Ihminen on laumaeläin, tarvitsemme toisiamme. Silti tärkein ihmissuhde lienee suhde omaan itseen, omiin omituisuuksiin, rajoihin, hinkuihin, ällötyksiin ja riemun aiheisiin. Yksin voi olla onnellinen.

Lammasjärven hyvin hoidetulla avantouintipaikalla en ole tavannut ketään kiukkuista tai murheitten sortamaa. Saattaa olla, että jokunen huuhtoo lihaskivistysten lisäksi muutaman murheenkin kylmään veteen. Suosittelen, jos terveys suo.

Kovia kokeneilta voi ottaa opiksi. Elämä on lopulta lyhyt. Huomion voi siirtää arjen ketutuksista iloihin, pyrkiä siihen, mitä Desmond Tutu, yksi Etelä-Afrikan kammottavan rotusorron kumoajista, tuumi viisaasti, että ihmisen tulisi olla ”ilon varanto, rauhankeidas, tyyneyden lammikko, joka voi aaltoilla kaikkiin ympärillä oleviin ihmisiin.”

Kolumni julkaistiin Kuhmolaisessa 30.8.2022. Kuvassa elokuun lopun taivaan värejä. 

Korville karkiksi ja elokuun kuutamoita muistellen Pekka Ruuskaa, ole hyvä: https://www.youtube.com/watch?v=_UhbMcg_At8&list=RD_UhbMcg_At8&start_radio=1

 

Kulttuurivallankumous metsätaloudessa

Ei saatu aikaan vielä Pride-lipulle tankoa, 
mutta Lentua liputti Pride-tapahtumien 
kunniaksi. Ihmiset, älkää olko ahtaita 

Ajassa leijuu heikkoja signaaleja, jotka voimistuessaan voivat nakertaa Suomi-neidon puujalat kantamattomiksi.

Ensimmäinen oli vuoden 2014 markkinaliberalismiin nojautuva metsälaki. Se salli avohakkuun nuorissa metsissä ilman aiempia, metsäntutkimukseen perustuvia läpimitta- ja ikärajoitteita. Lapissa vain euroja laskeskeleva, maisemasta ja uudesta kasvusta piittaamaton metsänomistaja tai yhtiö voi odottaa uuden metsän syntyä peräti neljännesvuosisadan.

Metsätaloudessa aika on tärkeä tekijä. Mikäli metsänuudistamisessa vitkutellaan, kasvua menetetään ja kestävyys vaarantuu. Onneksi moni metsänomistaja huolehtii uuden metsän synnystä.

Markkinaliberalismi sopii huonosti metsätalouden kestävyyteen ja lyö korville luonto- ja maisema-arvoja. Insinöörit saisivat kyllä puut tehtaalle, mutta metsätalousinsinöörit tietävät kuinka ja milloin metsää tulee harventaa tai uudistaa ja kuinka metsä uudistuu.

Liberaalin lain takia aukkoja myös syntyy ja huljakan kokoisina. Aukkoja kasvattavat vielä joidenkin metsänomistajien uumoilemansa avohakkuukiellon pelossa tekemät hakkuut ns aavistushakkuina.

Toinen heikko signaali on metsänomistuksen muutos. Teollisuuden puusta tuli koko maassa pitkään kolme neljännestä perheiden metsistä. Suurmetsänomistus kasvaa (LK 29.7). Aiemmin paikalliset lappilaiset omistivat myös yhteismetsät.

Nyt on perustettu uusia sijoitusyhtiöitä ja yhteismetsiä, joiden omistajuus on kasvottomampaa kuin vaikkapa hyvin toimineiden Pellon, Sallan, Kemijärven ja Enontekiön yhteismetsien omistajuus. Yhtiöillä ja uusilla yhteismetsillä on näytön paikka: ovatko ne kvartaalitalouden mannekiineja vai rakentavatko kestävää metsätaloutta.

Kolmas kestävyyden uhka on unelma ikiliikkujasta eli jatkuvan kasvatuksen kiima, kaikkialle tuputettavan harsinnan mahdollinen yleistyminen ekologisuuden ja kustannussäästöjen verukkein. Jatkuva kasvatus sopii turvemaille ja lehtoihin. Tähän mennessä vertaisarvioidut kangasmaiden tutkimustulokset kertoivat kasvun putoavan viidenneksellä jatkuvan kasvatuksen metsissä.  

Miten kolme tekijää, markkinaliberaali ja metsien dynamiikkaan perustumaton metsälaki, metsänomistuksen muutos ja jatkuvan kasvatuksen kiima ovat jo vaikuttaneet Valtakunnan metsien inventoinnissa todettuun Pohjois-Suomen metsien kasvun taantumiseen? Onko Suomella varaa menettää kangasmaiden metsien kasvua ja hiilinielua?

Onko itsenäisyytemme ajan tutkimuksin ja käytännössä koeteltu metsikkötalous niin epäekologista, että sen menetelmät pitää unohtaa. Voiko paikkatieto ja sen älykäs käyttö rakentaa paremman sillan ekologian ja talouden tavoitteiden välille.

Metsänhoitajakollega nimesi uudet ilmiöt kulttuurivallankumoukseksi. En suostu nielemään hopeavettä enkä höperehtimistä metsävaroilla. 

