Hullunhauskoja toiveita

 

Puolueet asettavat juuri nyt ehdokkaita tuleviin vaaleihin. Kandidaatit, antakaa palaa ja kertokaa mitä aiotte tehdä ja millaisin ottein.

Tulevan kansanedustajan sopisi käyttäytyä hyvin, ajatella ja lukea paljon. Saisi olla osaava ihminen, joka kunnioittaa tutkimusten tuloksia, sillä kansanedustajat säätävät lakeja. Suharit eivät tee hyvää jälkeä, minkä vaikkapa Suomen ennallistamissuunnitelman sekava sisältö paljastaa.

Toivon, ettei kansanedustaja haukkuisi edeltäjiään tai työtovereitaan eikä hakisi tyhjää julkisuutta yltiöpopulistisilla mielipiteillä vaihtamalla niitä tuulensuunnan mukaan.

Hienoa olisi, jos hän asettaisi tavoitteekseen saada Suomeen oikea perustuslakituomioistuin. Nykyinen perustuslakivaliokunta tuntuu pyyhkivän asiantuntijoiden osaamisella, hm, pöytää.

Toivon, ettei kansanedustaja kuvittele pääsevänsä päättämään öljyn ja bensiinin pumppuhinnasta, vaan näkee tehtävänsä pienuuden. Elämme villissä markkinataloudessa, jota kaistapäiset diktaattorit heiluttelevat arvaamattomin seurauksin. Normeja tarvitaan.

Toivon, ettei uusi kansanedustaja hämmentäisi hallintoa jatkuvilla näennäisuudistuksilla eikä etenkään lopettaisi ministeriöitä. Ne laativat lakien soveltamiseen asetukset. Nytkin asetusten teksteissä on parantamista. Miten laadun kuvitellaan paranevan ripottelemalla työ lukuisiin maakuntakeskuksiin.

Tärkein toiveeni on, että ison maamme pitkät etäisyydet ohjaisivat päätöksenteon kriteerejä. Etäisyyksiä ei ole tähän mennessä kunnioitettu.   

Toivon, että terveydenhoito koskisi samalla tavalla kaikkia ja rehottava monikanavaisuus askel askeleelta purettaisiin. Kenellä on varaa käyttää yksityisiä palveluja, hän ei eivätkä kansainväliset terveysyritykset tarvitse veronmaksajien euroja.

Tunnustan joskus äänestäneeni miesoletettua. Haluan äänestää naista. Naisia on liian vähän nykyisessä Eduskunnassa, joten se ei edusta koko kansaa.

Onko ketään joka näin utopistisia toiveita kuuntelisi?

Toivomuslista ilmestyi Kuhmolaisen verkkoversiossa 23.9.2026. Puolukkasato tuntuu olevan hyvä, kuva siitä. Uteliaana odotan vaalien alustan lupauksia, ja toivon, että ne olisivat realistisia. 

Täydennys pienen hetken päästä: julkaisun jälkeen muistin balkan beatin ja lappilaisen humpan oivan sekoittajan biisin samasta teemasta, Jaakko Laitinen & Väärä raha: Vaalien alla, ole hyvä: https://www.youtube.com/watch?v=-OGwcbiM1Ig 

 

Kuhmon puujalat eivät ole poikki

 

Vuoden isoimpia paukkuja kuhmolaisille ovat olleet Kuhmon Osuuspankin fuusio ja Kuhmo-yhtiön myynti binderholzille (yhtiö kirjoittaa nimensä pienellä alkukirjaimella). Pankkia ja yhtiötä on arvostettu paikallisuuden ja työntekijä- ja kumppaniyhteistyön takia.

FAO:n, Yhdistyneiden kansakuntien elintarvike- ja maatalousjärjestön metsäjohtaja Zhimin Wu lausui toukokuulla Suomen vierailullaan, että Suomi on maailmanlaajuisesti johtavassa asemassa metsien kestävässä käytössä. Ulkopuolisen toimijan arviota voi kunnioittaa. Suomi on Euroopan metsäisin maa, metsävaramme ja niiden vuotuinen kasvu ovat kasvaneet ja tuottaneet hyvinvointia jo useammalle sukupolvelle. Kuhmo-yhtiö tunnetaan koko maassa edistyksellisenä ja uudenaikaisena sahana.

Koko Suomen metsistä on suojelun piirissä 13 %, mutta todellisuudessa pinta-ala on suurempi vapaaehtoisen ja tahtomattoman suojelun takia. Suojelun painopiste on omaisuuden suojan takia painottunut valtion metsiin ja pohjoiseen Suomeen, ja Kuhmossa arvioidaan jopa 40 % valtion metsistä olevan metsätalouskäytön ulkopuolella.

