Kun pahuus järkyttää

Lentua lumoaa vai olisiko sen yllä pilveilevä taivas

Ukrainan sota ei ole lyhyt ”erikoisoperaatio”, vaan sota, joka venyy kuten sodilla on tapana. Ihmisiä kuolee, venäläisiä ja ukrainalaisia. Toivon, että Kuhmon kaksoiskansalaiset välittävät viestiä julmuuksista ja kertovat syyt lännen pakotteisiin. He voivat lukea Suomen vapaita lehtiä, kuunnella ja katsoa riippumattomia kanavia. Toiseen maahan ei saa missään oloissa hyökätä. Hävitys ja uhrit ovat väärin.

Kotimaassa, Limingassa ja Kuhmossakin järkytyttiin syvästi väkivallanteoista.

Kohonnut elintaso, terveydenhuolto ja myös kehittyneet psyykenlääkkeet ovat vähentäneet kotoista väkivaltaa, mutta ei se ole kokonaan kadonnut.

Ihmislajin historia on väkivaltainen. Vaikka järjestelmällinen väkivalta on vähentynyt maailmasta, pahuutta on, ja joissakin maissa se rehottaa.

Kuinka Yhdistyneiden kansakuntien ihmisoikeuksien julistus saataisiin jokaisen hallitsijan, jokaisen väkivaltaa harkitsevan pääkoppaan johtavaksi ajatukseksi. Kunpa media olisi kaikkialla vapaa kertomaan mitä tapahtuu todella. Kunpa kukaan ei satuttaisi toista ihmistä, ei sanoin, ei etenkään teoin. Väkivalta on vaarallista.

Osattomuuden on todettu lietsovan epä-älyllisiä ajatuksia ja vihaa. Kun en saa mitä tarvitsen, otan. Ja kun en pysty ottamaan, kostan. Tasa-arvo vähentää rikollisuutta.

Maailman johtajissa lienee keskimääräistä enemmän narsisteja, jotka pitävät lähimmäistensä kipua ja kärsimystä toisarvoisena. Heidän seuraajiaan ei kannata kehua.

Mitä voi tehdä murskaavien uutisten jälkeen, kun suru ja voimattomuus iskevät. Väkivalta- ja sota-ahdistukseen auttanee ensiapuna se, että antaa tilaa tunteelle. Kieltäminen kasvattaa ahdistusta. Kun ei mitään voi jo tehdylle tai jatkuvalle väkivallalle, tulee herkästi mieleen se, että pitäisikö se unohtaa. Ei pidä. Ei saa katsoa pois.

Jos haluaa toimia, on järjestöjä, joiden kautta voi antaa apua ja vaikuttaa. Omassa lähipiirissä voi valita ennemmin ystävällisyyden ja kohteliaisuuden kuin tylyyden ja kylmyyden.

Toisten kanssa voi keskustella, surra, jakaa tunteita. Rukous on vahvaa meditaatiota, hyvää voimaa. Moni ateistikin on kertonut rukoilevansa hädän hetkellä. Myös maailman hädän hetkellä voi rukoilla. Kirkossa yhdessä rukoileminen ravitsee.

Kolumni julkaistiin Kuhmolaisessa 2.8.2022. Kuinka oikeassa nuoruuden ikonini Bob Dylan olikaan laulaessaan sodan mestareista, kuunneltavaksi, ole hyvä: https://www.youtube.com/watch?v=JEmI_FT4YHU