Luopumisen tuskasta

 

Lentuan kesäisiä liplatuksia jokunen vuosi sitten

Vastasin kyselyyn, missä tiedusteltiin asioita, joista en haluaisi luopua. Pisti miettimään. Eikö elämä ole luopumista alusta loppuun. Syntyessään ihminen luopuu turvallisesta kohdusta. Mikä on mukavampaa kuin pötköttää rakastettuna ja vaalittuna, äännähdyksestäkin ruokittuna vauvana. Siitä ihanuudesta luovut seuraavaksi.

Maitohampaat eivät pysy ikuisesti. Päiväkotiin ja kouluun pitää tepsutella, vaikka leikkiminen ja kavereitten kanssa riehuminen kiinnostaisivat enemmän. Kun kivaan luokkaan on tottunut, humpsahtaa vaihtuviin ryhmiin. Kerrassaan nuorena pitää tietää, mistä saa elantonsa työkeskeisessä Suomessa. Sen jälkeen joutuu luopumaan vanhempien jääkaapista maailmalle lähtiessään. Siinä vaiheessa vapauden tuulet voittavat luopumisen tuskan. Äiti saattaa aluksi soitella perään häiritsevän usein, mutta luovuttaa vähitellen.

Moni ei vietä loppuelämää ensirakkauden kanssa, sydänsurujen kautta luovutaan yhdestä ellei useammasta rakkaudesta. Mehtuussa ei aina tule saalista. Haaveet ammatista eivät aina toteudu. Kun työpaikan saa, voi unelma jatkuvasta flow-tilasta ja kivoista työkavereista jäädä toteutumatta. Moni joutuu laskemaan joka euron pätkätöissä tai työttömänä, mikä voi merkitä luopumista suomalaisesta unelmasta, omistusasunnosta ja jopa perheen perustamisesta. Vaikka armas löytyisi, saattaa mokoma löytää uuden ja yhteiselosta joutuu luopumaan. Eläinystävälle lemmikin kuolema on yhtä kova juttu kuin omaisen.

Iän myötä alkaa ruumis keljuilla, ruuansulatus rylykytä, nivelet ja luusto rapistua, muistista, näöstä tai kuulosta puhumattakaan. Ystävistä joutuu luopumaan muuttojen tai erilaisten näkemysten takia ja viimeistään kuoleman kautta. Oma terveys menee joka tapauksessa, kuolema odottaa meitä kaikkia sekunnin tai viimeistään 70 tai reilun 80 vuoden kuluttua, sukupuolesta, koulutuksesta ja elämäntavoista riippuen. – Taisi sarkasmia tulla tarpeeksi.

Ehkä ei kannata ripustautua mihinkään, ei tavaraan, ei ihmisiin, ei mihinkään mikä saattaa kadota tuosta vaan. Kristinusko kertoo tukevimmaksi perustaksi iäisyyden ja Luojan huoman. Tuhansien vuosien viisaus peittoaa kaiken hetkellisen viisastelun kuten iltapäivälehtien onnenetsintäartikkelit tai tämän pakinan. Tärkeitä asioita ei saa rahalla.

Ennen kuin jostakin luopuu, on sen myös saanut. Ajatus kannattaa kiinnittää siihen, mitä on. Ja jos jotakin ei ole, kuten rauhaa, väkivallattomuutta, hyvinvoinnin tasaista jakautumista, vapaata tiedonvälitystä, niiden asioiden puolesta kannattaa tehdä ja antaa kaikkensa.

Mitäkö vastasin luopumiskyselyyn, mistä en haluaisi luopua. Kaurapuurosta ja aamukahvista. Rakkaista. Koska elämänilot päättyvät joskus, tuntuu mukavalta ajatella, että Lentuan laineet loiskivat vielä sittenkin, kun tuhkani on ripoteltu niille.

Pakina julkaistiin Kuhmolaisessa 3.5.2022. Kaikkien nostalgikkojen ja etenkin germanofiilien riemuksi Kajaanin tyttölyseolaisille Gudrun Viergutzin opettama Udo Jürgensin laulu vuodelta 1968, olkaa hyvä. Rahalla ei saa tärkeitä asioita, vaikka se elämää kovasti helpottaakin. Pahoittelen pakkomainoksia.

https://www.youtube.com/watch?v=nMhK1CY4ivs