Vanhojen metsien suojeluohjelma moratoi, saattoi ikuiseen lepoon aiempien valtion aluemetsänhoitajien säästämiä vanhoja metsiä, ja arvelen näitä myrrysäijiä tunteneena, että joillakin oli mielessä myös vanhan  metsän lajiston säilyttäminen.

Metsäalan uutiset eivät ole olleet hyviä tämän kesän aikana. Kemissä kariutui Metsä Groupin puukuitutehdas. Samassa teollisuuskaupungissa Stora Enso suunnittelee toista sataa vuotta vanhan sahan lopettamista, mikä merkitsee 60 uutta työtöntä.  Ennakoivatko pörssiyhtiöt suojelun kasvua?

Metsät ovat osa ilmastonmuutoksen ratkaisua. Mosaiikkimaiset, erikokoisista ja eri-ikäisistä metsikkökuvioista koostuvat metsät toimivat hiilinieluina. Tarkkeneva lajistotieto auttaa suojelemaan uhanalaisia ja vaalimaan ekologiaa. Kainuun metsissä ei tikitä aikapommi, vaikka dokumentaristi Virpi Suutari mökkivierailullaan näin väittikin Helsingin Sanomissa.

Perheyhtiölogiikalla toimiva binderholz voi avata uusia markkinoita ja jatkaa Kuhmo-yhtiön hyvää työtä.

Kolumni julkaistiin Kuhmolaisen verkkosivuilla 26.8.2026, paperilehdessä päivää myöhemmin. Painikkeeksi musiikkia, tällä kertaa Tiina Korhosen upeitten muusikkokuvien kautta löytämäni indie-bändi Wet Leg Britanniasta https://www.youtube.com/watch?v=1sp8VxwCmCM&list=OLAK5uy_nQvGxBI0jAcUaqHfLiufMDeZl6OzttwaM&index=1

Tiinan alias Tina Korhosen upeita kuvia voit käydä katsomassa sivuilla https://www.tina-k.co.uk/gallery/ - suosittelen lämpimästi, Rhiann Teasdalen huima kuva täynnä iloa ja riemua tuo sitä nyt meille kotiin olohuoneeseen. Kuvia voit tilata kainuulaislähtöiseltä taiteilijalta suoraan. 

Kuvissa Lentuan kesää ja elokuista kuutamoa, koti on ihmisen paras paikka.

Elä uikuta himatuikku

 

En kehtaa. En koppeuvu. Ei huvita. Mikkään ei suju, kaikki takkuaa.

Kun aamulla avasin radion, kuulin, että oranssinaamainen Trump oli taas höpissyt jotakin. Keksii älyttömiä tulleja, haluaa lopettaa YK:n ja vallata Grönlannin, hyökkää Iraniin, tukee Israelia ilman mitään rotia. Öljyn ja pensan hinta nousee aina kun ukko suunsa aukaisee, vaikka Suomen hallitukseen päässyt puolue lupasi sitä laskea. Kolmekymmentä kallonkutistukseen erikoistunutta lääkäriä kirjelmöivät, että Trumpilla on sen verran ongelmia, ettei ole kykeneväinen hoitamaan presidentin hommia. Ei osaa hillitä ihtiään, on vainoharhainen, nukahtelee, potee muistisairautta. Miksei ne minulta kysyneet jo ennen kun tuo tomppeli valittiin Amerikan peänoatsikaksi.

Venäjän tsaari tapattaa Ukrainan sodassa omien vähemmistöjensä lisäksi Afrikan mustia miehiä, jotka houkutellaan väärin perustein muka töihin. Lapsia siepataan Venäjälle, molempien maiden talous on ravalla ja sensuroidaan kaikkea. Ihmisiä kuolee vallanhimon ja ahneuden takia.

Keskipäivällä oma valtionvarainministeri taas ilmoitti, että rahat ei riitä mihinkään. Iltapäivällä kuulin, että nuorison mielenterveysongelmat ovat paisahteneet, suomalaisista iso porukka vetää masennuslääkkeitä ja kansa lihoo niin ettei mahdu lentokoneen istuimille, ne joilla on vielä rahaa matkustaa. Vain rikkaat tekevät lapsia, mutta tunnin juna ja raitsikka Turkuun pitää saada kuhmolaistenkin valtionveroeuroilla. Terkkarin maksut nousee, mutta Helsingissä sinne pääsee ilmaiseksi.