Kolumni julkaistiin Lapin Kansassa 11.8.2022. Herkistyin hiljan ihanan Lyytin biisistä, olkaa hyvä: https://www.youtube.com/results?search_query=lyyti+olen+matkalla+kaatamaan+patsaita

Kun pahuus järkyttää

Lentua lumoaa vai olisiko sen yllä pilveilevä taivas

Ukrainan sota ei ole lyhyt ”erikoisoperaatio”, vaan sota, joka venyy kuten sodilla on tapana. Ihmisiä kuolee, venäläisiä ja ukrainalaisia. Toivon, että Kuhmon kaksoiskansalaiset välittävät viestiä julmuuksista ja kertovat syyt lännen pakotteisiin. He voivat lukea Suomen vapaita lehtiä, kuunnella ja katsoa riippumattomia kanavia. Toiseen maahan ei saa missään oloissa hyökätä. Hävitys ja uhrit ovat väärin.

Kotimaassa, Limingassa ja Kuhmossakin järkytyttiin syvästi väkivallanteoista.

Kohonnut elintaso, terveydenhuolto ja myös kehittyneet psyykenlääkkeet ovat vähentäneet kotoista väkivaltaa, mutta ei se ole kokonaan kadonnut.

Ihmislajin historia on väkivaltainen. Vaikka järjestelmällinen väkivalta on vähentynyt maailmasta, pahuutta on, ja joissakin maissa se rehottaa.

Kuinka Yhdistyneiden kansakuntien ihmisoikeuksien julistus saataisiin jokaisen hallitsijan, jokaisen väkivaltaa harkitsevan pääkoppaan johtavaksi ajatukseksi. Kunpa media olisi kaikkialla vapaa kertomaan mitä tapahtuu todella. Kunpa kukaan ei satuttaisi toista ihmistä, ei sanoin, ei etenkään teoin. Väkivalta on vaarallista.

Osattomuuden on todettu lietsovan epä-älyllisiä ajatuksia ja vihaa. Kun en saa mitä tarvitsen, otan. Ja kun en pysty ottamaan, kostan. Tasa-arvo vähentää rikollisuutta.

Maailman johtajissa lienee keskimääräistä enemmän narsisteja, jotka pitävät lähimmäistensä kipua ja kärsimystä toisarvoisena. Heidän seuraajiaan ei kannata kehua.

Mitä voi tehdä murskaavien uutisten jälkeen, kun suru ja voimattomuus iskevät. Väkivalta- ja sota-ahdistukseen auttanee ensiapuna se, että antaa tilaa tunteelle. Kieltäminen kasvattaa ahdistusta. Kun ei mitään voi jo tehdylle tai jatkuvalle väkivallalle, tulee herkästi mieleen se, että pitäisikö se unohtaa. Ei pidä. Ei saa katsoa pois.

Jos haluaa toimia, on järjestöjä, joiden kautta voi antaa apua ja vaikuttaa. Omassa lähipiirissä voi valita ennemmin ystävällisyyden ja kohteliaisuuden kuin tylyyden ja kylmyyden.

Toisten kanssa voi keskustella, surra, jakaa tunteita. Rukous on vahvaa meditaatiota, hyvää voimaa. Moni ateistikin on kertonut rukoilevansa hädän hetkellä. Myös maailman hädän hetkellä voi rukoilla. Kirkossa yhdessä rukoileminen ravitsee.

Kolumni julkaistiin Kuhmolaisessa 2.8.2022. Kuinka oikeassa nuoruuden ikonini Bob Dylan olikaan laulaessaan sodan mestareista, kuunneltavaksi, ole hyvä: https://www.youtube.com/watch?v=JEmI_FT4YHU

Miksi Kuhmossa ei ole kansallispuistoa

 

Naavainen kelo kuhmolaisella
suojelualueella

On ihmetelty, miksi Kuhmossa ennen Hossan hanketta käynnistetty kansallispuistohanke ei mennyt maaliin. Vastaus on yksinkertainen: hanketta vastustettiin. Kuhmolaisen gallupoidessa lukijoiltaan kantaa asiaan joku vuosi sitten kansallispuistokannat olivat puolet vastaan, puolet puolesta.

Ympäristöministeriöstä kerrottiin kunnioitettavan ihmisten näkemyksiä. Hankkeet, jotka kohtaavat paikallista vastustusta, eivät mene läpi.

Ensimmäisenä vastustavan kannan latasi Kuhmon riistanhoitoyhdistys, joka jäsenmäärällään lienee Kuhmon suurin puolue. Metsästäjät pelkäsivät, että metsästys kiellettäisiin. Metsästyslain 8 § turvaa paikallisen metsästysoikeuden valtion mailla. Kansallispuistoista säädetään erillisellä lailla. Tähän saakka kansallispuistolakeihin on kirjattu kuntalaisten metsästysoikeus.  

Myös maanomistajat vastustivat. He olivat pettyneet aiempiin suojeluhankkeisiin ja kompensaatioihin. Kompensaatiot, korvaavat asiat suojelupäätöksistä tuppaavat olemaan keinotekoisia. Suomi on luottamusyhteiskunta, ja pettymys viestii luottamuksen puutteesta.

Sallassa ajateltiin toisin. Kansallispuisto perustettiin pikavauhtia v.2022. Sallalaiset näkevät, että kansallispuisto on matkailun kansainvälinenkin vetovoimatekijä, joka saa liikenteen kasvamaan ja valtion satsaamaan sekä puistoon että liikenneinfrastruktuuriin.  Laki Sallan kansallispuistosta takaa edelleen sallalaisten metsästysoikeuden.

