Totuuskomissio saamelaisten käsiin

 

Pallaksen kerot kolmen vuoden takaa

Saamelaisten jälkeen pohjoiseen tulleiden jälkeläisenä olen ylpeä Saamenmaan asukkaista. Euroopan ainoa alkuperäiskansa tekee hyvää musiikkia, runoutta, kirjallisuutta, käsityötä, elokuvia. Vaatii oikeuksiaan, toinen toisiltaan ja Venäjältä, Suomelta, Ruotsilta ja Norjalta. Elää pääsääntöisesti tavallista suomalaisen elämää.

Koulussa saamelaisuus ei juuri ollut esillä. Muistan hämärästi kansakoulun raittiuskilpakirjoituksen aineistosta lappalaispojan, molemmat termit onneksi ajan hylkäämiä, raittiuskilpakirjoitus ja lappalaisuus. Lapsuuden lempikirjoja oli Parrak, valkoinen poro. Rovaniemellä syntyneiden lapsieni kanssa lauloimme Lapin lasten laulukirjaa.

En nanosekuntiakaan kuvittele tuntevani saamelaisuutta. Saamelaisista kertovat pääasiassa valtaväestön tietäjät Paulaharjusta Pentikäiseen, Kannista ja Rantaa unohtamatta. Valtaväestö lienee havahtunut saamelaisten rodullistettuun kohteluun viimeistään nyt, kun hautarauhan rikkojien ryöstösaalis, saamelaisvainajat saatettiin haudanlepoon kotikonnuilleen.

Sovinto- ja totuuskomission työ takkuaa. Maallikkona sohin ampiaispesää. Rohkenen tiedustella saamelaisilta, komissiolta ja sen asettaneelta hallinnolta, voisiko komission työn tehdä toisin, antaa soviteltavan ja anteeksiantokeinojen haun saamelaisten tehtäväksi.

Voisiko komission koostaa pelkästään saamelaisista, jopa niin, ettei jäseniä nimitettäisi, vaan sovittelun idea kiertäisi kuin tuulispää kolttien kyläkokouksen, saamelaiskäräjät, nuorten saamelaisten nettiryhmät, Siidan, Sajoksen, kirkkokansan Nellimissä, Sevetissä ja Keväjärvellä, Oulun Giellagas-instituutin, citysaamelaiset Tampereella ja Helsingissä. Saamelaisyhteisöt saisivat puida asiaa osallistavan suunnittelun periaattein, hiljaisuudessa tai ääntä pitäen.

Toimeksianto olisi väljä. Tavoite ei olisi komiteamietintö, vaan taidetta, kirjallisuutta, elokuvaa, runoutta, kuvitettua, laulettua, sävellettyä, räpättyä historiaa. Niiden kautta listattaisiin konkreettiset teot. Syvällisillä asioilla ei saa olla kiire. Koonti olisi lyhyt ja ytimekäs. Vasta sitten oikeusoppineet ja kirkko pohtisivat vastauksensa. Vai kuinka saamelaiset haluavat työn tehdä?

Milläkö rahalla? Jospa jätettäisiin jotakin muuta tekemättä. Valtion budjetissa komissiolle varattiin aluksi 2,3 milj.euroa ja tälle vuodelle vielä 0,46 milj.euroa. Lieneekö raha jo kulunut. Valtio voisi kutsua säätiöt talkoisiin, sillä taiteilijat eivät ryve rahassa.

Saattaa olla, että saamelaiset haastaisivat Suomen valtion oikeuteen palkistensa maanomistuksesta kuten Ruotsissa on tapahtunut. Ehkä suomalaisten kirjoittama kansainvälinen alkuperäiskansasopimus menisi läpi ja saamelaislaki uudistettaisiin kaikkia tyydyttävällä tavalla. Tai sitten ei.

Kolumni julkaistiin Lapin Kansassa Aleksis Kiven ja nimikkopyhäni Evlampian päivänä 2022. Sen kunniaksi ja muutoin surullisen uutispäivän piristykseksi pikkusiskon Youtubesta löytämä kerrassaan hilpeä laulu kaikille Evlampioille, Kreikan "Kivikasvot" asialla: https://www.youtube.com/watch?v=UuUsCMLTrPs