Piru asuu kirkon porstuassa

   

Pyhän Neofitoksen luostarin pihaa,
pyhän keljat ovat vuorenseinämään
kaivettuina. Pafoksesta Kyproksella
noin reilun 10 kilometrin päässä

Arkkienkeli Mikael tuhat vuotta
vanhassa Pedoulaksen kirkossa
Kyproksella, Troodos-vuoristossa

Savolainen mummuni, pommintappaman mummuni sijaistaja oli hyvä suustaan. Kun kirkon jälkeen riekuimme pitkän vaitiolon ja vain veisaamisemme katkoman hiljaisuuden jälkeen mummu tuumi, että piru asuu kirkon porstuassa.

Kirkkoisät tukevat kirjoituksillaan mummun viisautta. Pahuuden kerrotaan väijyvän eniten hyviksiä ja etenkin itseään hyvinä pitäviä. Kerrotaan sielunvihollisen, eksyttäjän piinanneen Kristustakin neljänkymmenen päivän ajan.

Omahyväisyys ja ylpeys loukuttavat ihmisiä luuloihinsa, vaikkei kristinuskoa pitäisikään minään. Antiikin kreikkalaiset muotoilivat demokratian estääkseen itsekkäiden narsistijohtajien raakuuksia. Kirkot ihmisten yhteisöinä eivät ole vapaita pahuudesta.

HS (29.5.22) esitteli Steven Pinkerin ajatuksia. Pinkerin mukaan omahyväisyysharha piinaa ihmiskuntaa. Omahyväisyysharha tarkoittaa sitä, että ihmiset arvioivat vastapuolen argumentteja kriittisesti, suhtautuvat torjuvasti tietoon, joka kyseenalaistaa omat virheelliset näkemykset.

Kolahti. Miellyttävintä on lukea tai kuulla sellaista tietoa, joka pönkittää ennakkokäsityksiä. Koska olemme pieni kansa, yksituumaisuus koetaan hyväksi. Kun kävelysauvat keksittiin, koko kansakunta pyrähti sauvomaan ilman suksia. Muistan ensimmäisen siltojen sauvislenkin ystäväni kanssa, emme olleet päästä eteenpäin, kun homma nauratti niin. Pandemia-aikoihin toteltiin rajoituksia, Nato-mielipiteet vaihtuivat yhdessä yössä.

Kerron esimerkin suomalaisesta mentaliteetista. Saksalainen tutkija tuli taannoin Metsäntutkimuslaitoksen Rovaniemen tutkimusasemalle ja halusi ilahduttaa uusia kollegojaan lukemalla näiden julkaisuja sekä väittelemällä niiden teemoista. Suomalaiset loukkaantuivat. Eivät ymmärtäneet kollegansa osoittavan kohteliaisuutta argumentoimalla.

Yksituumaisuudella on toki hyviä puolia. Valtio säästyi järjestämästä Nato-kansanäänestystä. Ulospäin Suomi on selkeä maa. Silti on hyvä, että erilaiset ihmiset saavat ajatella eri tavalla. Kehittyneen dialogin kautta voidaan löytää hyviä malleja toimia. Suomen kannattaa pinnistellä koko ajan parempaan kansalaisyhteiskuntaan.

Moskovan patriarkaatin arkkipiispa Kirill on Venäjän hyökkäyssodan siunatessaan kammottava esimerkki kirkon omahyväisyysharhan rehottamisesta. Homofobinen Kirill lienee unohtanut, että alkukirkon aikana avioliitot solmittiin käymällä yhdessä ehtoollisella. Kukaan ei silloin kiinnittänyt huomiota siihen, olivatko pariskunnat eri vai samaa sukupuolta.

Katolisen kirkon peitellyt pedofiiliskandaalit ovat toinen julma esimerkki kirkon porstuassa piileskelevästä pahuudesta. Pappien selibaatti poikii sairasta seksuaalisuutta, ja järjestelmä salaa kauhean lapsiin ja myös nunniin kohdistuvan väkivallan.

Kirkot tekevät enemmän hyvää kuin pahaa. Avoimuus torjuu pahuutta.

Kolumni julkaistiin Lapin Kansassa 20.6.2022. Musiikiksi jykevää körttivirttä, Herännäisnuorten kuoron laulamana, ole hyvä: https://www.youtube.com/watch?v=kkbsR0KUPI8  - moinen filosofia ei löydä jalansijaa egosentrisessä ajassamme, eikö vaan