Kansallispuistojen kävijämäärät kasvavat, sillä taajamiin tokkautetut ihmispolot Suomesta ja maailmalta kaipaavat luontoon ja nimenomaan ohjatusti. Viime vuonna ylitettiin ensimmäisen kerran neljän miljoonan kävijän raja. Kansallispuistojen kävijöiden rahankäytön vaikutus paikallistalouteen koko maassa oli 310,3 miljoonaa euroa, ja työllisyysvaikutus 2 452 henkilötyövuotta. Eniten hyötyvät matkailukeskukset.

Kuhmon hankkeessa aariakaan ei olisi suojeltu lisää. Kuvaavaa oli, että monet metsäammattilaiset kannattivat asiaa. Maan arvo kun kohoaa puistojen liepeillä.

Ehkä mielipiteet Kuhmossa muuttuvat? Ehkä jo suojelluista hehtaareista voisi saada muutakin iloa kuin aina tärkeitä luontoarvoja.

Kolumni julkaistiin Kuhmolaisessa 19.7.2022. Tämän vuoden alustavat tiedot kansallispuistojen kävijämääristä kertovat niiden pudonneen, ihmiset matkustavat jälleen ulkomaille. 

Kuinka auttaa ahdistunutta nuorta

Vähäisen järkeni mukaan ensimmäistäkään ihmisolentoa ei olisi syntynyt ilman iloa. Menemättä syvemmälle ihmisen alulle saattamisen ruumiillisiin riemuihin kehotan lukijaa vilkaisemaan pikkuruisia, ensimmäistä hymyään hekottelevaa vauvaa tai taaperoa, jonka kikatuksella ei ole alkua eikä loppua. Tai kahta jo vähän tärähtänyttä ämmiä tai äijiä, jotka parin kahvikupillisen jälkeen eivät saa muisteluksiensa takia taukoa päättymättömästä käkätyksestä. Ovat iloisia, häpeilemättömän iloisia. Nuorena ja aikuisena ollaan totisempia.

Ilmastonmuutos uhkaa maailmanlopulla, pandemia pisti ihmiset koppeihinsa kököttämään ja nuoret etäkouluun. Vladimir Pieni päätti leikkiä Pietari Suurta ja tapattaa köyhiä tsetseenejä, burjaatteja ja ukrainalaisia nuoria miehiä, Ukrainasta myös lapsia ja vanhuksia sekä tuhosi kaupunkeja kuten jo oli Syyriassa ja Tšetšeniassa hyväksi havainnut. Eikö ole siis perverssiä kirjoittaa ilosta, kun ihmisiä kuolee. Osaksi on, osaksi ei.

Toiveikkuuden esimerkiksi kelpaa Dietrich Bonhoeffer, keskitysleiriin suljettu pappi, joka ei luopunut toivosta, ei ilosta. Suomessa nykyhetki ei ole pahin, elämme kuitenkin valoisia aikoja. Lääketiede loi rokotteet, ymmärrys hygieniasta on pelastanut jo muutaman polven ihmisiä, avoin tiedonvälitys ja demokratia toimivat, kaikki pääsevät kouluun.

Kunnon pessimisti mutisee toki, että mistä ottaa ilon irti, kun kahvin, sähkön ja polttonesteiden hinta nousee. Nyt nuorten, aiemmin huolettomien väitetään potevan syvempää maailmantuskaa kuin meidän Kekkoslovakian ajan nuorten.

Synnyin kaksitoista vuotta Lapin sodan päättymisestä veteraanille ja sotaorvolle. Vanhempieni kirjahyllyssä kukoistivat kirjat Nauru sodalle I ja II. Isovanhemmat olivat eläneet pula-aikoja, nähneet nälkää, pelänneet kasakkapartioita, mutta eivät niillä mehustelleet. Äiti opetti ihanan ilmaisun: kun pänii, tarvitaan mielenvirkistystä. Sitä saattoivat olla letut ja hillo, yllättäen ilmaantuvat pikkuleivät tai uintireissu.

Mitä toiveikkuutta me vanhemmat ja isovanhemmat nyt voisimme jakaa ahdistuneille nuorille, jos emme aivan Bonhoefferin tasolle yltäisikään. Ehdottaisin kuuntelua. Sen jälkeen keskustelua. Nuori tietää paljon faktoja ilmastonmuutoksesta, mutta aikuinen saattaa tietää myös keinoja, miten ihmiskunta aiempina aikoina on selviytynyt koettelemuksista kuten rutosta ja sodista. Isä ja äiti voivat välistä ilmoittaa synkälle lapselleen tykkäävänsä tästä, kertoa, että tämä on hyvä tyyppi.

Rakenteiden oikeudenmukaisuutta pitää kehittää. Tinkimätön tiede ja ihmisten välinen keskustelu perheissä, yhteisöissä ja valtioiden välillä tuottavat parempaa tulevaisuutta. Niistä saa toivoa ja iloa, pikkuleipien, uintireissujen ja uusien ihmisten alulle saattamisen taikaa unohtamatta.

Kolumni julkaistiin Lapin kansassa 18.7.2022.