Kolottaa, keljuttaa ja tympii.                                                                                                                                       

Naapurin käsittämättömän ilomielinen naiseläjä tuli kahville. Sitä ei ikinä hidasta mikään. Koetin laskea sen ärsyttävän hilpeää mielentilaa, mutta se mokoma vaan luetteli: kato kun aurinko paistaa! Kertoi kävelleensä polkuja myöten 15 kilometriä varhaisena aamuna. Oli käynyt Ruukinrannassa uimassa, oli menossa huomenna kavereittensa kanssa Kuhmo-talolle ja sanoi leipovansa viikonlopuksi pullaa kun lapsenlapset olivat tulossa mummutettavaksi.

”Pane välistä radio kiinni”, se käski. ”Minkä sinä niille teet. Elä uikuta himatuikku.”

Pakina julkaistiin Kuhmolaisen verkkosivuilla illan vilakassa 15.7.2026. Kuvassa ajankohdan olotila eli Kuhmo-talon Lentua-sali ja Kuhmon 56. kamarimusiikki. Palan painikkeeksi tämän illan korvakarkki eli Edward  Elgarin Salut d´amour eli Lemmentervehdys kaikkien Argentiina-fanien kunniaksi, ole hyvä:  https://www.youtube.com/watch?v=TJGQCVTv4jU

Youtubessa esiintyy Berliner Philharmoniker, mutta Kuhmon kirkossa saimme Lemmentervehdyksen Johannes Meisslilta (viulu) ja Naoko Ishihashilta (piano). Konsertin aluksi kuulin järkkäriltä, että yhteen konserttiin oli pyrkinyt pieni kärppä. Kuvankin näin. Ei päässyt, kun sillä ei ollut lippua.

Viisikymmentä vuotta mennä hujahti

 

Hyvät nuoret uudet ylioppilaat, haluan heti aluksi onnitella teitä sydämeni pohjasta. Tämä on teidän juhlapäivänne, päivä, joka toivon mukaan piirtyy ikuiseksi ajoiksi kirkkaaksi helmeksi muistojenne helminauhaan.

On suuri ilo ja kunnia päästä nauttimaan nuoresta energiastanne, osallistua suureen juhlaanne.

Omistan puheeni teille, uudet ylioppilaat, isänmaan toivot. Puheen tulokulma on kiitollisuus, sillä kiitollisuus kantaa. Hieman neuvon teitä kirkassilmiä, vanha täti, riemuylioppilas kun jo olen. Voin olla väärässä monessa asiassa, näen kuitenkin teidän tulevaisuutenne valoisana. Vaikenen tietoisesti uutisissa esiin hyppivistä kriiseistä, unohtakaamme ne tämän päivän kunniaksi. Tahallani kartan lukuja.

Hyvät naiset ja herrat, superriemuylioppilaat ja riemuylioppilaat, arvoisa rehtori, opettajat, nuorten vanhemmat ja kaikki heidän läheisensä, tämä myös teidän tärkeä juhlapäivänne, joten ikäjärjestyksessä onnittelen myös teitä:

Superriemuylioppilaat ja riemuylioppilaat, teillä on takana vuosien työ isänmaan hyväksi. Olette rakentaneet maatamme yrittäjinä, hoitajina, opettajina, pappina, puolustusvoimissa, asiantuntijoina, duunareina, vanhempina ja kasvattajina. Kiitos elämäntyöstänne. Me ikäcivikset puolestamme voimme olla kiitollisia aiemmille polville siitä, että saimme elää rauhan aikana.

On suuri ilo ja kunnia kiittää ja onnitella lukion jokaista opettajaa  osuudestanne tämän päivän tuloksiin. Opettajan ammattia arvostetaan, sillä olette antaneet elämän eväiksi hyvän yleissivistyksen näille nuorille. Jos on joskus pitänyt ohjata, jos on opinpolku joskus takkuillut, on se ollut parasta harjoitusta nuorille työelämää varten: työ on työtä, monenlaisia esimiehiä ja työkavereita tulee vastaan, aina ei ole kivaa.

Kiitos vanhemmille ja läheisille rakkaudesta, kannustuksesta ja tuesta. Epäilemättä sekä opettajien että vanhempien päivän liittyy rippunen haikeutta: nyt ne lähtevät, tämä ikäluokka, juuri nämä fiksut nuoret. Vanhemmat, antakaa lastenne lentää pesästä.

