Miten johdetaan

 

Kartta lehdistön vapaudesta. 
Skandinavian maat loistavat joukossa.

Suomi on asiakeskeinen maa. Isoissa organisaatioissa tiedetään, että on leadereita, tunteilla mukanaan vieviä pomoja ja managereita, yleensä insinöörismiehiä, joita kiinnostavat ”lopullisen” totuuden kertovat luvut.

Aleksis Kiven runo kertoi, että todellakin on liehtareita, jotka miehen tai naisenkin tiellä hypellessään vievät mukanaan. Leaderin suomensi liehtariksi Ranuan menetetty aivopääoma, entinen aluemetsänhoitaja Hannu Jokinen. Metsähallitus uudisti organisaatiota, lopetti hoitoalueet ja Ranuan lehteä keljutti aluemetsänhoitajan poistuminen. Paikallislehti, ei siis Hannu, suri Ranuan aivopääoman menetystä.

Arvostan syvästi sodan jälkeisten vuosien työkeskeisyyttä, oikeutettua toivoa paremmasta elämästä. Esiäitimme ja -isämme tekivät pitkät päivät töitä, hakkasivat metsiä, lypsivät lehmiä, puursivat tehtailla luodakseen hyvän Suomen, helpomman jälkeläisille. Leader -elementistä toi toiveita seitsemänkymmentäluku, joka loi hyvinvointivaltion, mikä taas viestii Vuorisaarnan perinnöstä. Jokaisesta pidetään huolta.

Arvostan myös nykyistä meininkiä. Suomi on avoin maa, saamme osallistua, olla eri mieltä virkamiesten tai valtionjohdon kanssa, väitellä, yrittää ymmärtää isoksi paisuneen ihmiskunnan ongelmia.

Koettelemukset kuuluvat elämään. Työttömyydestä on Kuhmossakin tultu työvoimapulaan. Korona kiusasi ja Venäjä hyökkäsi Ukrainaan. Maassamuutto on hajottanut yhteisöjä. Kuhmossa keskusteltiin sote-aseman paikasta. Koettelemuksista huolimatta ja ehkä niistä selviytymisen takia pieni kansamme on valinnut itse itsensä jo viidesti maailman onnellisimmaksi kansaksi.

Jokainen on johtaja, johtaa ainakin itseään, tunteitaan, ajatuksiaan, tekojaan. Jotkut ovat työssä tiiminvetäjiä, jotkut johtajia. Itsensä johtaminen, omien päähänpinttymien tunnistaminen ja reflektoiva johtaminen lienevät yhdessä paras nimeämätön johtamisoppi. Elämä ei ole egotrippi. Parhaat päätökset ovat kompromisseja.

Reflektointi ei ole itsensä peilaamista, vaan oppimista. Se perustuu tekemiseen, ihmisten kuunteluun, ymmärtämiseen, semmoisena kuin heidät voi oman persoonan ulkopuolisina ajattelevina, kokevina ymmärtää, jos voi. Aina ei pysty, ei osaa. Emme aina ota opiksemme. Osaamme pistää itsemme omine ajatuksinemme toisen asemaan, mutta emme ehkä oivalla sitä, mitä toinen ihminen historiansa, geeniensä ja tunteittensa takia kokee.

Miksi tämän kirjoitin? Kun en tajua, miksi rahalla tehdään presidenttejä kuten Mr Trump tai miten pelolla ja valheilla pysytään Venäjän presidenttinä. USA:ssa koronaan kuolleen perheenisän hoitokulut olivat miljoona dollaria, perhe sai laskun. Terveys ei kuulu Pohjois-Amerikassa ihmisarvoihin. Kun jälleen kuultiin kauhea kouluampumisuutinen, opettajille ehdotettiin taas aseita varustukseksi.

Matka itsensä johtamisesta maan johtamiseen on lyhyt. Kummankaan maan johtaminen ei ansaitse hyvää arvosanaa.  Suomen demokratia on parempi.

Kirjoittaja ei lakkaa ihmettelemästä maailman johtajien kirjavaa joukkoa

Kolumni julkaistiin Kuhmolaisessa toukokuun viimeisenä päivänä 2022.

Mielenvirkistykseksi hyvää musiikkia Amerikan maalta, ole hyvä: https://www.youtube.com/watch?v=1iHhWh9FtsQ  - USA on iso maa, ja minä kasvoin aikuiseksi Dylania kuunnellen. Tämä biisi on yksi lemppareistani.