Antti Tikkanen ja Artturi Aalto soittivat 11.7. suoraan sydämeen Krzysztof Pendereckin (1933-2020) Ciaccona in memoriam Giovanni Paolo II -teoksen Kuhmon kamarimusiikissa, netistä löytyi toisten soittama versio, ole hyvä: https://www.youtube.com/watch?v=_udQ-vTjHME

Stadilainen löysi kaiken Kuhmosta

 

Aamun auringonnousu Lentualla kesäaikaan

Ajettiin stadilaisen kanssa Helsingistä Kuhmoon. Alkumatkasta Kalasataman pilvenpiirtäjät tökkivät matkalaisten silmiin. Suomalaiset saisivat pysyä aloillaan, tuumittiin. Muuttoliike ei ole hyväksi ihmisen psyykelle, sukuyhteyksille eikä ihmeellisistä pytingeistä päätellen Suomen rakennuskannalle.

Läpi Savon ja Karjalan ajettaessa huumasi vehreys. Nykyinen tai ikuinen metsien häviämisen vaikerrus alkoi kutkuttaa nauruhermoja. Vehreys viritti metsäkeskustelun. Ennen pelättiin puun loppumista, nyt pelätään luonnon katoavan.

Hiilinieluasiat eivät ole yhtä hyvässä kuosissa kuin aiemmin.  Vuoden 2014 metsälaki salli paljaaksihakkuun keskenkasvuiseen metsään. Metsäntutkimuksen tulosten ja hiilen sitomisen kannalta moinen on pöljää. Väljä laki on lisäksi johtanut isompien paljaaksihakkuualueiden syntyyn, mistä kansalaiset hermostuvat. Tuoreimmat valtakunnan metsien inventointitulokset osoittavat, että kasvu pienenee. Eipä ihme, kun parhaassa kasvussa olevia, myös hiiltä himoiten nieleviä metsiä saa kaataa nurin.

Suomen metsäntutkimus on itsenäisyytemme ajan jatkuneen ja palkitun historiansa aikana mittauksin ja analyysein osoittanut, miten metsävarat kehittyvät, minkä ikäisiä metsiä kannattaa käsitellä ja miten. Miksi tutkimusta ei enää kunnioiteta? Miksi mutuilu lisääntyy?

Kuhmossa stadilainen saunoi, söi horsmanlehtisalaattia, patikoi hiljaisilla saloilla ja osallistui Keltasenvaaran metsänterveysretkelle. Hän haltioitui metsistä ja järvistä, alkukesän päättymättömästä lintukonsertista ja aidoista kuhmolaisista ihmisistä.

Kun hän pääsi irralleen shoppailemaan Koulukadulle ja Kainuuntielle, saatiin kuulla kuumottavia kehuja. Stadin friidun mukaan Helsingin keskustasta ei enää löydy vastaavaa ihmiselle tarpeellisten tavaroiden valikoimaa kuin Kuhmosta. Kiitos toimeliaat kauppiaat ja yrittäjät! Pullakahvit kruunasivat ostosreissun. Onnellisena hän nousi linjuriin mukanaan uudet kengät, uusi pusero, uusi munakannel eli kananmunaleikkuri ym jokapäiväisessä elämässä tarvitsemaansa.

Stadilainen löysi kaiken Kuhmosta, luonnon suloisen sylin, tarpeellista tavaraa ja rauhan. Ollaan ylpeitä ihanasta Kuhmosta ja kuhmolaisista.

Kirjoittaja on timoniemeläinen metsänhoitaja. Pakina julkaistiin Kuhmolaisessa 28.6.2022. Perukkalainen on löytänyt useita hengenheimolaisia hesalaisista. 

Reippauspalkinnoksi laulaa Kuhmon lahja Suomen indie-taivaalle eli Sanna alias Litku Klemetti Jääkuningattaresta, taitaa olla jo viiden vuoden takaa, mutta yhä kuulostaa hyvältä, ole hyvä:  https://www.youtube.com/watch?v=PQ8VvTHVz6U

Piru asuu kirkon porstuassa

   

Pyhän Neofitoksen luostarin pihaa,
pyhän keljat ovat vuorenseinämään
kaivettuina. Pafoksesta Kyproksella
noin reilun 10 kilometrin päässä

Arkkienkeli Mikael tuhat vuotta
vanhassa Pedoulaksen kirkossa
Kyproksella, Troodos-vuoristossa

Savolainen mummuni, pommintappaman mummuni sijaistaja oli hyvä suustaan. Kun kirkon jälkeen riekuimme pitkän vaitiolon ja vain veisaamisemme katkoman hiljaisuuden jälkeen mummu tuumi, että piru asuu kirkon porstuassa.

Kirkkoisät tukevat kirjoituksillaan mummun viisautta. Pahuuden kerrotaan väijyvän eniten hyviksiä ja etenkin itseään hyvinä pitäviä. Kerrotaan sielunvihollisen, eksyttäjän piinanneen Kristustakin neljänkymmenen päivän ajan.

Omahyväisyys ja ylpeys loukuttavat ihmisiä luuloihinsa, vaikkei kristinuskoa pitäisikään minään. Antiikin kreikkalaiset muotoilivat demokratian estääkseen itsekkäiden narsistijohtajien raakuuksia. Kirkot ihmisten yhteisöinä eivät ole vapaita pahuudesta.

