Kyberrosvot riehuvat

Tiistai vei kyberturvallisuuden maailmoihin. Jarno Limnell, kotimaamme kyberturvan huippuja, osui samaan ryhmään.  Kuvassa Riina Kopola, Timo Räikkönen ja Jarno Limnell.

Kybermaailma on toinen kuin todellisuus. Myös kybermaailman riskit ovat erilaisia. Keskusteluissa naulasimme pian ensimmäisen teesin: suurin kyberturvariski sijaitsee näppäimistön ja tuolin selkänojan välissä. Organisaatioiden tietoturvaohjeet ovat liian usein mutkikkaita, paksuja pumakoita, joiden omaksuminen jää puolitiehen tai opinpolun alkutaipaleelle. Viime aikojen Wikileaks-Snowden- ym kohut ovat tosin herättäneet määrittelemään turva-asioita aiempaa huolellisemmin, ja palkitseminen ja myös rangaistukset ovat tulleet käytännöiksi.  

Iltapäivällä vierailimme CSIS:ssä, it-rikollisuuden torjuntaan erikoistuneessa yrityksessä. Tuli hieman Bond-leffa-fiilis, sillä CSIS seurustelee FBI:n ja suurten kansainvälisten yrityspelureiden kanssa. Bond-tunnelmaa lisäsivät kybermaailman pahisten tempausten kuvaukset.  Suunnattujen hyökkäyksien suurvaltoja ovat Kiina, USA ja g-mail. Kiinan hallinto ei ole ollut kovin yhteistyöhaluinen rikosten selvittelyssä.

CSIS esitteli haittaohjelmien logiikkaa, suunnattuja hyökkäyksiä, maanalaisen talouden ja DDoS-hyökkäyksiä.

Nykyajan haittaohjelmat ovat ilkeitä, sillä niitä ei käyttäjäparka huomaa. Haittaohjelman tekijöiden motiivit ovat kirjavia. Osalle haittaohjelmat ovat vain suurta hupia, mistä voi levennellä sopivilla keskustelupalstoilla. Osa motiiveista on poliittisia, sillä viranomaisten tai ministeriöiden tietoturva-aukkojen esille nosto voi olla poliittisesti hyödynnettäviä asioita. Kiinnikin jäädään. Tanskalaisten sosiaaliturvatunnukset oli läväytetty julki, ja hakkeri on juuri luovutettu Ruotsista Tanskaan. Motiivina on myös datavarkaus, sillä haittaohjelmat keräävät tietoa joko käytettäväksi tai myytäväksi. Rahankalastelu lienee motiiveista mehevin.

Yhtenä päivänä maailmalla arvioidaan tapahtuvan 14 miljoonaa hakkerointia. Mustinta aluetta ovat Brittein saaret, Italia, Saksa ja Venäjä.  Zombie-kartta näytti hurjalta: Kuhmoonkin oli osunut joku ilkimyshyökkäys.

Hakkerointitilastot kertovat, että it-infektoinneissa on piikkejä. Piikit syntyvät infektointiväylien kautta. Joskus hakkerit vilahtavat kuluttajien sivuille sanomalehden verkkosivuilta, mikä levittää viruksen tosi lavealle.

Haittaohjelmat ovat massiivinen uhka, sillä arvioiden mukaan joka päivä generoidaan 150 000 uutta haittaohjelmaa. Taistelua niitä vastaan voi olla vaikea voittaa. Keljun vieraan voi saada kaupallisten, laillisten ohjelmien päivityksistä, ja pahimpia levittäjiä ovat Java ja Adobe Reader.

Satunnaisten hyökkäysten tavoitteena on toimia polkuna suunnattuihin. Jos haittaohjelmat leviävät riittävästi vaikkapa suomalaisten koneille, seuraava askel voi olla hyvin kirjoitettu hyökkäys suomalaisia pankkiohjelmia kohtaan.

Rikolliset värväävät myös muuleja rahan kauttakulkutileiksi. Järjestö saattaa ilmoittaa olevansa aloitteleva yritys ja tarvitsevansa aluksi paikallista apua. Raha siirtyy ensin hetkeksi puoliviattoman apurin tilille välityspalkkion kannustamana. Laittomat rahansiirrot hoidetaan loppuun asti, sillä tilin saldo voidaan hoitaa automaattisesti olemaan näyttämättä varkautta. Manipulointi voi yltää pankin palauteosoitteeseen asti, niin että asiakkaan pankille lähettämä reklamaatio ei tule perille pankkiin vaan häipyy bittien avaruuteen.

Esimerkki paljasti kyberrosvouksen suurimman motiiviin, hyvän kannattavuuden. Yhden pankin järjestelmästä oli kolmen kuukauden aikana kalasteltu 1,9 miljoonaa puntaa.

Suunnatut hyökkäykset hyödyntävät julkisia henkilötietokantoja kuten esimerkiksi LinkedIniä. Niinpä viattoman dirikan sähköposti voidaan kaapata  lähettämään sähköposteja verkoston paljastamille työtovereille tai liikekumppaneille.  Liitetiedoston klikkaus levittääkin troijalaista, joka ryövää yrityssalaisuudet, asiakastietokannan tai muuta jotakin rosvoille tarpeellista.

Hakkerointi ei ole kovin vaikeaa, sillä netistä voi ostaa tai kopioita kyberrikospaketteja. Hakkerit myös mentoroivat kernaasti toisiaan.  

Pimeä, maanalainen talous kauppaa esimerkiksi sisäänpääsyjä yritysten ja pankkien ja rahoituslaitosten tietojärjestelmiin. Suurin business pyörii luottokorttitietojen kaupassa. Kun hakkeri murtautuu nettikaupan verkkosivuille, se voi saada haltuunsa tiedot ostojen tekijöistä. Luottokorttinsa hukanneet ovat riskiryhmä, sillä sopivasti asetetut kysymykset voivat johtaa siihen, ettei korttia kuoletetaankaan, vaan omistajan antamia tietoja käytetään väärin.

DDoS-rikos tarkoittaa palveluntuottajien sivujen tukkimista, mistä esimerkkinä on Sanoma Oy:n sivujen valloitus. Motiivit ovat usein joko huomion saaminen, riemu omista ilkeistä taidoista tai yksinkertaisesti jälleen pelkkä haitan tuottamisen ilo. Verkkokauppaa käyvälle yritykselle tai pankille DDoS merkitsee myyntitulojen menetystä. Kilpailijat tai muuten vaan ärsyttävät tyypit voi nujertaa jo kaupallisilla DDoS-palveluilla. Ja vastaavasti sivujen kaatoestot tietävät liiketoimintaa tietoturvayrityksille.

Johtopäätöksiä ei ole helppo tehdä. Kyberturvallisuuden tavoittelu voi johtaa vallan keskittymiseen. Kun rikollisen motiivi on ilo ja näyttämisen halu ja mahdollinen tili huikea, intomieliä riittänee. Torjunta vaatii nopeutta ja voimavaroja.