Miten selviytyä koettelemuksista

Joitakin elämä potkii vain pehmeillä huopatöppösillä, toisten tie on kivinen. Joskus helpolla päässeet ovat kielteisempiä, itsekeskeisempiä, kapeampia maailmankatsomukseltaan kuin he, jotka ovat selviytyneet ulkopuolisen silmin traumaattisesta lapsuudesta, kovasta aikuisiästä, sairauksista, köyhyydestä. Toki temperamentilla, sitkeydellä ja kohdalle osuneella tuella on osuutta asiaan.

Antavatko kovat kokemukset ja niistä selviytyminen eväitä ymmärtää toisia ihmisiä? Osaako elämästä iloita enemmän, kun on nähnyt sen varjopuolet.

Mistä kovia kokeneet, myönteisinä säilyneet, rauhalliset ihmiset ottavat voimansa. Kuinka jaksavat olla iloisia. Epätieteellinen käsitykseni on, että selviytyjillä on vallan arkisia voimanlähteitä. Yksi koettaa saada työvuoronsa niin, että pääsee jumalanpalveluksiin. Toinen juoksee pitkin metsäpolkuja ikäänsä uhmaten. Muuan kutoo mattoja niin että myyntiinkin riittää. Yksi lukee paljon, kiitos Kuhmon hyvän kirjaston. Yhdelle jahtikausi on pyhää aikaa, hiljentymistä Tapion aarteiden äärelle. Kun koira pelaa, ei mikään maallinen murhe vaivaa. Muuan unohtaa paineet joukkuepelin lumoissa vielä koukkupolvien sarjassa.

Jaksoivatko he siirtää huomion itsestään ulos? Kaikkien voima ei ehkä siihen riitä. Voimattomia pitää ehjempien auttaa myös iloisina veronmaksajina.

Ihmisten yhteyttä, perheen ja omaisten merkitystä korostetaan. Ihminen on laumaeläin, tarvitsemme toisiamme. Silti tärkein ihmissuhde lienee suhde omaan itseen, omiin omituisuuksiin, rajoihin, hinkuihin, ällötyksiin ja riemun aiheisiin. Yksin voi olla onnellinen.

Lammasjärven hyvin hoidetulla avantouintipaikalla en ole tavannut ketään kiukkuista tai murheitten sortamaa. Saattaa olla, että jokunen huuhtoo lihaskivistysten lisäksi muutaman murheenkin kylmään veteen. Suosittelen, jos terveys suo.

Kovia kokeneilta voi ottaa opiksi. Elämä on lopulta lyhyt. Huomion voi siirtää arjen ketutuksista iloihin, pyrkiä siihen, mitä Desmond Tutu, yksi Etelä-Afrikan kammottavan rotusorron kumoajista, tuumi viisaasti, että ihmisen tulisi olla ”ilon varanto, rauhankeidas, tyyneyden lammikko, joka voi aaltoilla kaikkiin ympärillä oleviin ihmisiin.”

Kolumni julkaistiin Kuhmolaisessa 30.8.2022. Kuvassa elokuun lopun taivaan värejä. 

Korville karkiksi ja elokuun kuutamoita muistellen Pekka Ruuskaa, ole hyvä: https://www.youtube.com/watch?v=_UhbMcg_At8&list=RD_UhbMcg_At8&start_radio=1