HS (29.5.22) esitteli Steven Pinkerin ajatuksia. Pinkerin mukaan omahyväisyysharha piinaa ihmiskuntaa. Omahyväisyysharha tarkoittaa sitä, että ihmiset arvioivat vastapuolen argumentteja kriittisesti, suhtautuvat torjuvasti tietoon, joka kyseenalaistaa omat virheelliset näkemykset.

Kolahti. Miellyttävintä on lukea tai kuulla sellaista tietoa, joka pönkittää ennakkokäsityksiä. Koska olemme pieni kansa, yksituumaisuus koetaan hyväksi. Kun kävelysauvat keksittiin, koko kansakunta pyrähti sauvomaan ilman suksia. Muistan ensimmäisen siltojen sauvislenkin ystäväni kanssa, emme olleet päästä eteenpäin, kun homma nauratti niin. Pandemia-aikoihin toteltiin rajoituksia, Nato-mielipiteet vaihtuivat yhdessä yössä.

Kerron esimerkin suomalaisesta mentaliteetista. Saksalainen tutkija tuli taannoin Metsäntutkimuslaitoksen Rovaniemen tutkimusasemalle ja halusi ilahduttaa uusia kollegojaan lukemalla näiden julkaisuja sekä väittelemällä niiden teemoista. Suomalaiset loukkaantuivat. Eivät ymmärtäneet kollegansa osoittavan kohteliaisuutta argumentoimalla.

Yksituumaisuudella on toki hyviä puolia. Valtio säästyi järjestämästä Nato-kansanäänestystä. Ulospäin Suomi on selkeä maa. Silti on hyvä, että erilaiset ihmiset saavat ajatella eri tavalla. Kehittyneen dialogin kautta voidaan löytää hyviä malleja toimia. Suomen kannattaa pinnistellä koko ajan parempaan kansalaisyhteiskuntaan.

Moskovan patriarkaatin arkkipiispa Kirill on Venäjän hyökkäyssodan siunatessaan kammottava esimerkki kirkon omahyväisyysharhan rehottamisesta. Homofobinen Kirill lienee unohtanut, että alkukirkon aikana avioliitot solmittiin käymällä yhdessä ehtoollisella. Kukaan ei silloin kiinnittänyt huomiota siihen, olivatko pariskunnat eri vai samaa sukupuolta.

Katolisen kirkon peitellyt pedofiiliskandaalit ovat toinen julma esimerkki kirkon porstuassa piileskelevästä pahuudesta. Pappien selibaatti poikii sairasta seksuaalisuutta, ja järjestelmä salaa kauhean lapsiin ja myös nunniin kohdistuvan väkivallan.

Kirkot tekevät enemmän hyvää kuin pahaa. Avoimuus torjuu pahuutta.

Kolumni julkaistiin Lapin Kansassa 20.6.2022. Musiikiksi jykevää körttivirttä, Herännäisnuorten kuoron laulamana, ole hyvä: https://www.youtube.com/watch?v=kkbsR0KUPI8  - moinen filosofia ei löydä jalansijaa egosentrisessä ajassamme, eikö vaan

Miten johdetaan

 

Kartta lehdistön vapaudesta. 
Skandinavian maat loistavat joukossa.

Suomi on asiakeskeinen maa. Isoissa organisaatioissa tiedetään, että on leadereita, tunteilla mukanaan vieviä pomoja ja managereita, yleensä insinöörismiehiä, joita kiinnostavat ”lopullisen” totuuden kertovat luvut.

Aleksis Kiven runo kertoi, että todellakin on liehtareita, jotka miehen tai naisenkin tiellä hypellessään vievät mukanaan. Leaderin suomensi liehtariksi Ranuan menetetty aivopääoma, entinen aluemetsänhoitaja Hannu Jokinen. Metsähallitus uudisti organisaatiota, lopetti hoitoalueet ja Ranuan lehteä keljutti aluemetsänhoitajan poistuminen. Paikallislehti, ei siis Hannu, suri Ranuan aivopääoman menetystä.

Arvostan syvästi sodan jälkeisten vuosien työkeskeisyyttä, oikeutettua toivoa paremmasta elämästä. Esiäitimme ja -isämme tekivät pitkät päivät töitä, hakkasivat metsiä, lypsivät lehmiä, puursivat tehtailla luodakseen hyvän Suomen, helpomman jälkeläisille. Leader -elementistä toi toiveita seitsemänkymmentäluku, joka loi hyvinvointivaltion, mikä taas viestii Vuorisaarnan perinnöstä. Jokaisesta pidetään huolta.

Arvostan myös nykyistä meininkiä. Suomi on avoin maa, saamme osallistua, olla eri mieltä virkamiesten tai valtionjohdon kanssa, väitellä, yrittää ymmärtää isoksi paisuneen ihmiskunnan ongelmia.

Koettelemukset kuuluvat elämään. Työttömyydestä on Kuhmossakin tultu työvoimapulaan. Korona kiusasi ja Venäjä hyökkäsi Ukrainaan. Maassamuutto on hajottanut yhteisöjä. Kuhmossa keskusteltiin sote-aseman paikasta. Koettelemuksista huolimatta ja ehkä niistä selviytymisen takia pieni kansamme on valinnut itse itsensä jo viidesti maailman onnellisimmaksi kansaksi.

