Amerikka on Amerikka

Olaremi jo odotti minua 6:45 asuntolamme pihalla, parini, ryhmätoverini. Viikon ajan saamme keskustella keskenämme, verrata kohtalaisen erilaisia ja kummallisen samanlaisia elämänkulkujamme. Olaremi on nigerialaisen Edistyspuolueen senaattori, mitä en enää ajattele. Nigeriassa asustaa 160 miljoonaa ihmistä, köyhyys on sietämätöntä ja puolueita sitä korjaamassa pyörii kolmisensataa. Olaremin puolueen agendalla ovatkin puoluefuusiot. Aamu oli aurinkoinen, koko päivä lämmin ja aurinkoinen, opiskelijat olivat kuoriutuneet farkuistaan shortseihin.

Aamiaisen ja case-harjoituksen jälkeen pääsimme opin tielle. Terminologiani voi heittää reippaastikin, kun koetan raportoida tutkimuksista. Palautteesta olen aina kiitollinen.

Transaktionaalinen, vuorovaikutteinen johtaminen merkitsee käytännössä arvostettujen asioiden, myös kontaktien jakamista. Tyypillisimmillään käytössä ovat keppi ja porkkana, tulostavoitteiden tarkka määrittely ja jatkuva mittaaminen. Johtajat kasvattavat johdettaviensa motivaatiota yhteisten arvojen ja moraalin perusteella.

 

Transformatiivinen, uudistava johtaminen merkitsee johdettavan yksilöllisyyden huomioon ottamista, älyllistä inspirointia ja stimulointia ja idealisoidun vaikuttavuuden tavoittelua.  Empiirisen tutkimuksen mukaan (ja viite hukkui, sori), johtajamiehet käyttävät enemmän transaktionaalista tyyliä. Naiset menestyvät edelleen saman empirian mukaan miehiä paremmin transformatiivisessa tyylissä. Uudistava johtaminen tuottaa laadukkaampia tuloksia. Ehkä tulevaisuudessa naisten osuus ylimmässä johdossa tuleekin vääjäämättä kasvamaan.

Paneuduimme merkittävimmän amerikkalaisen kansalaisoikeusjärjestön NAACP:n jo taakse jääneeseen kriisin tv-dokkarin kautta. Kyseisen järjestön aiempi vetäjä ja hallituksen puheenjohtaja onnistuivat sössimään reippaasti järjestönsä raha-asiat. Hallituksen varakas puheenjohtaja tuumi, ettei hän koskaan tule saamaan järjestöstä sitä taloudellista panosta irti, mitä hän on siihen ajankäytössään investoinut.

 

Lounaalla tapasimme kahden vuoden julkisen hallinnon koulutusohjelman pian valmistuvia maistereita. Virkeitä nuoria naisia! Taidan tietää, keneen otan yhteyttä, jos joskus painun Buenos Airesiin. Mariana on psykiatri ja palaa pian kotiinsa kehittämään Buenos Airesin terveydenhuoltojärjestelmää.  

Iltapäivällä meitä vei intialaissyntyinen Harvard-professori Rahini Pande. Teemana olivat kiintiöt. Teema herätti, kuten arvata saattaa, äärimmäisen värikkään keskustelun.  Sen voisi tiivistää yhteen lauseeseen: harva pitää kiintiöistä, mutta naiset hyötyvät niiden vaikutuksista. Iltapäivän aikana kotimaittemme eroavaisuudet nousivat voimalla esiin. Egyptissä kiintiöitä on purettu, ja naisten asemaa parantanutta lainsäädäntöä on  ryhdytty purkamaan. Esimerkiksi avioliiton solmimisen alaikärajan pudottaminen mahdollistaa pikkutyttöjen naittamisen järjestettyjen avioliittojen luvatussa maassa. Professori Pandella oli kokemusta intialaisista kiintiöistä: tehtiin laaja tutkimus, missä arvottujen kylien paikallishallintoon nimettiin riittävästi naisia. Tulokset olivat osaksi ristiriitaisia, osaksi lupaavia. Naisia kiinnostivat puhdas vesi ja jätehuolto, elämisen perusedellytykset, joten olot kohenivat kiintiönaisten kylissä. Toisaalta joku nainen oli käynyt kuntavaalikampanjaa miehensä valokuva rinnallaan, ettei varsinainen päätöksentekijä vain hermostuisi.

Jotenkin keskustelu tuntui myös kummalliselta. Mielestäni vahva yhteiskunta, mikä merkitsee riittäviä julkisia palveluja kuten varhaiskasvatusta, tasavertaisia edellytyksiä koulutukseen ja myös reipasta verotusta, on tasa-arvon paras turva. Kuunnellesamme naiskiintiökeskustelua vierustoverini hollantilaisen Petran ja kanadalaisen Katen kanssa tuumimme, että we do not buy this. Puolalainen Karolina puki asian sanoiksi: tasa-arvo syntyy hitaasti ja tarvitsee tuekseen hyvät päivähoito- ja koulutuspalvelut. Jäin miettimään, miksei Harvard tuonut paikalle skandinaavisen hyvinvoinnin guruja. Osallistujat toinen toisensa jälkeen ovat tauoilla ja myös salissa kertoneet ihailevansa Suomen varhaiskasvatus- ja koulutusjärjestelmää. Aion antaa palautteen ohjelman johtajalle, professori Hannah Riley Bowlesille. Amerikka on Amerikka, ja minusta Amerikasta ei ole sukupuolten tasa-arvon mallimaaksi. Eikä Intiasta.

 

Päivän päätteeksi oli mukava kevennys: bostonilainen Harvardin kasvatti, jo pitkään eläkkeellä ollut Bob vei meidän kävelylle pitkin kampusta. Opiskelijoita pyrkii eri tiedekuntiin noin 32 000 vuodessa, joista pari tuhatta pääsee sisälle. Sisäänpäässeet ovatkin sitten maailman eliittiä. Opinahjo pitää huolen, että kenelläkään ei ole valmistuessaan velkaa ja poikkeuksetta töitä piisaa. Amerikan presidenteistä seitsemän tai kahdeksan, Bob ei ollut ihan varma, on Harvardin kasvatteja, kuten esimerkiksi istuva presidentti Barack Obama.

Tätä hupailua aloittaessani pohdin, pitääkö Comfort suklaasta. Kaikki afrikkalaiset kuulema rakastavat suklaata, koska kaakao kasvaa Afrikassa. Hodalta en ole kehdannut kysyä, tunteeko hän Veikko Huovista. Muuten on kyllä avarakatseinen naiseläjä, rakastaa Siinaita ja Pyhän Katariinan luostaria samalla tavalla kuin me muutkin hörhöilijät, islaminuskoisenakin. Ja Pramila kertoi nepalilaisten polskuttelevan oikein mielellään jokivesissään, järviä on kuulema aika vähän. 

 

Tukku lukemista oli taas poksahtanut kurssin sivuille. Katsotaan, putoavatko paperit kasvoille, kun kohta oikaisen pötkölleen.