Jokainen on johtaja, johtaa ainakin itseään, tunteitaan, ajatuksiaan, tekojaan. Jotkut ovat työssä tiiminvetäjiä, jotkut johtajia. Itsensä johtaminen, omien päähänpinttymien tunnistaminen ja reflektoiva johtaminen lienevät yhdessä paras nimeämätön johtamisoppi. Elämä ei ole egotrippi. Parhaat päätökset ovat kompromisseja.

Reflektointi ei ole itsensä peilaamista, vaan oppimista. Se perustuu tekemiseen, ihmisten kuunteluun, ymmärtämiseen, semmoisena kuin heidät voi oman persoonan ulkopuolisina ajattelevina, kokevina ymmärtää, jos voi. Aina ei pysty, ei osaa. Emme aina ota opiksemme. Osaamme pistää itsemme omine ajatuksinemme toisen asemaan, mutta emme ehkä oivalla sitä, mitä toinen ihminen historiansa, geeniensä ja tunteittensa takia kokee.

Miksi tämän kirjoitin? Kun en tajua, miksi rahalla tehdään presidenttejä kuten Mr Trump tai miten pelolla ja valheilla pysytään Venäjän presidenttinä. USA:ssa koronaan kuolleen perheenisän hoitokulut olivat miljoona dollaria, perhe sai laskun. Terveys ei kuulu Pohjois-Amerikassa ihmisarvoihin. Kun jälleen kuultiin kauhea kouluampumisuutinen, opettajille ehdotettiin taas aseita varustukseksi.

Matka itsensä johtamisesta maan johtamiseen on lyhyt. Kummankaan maan johtaminen ei ansaitse hyvää arvosanaa.  Suomen demokratia on parempi.

Kirjoittaja ei lakkaa ihmettelemästä maailman johtajien kirjavaa joukkoa

Kolumni julkaistiin Kuhmolaisessa toukokuun viimeisenä päivänä 2022.

Mielenvirkistykseksi hyvää musiikkia Amerikan maalta, ole hyvä: https://www.youtube.com/watch?v=1iHhWh9FtsQ  - USA on iso maa, ja minä kasvoin aikuiseksi Dylania kuunnellen. Tämä biisi on yksi lemppareistani. 

Valtion idealla on väliä

Timo Miettinen MDI +/-10- seminaarissa 12.5.22

Kun Timo Miettinen putkahtaa uutisiin tai A-studioon, kannattaa höristää korvia. Hän on eurooppalaiseen filosofiaan, politiikkaan ja aatehistoriaan erikoistunut tutkija ja Helsingin yliopiston dosentti, joka väitteli filosofiasta käsitellen Euroopan ideaa.

Filosofi päivän politiikan tuntijana maistuu maukkaalle. Ihmiskunta on viime vuosikymmenet elänyt markkinaliberalismin lumoissa, joka ei sen kummemmin kuin rajantakainen kleptokratiakaan ole onnistunut ratkomaan ihmiskunnan ongelmia kuten ilmastonmuutosta, pandemioita, nälkää ja köyhyyttä.

Kuuntelin Snellmanin päivänä Miettisen mietteitä Euroopan unionin merkityksestä. Hänen mukaansa unioni on ensisijaisesti talousliitto ja hallitusten välinen liitto. Brysselin koneisto on toisarvoista. Saavutuksena hän piti sitä, että suuret valtiot kuten Ranska ja Saksa hakevat yhteisiä näkemyksiä.

Miettinen näki Euroopan unionin geopoliittisena toimijana, joka voi asemoida Euroopan maita uuteen moninapaiseen maailmaan.

Sydämeni suli, kun Miettinen tutkijan viileydellä tuumi, että ideoilla on väliä. Ukrainan sota sai sinisilmäiset länsimaat tunnistamaan Putinin Venäjän imperialismin, pyrkimyksen kolonisoida isovenäläisen perheen luonnonvarat ja kansat kuten vähävenäläiseksi katsomansa ukrainalaiset.

Kaikkialla ei ole demokratiaa. Euroopan idea, sananvapaus, riippumaton oikeuslaitos ja vapaat vaalit rakentavat ihmisoikeuksia, vaikka välistä tehdäänkin pöljiä päätöksiä. Ne voi korjata. Ei tarvitse pelätä vankeutta, jos arvostelee vallanpitäjien tekoja tai osoittaa mieltään.

Pandemia pätki toimitusketjuja. Ukrainan sodan talouspakotteet ja Kiinan kasvava luonnonvarojen omistus kyseenalaistavat globalisaation ideaa, omavaraisuuden kannatus kasvaa.

Suomen idean voi lukea perustuslaista, jonka mukaan ”valtiovalta Suomessa kuuluu kansalle. Ihmiset ovat yhdenvertaisia lain edessä. Ketään ei saa tuomita kuolemaan, kiduttaa eikä muutoinkaan kohdella ihmisarvoa loukkaavasti.”  

Sattumalta Miettinen puhui juuri Snellmanin päivänä. Snellmanin lauantaiseura loi Suomen valtion ideaa isänmaan päädyttyä Venäjän vallan alle. Seuraan kuuluivat Snellmanin lisäksi Fredrika Runeberg, Johan Ludvig Runeberg, Zacharias Topelius, Johan Jakob Nervander ja Fredrik Cygnaeus. Snellmanista on sanottu, ettei häntä niinkään kiinnostanut historia kuin tulevaisuus ja kansojen henkinen tila. Sadan vuoden kuluttua fennomaanien idea itsenäisyydestä toteutui.

Snellmanin päivänä 12.5.2022 tapahtui, maan johto ilmaisi Nato-kantansa. Sekin liittää Suomen tiiviisti Euroopan ideaan. Kannattaa olla eurooppalainen, asua maassa, joka kunnioittaa ihmisoikeuksia.

Emme tarvitse enää yhtään sankarivainajaa, vaan rauhaa ja ihmisarvon kunnioitusta. Miten voimme viedä Suomen hyvää ideaa eteenpäin tuleville polville?

Dosentti Timo Miettinen Helsingin yliopistolta puhui MDI +/- 10 -seminaarissa Snellmanin päivänä Helsingissä, oli ilo olla kuulolla. Vielä jälkikäteenkin onnittelut sähäkälle MDI:lle!

Kolumni julkaistiin Lapin Kansassa 23.5.2022. 

Höysteeksi rauhanlaulu, ihanan kapinallisen Marlene Dietrichin laulamana: https://www.youtube.com/watch?v=NoAZG_O-5ro  (pahoittelen mainosten pullahtamista)

Osaammeko rakentaa, kun menee hyvin

 

Pano Lefkaran kylä aamulla varhain 
syyskuulla 2021

Lentualta Oy, Eila, Pekka ja Tapio onnittelevat kymmenen vuotta täyttävää erinomaista yhteistyökumppaniaan MDI:tä, jonka sivulle blogini tällä kertaa putkahti.

 Johdatan teidät toiselle sivustolle, olkaa hyvä:

https://www.mdi.fi/blogi-osaammeko-rakentaa-kun-meilla-menee-hyvin/

Luopumisen tuskasta

 

Lentuan kesäisiä liplatuksia jokunen vuosi sitten

Vastasin kyselyyn, missä tiedusteltiin asioita, joista en haluaisi luopua. Pisti miettimään. Eikö elämä ole luopumista alusta loppuun. Syntyessään ihminen luopuu turvallisesta kohdusta. Mikä on mukavampaa kuin pötköttää rakastettuna ja vaalittuna, äännähdyksestäkin ruokittuna vauvana. Siitä ihanuudesta luovut seuraavaksi.

Maitohampaat eivät pysy ikuisesti. Päiväkotiin ja kouluun pitää tepsutella, vaikka leikkiminen ja kavereitten kanssa riehuminen kiinnostaisivat enemmän. Kun kivaan luokkaan on tottunut, humpsahtaa vaihtuviin ryhmiin. Kerrassaan nuorena pitää tietää, mistä saa elantonsa työkeskeisessä Suomessa. Sen jälkeen joutuu luopumaan vanhempien jääkaapista maailmalle lähtiessään. Siinä vaiheessa vapauden tuulet voittavat luopumisen tuskan. Äiti saattaa aluksi soitella perään häiritsevän usein, mutta luovuttaa vähitellen.

Moni ei vietä loppuelämää ensirakkauden kanssa, sydänsurujen kautta luovutaan yhdestä ellei useammasta rakkaudesta. Mehtuussa ei aina tule saalista. Haaveet ammatista eivät aina toteudu. Kun työpaikan saa, voi unelma jatkuvasta flow-tilasta ja kivoista työkavereista jäädä toteutumatta. Moni joutuu laskemaan joka euron pätkätöissä tai työttömänä, mikä voi merkitä luopumista suomalaisesta unelmasta, omistusasunnosta ja jopa perheen perustamisesta. Vaikka armas löytyisi, saattaa mokoma löytää uuden ja yhteiselosta joutuu luopumaan. Eläinystävälle lemmikin kuolema on yhtä kova juttu kuin omaisen.

Iän myötä alkaa ruumis keljuilla, ruuansulatus rylykytä, nivelet ja luusto rapistua, muistista, näöstä tai kuulosta puhumattakaan. Ystävistä joutuu luopumaan muuttojen tai erilaisten näkemysten takia ja viimeistään kuoleman kautta. Oma terveys menee joka tapauksessa, kuolema odottaa meitä kaikkia sekunnin tai viimeistään 70 tai reilun 80 vuoden kuluttua, sukupuolesta, koulutuksesta ja elämäntavoista riippuen. – Taisi sarkasmia tulla tarpeeksi.

Ehkä ei kannata ripustautua mihinkään, ei tavaraan, ei ihmisiin, ei mihinkään mikä saattaa kadota tuosta vaan. Kristinusko kertoo tukevimmaksi perustaksi iäisyyden ja Luojan huoman. Tuhansien vuosien viisaus peittoaa kaiken hetkellisen viisastelun kuten iltapäivälehtien onnenetsintäartikkelit tai tämän pakinan. Tärkeitä asioita ei saa rahalla.

Ennen kuin jostakin luopuu, on sen myös saanut. Ajatus kannattaa kiinnittää siihen, mitä on. Ja jos jotakin ei ole, kuten rauhaa, väkivallattomuutta, hyvinvoinnin tasaista jakautumista, vapaata tiedonvälitystä, niiden asioiden puolesta kannattaa tehdä ja antaa kaikkensa.

Mitäkö vastasin luopumiskyselyyn, mistä en haluaisi luopua. Kaurapuurosta ja aamukahvista. Rakkaista. Koska elämänilot päättyvät joskus, tuntuu mukavalta ajatella, että Lentuan laineet loiskivat vielä sittenkin, kun tuhkani on ripoteltu niille.

Pakina julkaistiin Kuhmolaisessa 3.5.2022. Kaikkien nostalgikkojen ja etenkin germanofiilien riemuksi Kajaanin tyttölyseolaisille Gudrun Viergutzin opettama Udo Jürgensin laulu vuodelta 1968, olkaa hyvä. Rahalla ei saa tärkeitä asioita, vaikka se elämää kovasti helpottaakin. Pahoittelen pakkomainoksia.

https://www.youtube.com/watch?v=nMhK1CY4ivs

Babuskoista olisi hyötyä neuvotteluissa

 

”When He Paints His Masterpiece ” by @KajStenvall

Aleppon, Groznyin, Mariupolin ja Butšan hirmuteot olivat ihmisoikeusrikkomuksia. Eikö ihmiskunta voisi vihdoin nousta sivistykseen, väkivallattomuuteen? Putinisoituuko aina jossakin joku viiksekäs tai botoxilla pumpattu vanha mies, joka hamuaa valtaa nuorten elämän kustannuksella.

Nouseeko prosentista tunteettomiksi psykopaateiksi luokiteltavista ihmisistä joku yhä pitkäksi aikaa ison maan johtoon käynnistämään sotia. Saavatko pitkäaikainen, sensuroitu viestintä ja pelko ihmiset nöyriksi poiskatsojiksi.

Ovatko trollitehtaat sisäpiirileikeillään niin psykologisesti tehokkaita, että täälläkin älykkäät ihmiset sortuvat trumpilaisiksi, rokotevastaisiksi ja nyt putinisteiksi, joita ei Venäjän kansainvälisen oikeuden rikkominen hetkauta.

Böllin, Brechtin ja Grassin analyysit sodan mielettömyydestä vakuuttivat. Saksa pesi pyykkinsä. 

Tai ei täysin. Naisen keho on yhä sotatanner, sillä prostituutio toimii Saksassa kuin marketit alennusmyynteineen. Rahalla saa ostaa joukkoraiskauksenkin. Köyhät nuoret Moldoviasta ja Nigeriasta kituvat ilman passejaan bordelleissa.

Venäjä valehtelee sotilailleen Stalinin pyykkiä pesemättä ukrainalaiset natseiksi ja hyökkäyssodan erityisoperaatioksi. Ihmisiä haavoittuu, tapetaan, traumatisoituu.

Kun Putinin joukot pommittivat Syyriaa, me tekopyhyyteen taipuvaiset uusfennomaanit emme oikein halunneet sotaa pakenevia tänne. Ukrainalaisia osaamme armahtaa ehkä talvisota-identifikaation takia. Auttaminen on ihmisvelvollisuutemme, pelastautuivatpa pakenijat Isisin tai Venäjän armeijan hirmuteoilta.

Miksi Ukrainan ja Venäjän rauhanneuvotteluissa oli vain miehiä? Jos logiikka toimii niin, että ne, jotka sodan aloittavat sen myös lopettavat, neuvotteluissa saavatkin miehet hikoilla. 

Katariina Suurta, Jeanne D´Arcia ja muutamaa viikinkisoturitarta lukuunottamatta on vaikea nimetä naisia, jotka olisivat sotineet tai aloittaneet sodan.

Babuskoista olisi hyötyä neuvotteluissa. Löisivät nyrkin pöytään ja sanoisivat, että pikkupojat, tappaminen, kotien ja sairaaloitten hävittäminen loppuu nyt. 

Mutta Venäjällä Sotilaiden äidit -järjestö on kielletty vaarallisena äärijärjestönä. Myrkyllinen maskuliinisuus on sitä vastoin hyväksyttyä, vaimon voi pahoinpidellä ilman poliisin väliintuloa.

Eurooppalaiseen perimään ovat kasvaneet demokratia, sananvapaus ja riippumaton oikeuslaitos, jotka torjuvat väkivaltaa. Kotiväkivallan kitkemisessä on vielä työtä. Euroopassa pieni tyttö voi kuitenkin haaveilla ryhtyvänsä isona pääministeriksi tai presidentiksi.

Venäjä nimesi erityisoperaationsa denatsifikaatioksi. Miljoonat kodeistaan sotaa paenneet ukrainalaiset eivät ole natseja, vaan tavallisia ihmisiä.

Venäjällä on kuitenkin yhä Putin, mikä on totta. Venäjä tarvitsee deputinisaation. Uskaltaako peloteltu kansa tehdä sen?

Kolumni julkaistiin Lapin Kansan verkkosivuilla 24.4.2022, ilmaantuu printtiversioon 25.4.2022. Kaj Stenvall siirtyi ankkahahmoista Putiniin jo Krimin hyökkäyksen aikana. On saanut kantaaottavilla maalauksilla huomiota sotaa vastustavissa maissa. Neljän sotakolumnin jälkeen kirjoitan muistakin aiheista mutta sotaa en unohda. 

Musiikkia rauhan puolesta, nuoruuden ikonini Joan Baez laulaa lempikielelläni saksaksi: https://www.youtube.com/watch?v=vsMeFYf1ryg  - Miksi sotia yhä on... Udo Lindenbergin laulu, jos oikein ymmärrän löytöni vähäiset tiedot