 

Iita Muinonen lakki päässä.
Huomaa pandemian 
ajankohta: maski

Pieni kevennys nousi esiin tätä päivää odottaessa. Osa meistä riemuylioppilaista joutui etsiskelemään jo kellastunutta, joskus jopa kuraantunutta ylioppilaslakkia. Pieni käytännön vinkki: keksikää ylioppilaslakille tekemistä. On mahdollista, että se muuten joutuu hukkaan muutoissa, uppoaa vanhojen vaatteiden laatikoihin, jää vintille. Antakaa sille tehtävä. Omilla nurkilla Kuhmon rauhassa, Lentuan rannalla, Timoniemellä ei juuri vappumarsseja tai opiskelijakokoontumisia järjestetä. Kuitenkin jos vain olemme kotona, lakitamme terassilla seisovan Hannu Kyllösen veistämän naaraskarhun Iita Muinosen juhlallisin menoin joka vappu. Lakki ei pääse hukkumaan kun sitä joka vuosi tarvitaan.

 

Hyvät uudet ylioppilaat. Teillä on takananne vuosien työ, ponnistelu, ahkerointi. On ollut hyviä päiviä, huonoja päiviä. Kokeita, ponnistelua.  Olette saaneet sivistystä ja oppia, oppineet kieliä, matematiikkaa, luonnontieteitä, historiaa, kulttuuria, terveystietoa. Nyt koulutie on kuljettu. Opinpolkunne jatkukoon suotuisasti.

Joku tietää jo aivan varmasti, mitä hänestä isona tulee, joku vielä pohtii. Haahuilkaa rauhassa, välivuodet, työnteko eivät ole suinkaan hukkaan mennyttä aikaa. Ihminen ei ole tuotantokoneiston mutteri. Käytännön työ opettaa koulutuksen jälkeen.

Tämä päivä on juhla, etapin saavuttamisen juhlapäivä. Nauttikaa joka sekunnista.

Elämä on edessänne, maailma on teille avoin. Menkää maailmalle, mutta tulkaa takaisin Kainuuseen.

Seuratkaa sydäntänne, opiskelkaa sitä mikä vetää puoleensa. Pohtikaa kuitenkin raadollisesti jo ammattia valitessanne niitä töitä, joissa on osaajien puutetta. Vapaalla voi harrastaa niitä asioita, jotka ovat hauskoja ja irrottavat työstä. Työ on työtä. Intohimoa, työnhinkua saa tuntea, mutta se ei ole pakollista. Kaikki työ on arvokasta.

Kainuulla, koko Pohjois-Suomella on mennyt jo vuosia paremmin kuin etelällä. Mahdollisuuksia pohjoisessa tarjoilevat teknologia-alat, yrittäjyys, matkailu. Monipuolisen kielitaidon merkitystä haluan korostaa: työelämässä tarvitaan muutakin kuin englantia, tarvitaan ranskan, saksan, espanjan, portugalin, kiinan taitajia. Maailma ei lukossa, vaan avoin ihmiselle, jonka mieli on avoin.

Tein juuri töitä Lapin matkailubuumissa yhdeksän vuotta, ja olen varma, että Lapissa jo hieman ylikiehahtanut matkailijatulva valuu Kainuuseen. Kainuussa kiehtoo maailman ruuhkista tulijoita se mikä meitäkin lysmäpolvikaenuulaisia: hiljaisuus, rauha, järvien puhtaus, metsien humina. Polut, purot, järvet, suot ihastuttavat, itikat vähemmän, onneksi on vastapainoksi sauna. Sosiaalinen media on uskomaton mainostaja, julkimoiden Lapin lomat ovat poikineet runsaasti uusia tulijoita. Markkinointi ja myynti vaatii osaavia yrittäjiä. Onnistumisia on koettu, saammehan jo suoria lentoja Keski-Euroopasta Kajaaniin.

Kaivosala tarvitsee ekologian, geologian ja ekonomian osaajia ja puulla päästään yhä parempiin päiviin. Kainuu on puulaakso, metsävaramme ovat mainiot, puuosaamisen keskittymä Kuhmossa ruokkii ilmaston kannalta vähähiilistä rakentamista.

Yrittäjiä tarvitaan. Harkitkaa yrittäjyyttä. Yritysten omistajuus on erinomaisen tärkeää. Me suomalaiset kadehdimme joskus ruotsalaisten vanhaa pääomaa. Miksi sitten Suomi myy yrityksiämme ulos? -Tässä kohti vinkkaan Kajaanin päättäjille: älkää ihmeessä myykö kuin äärimmäisessä hädässä maakunnan ja koko Suomen nuorille tärkeää, loistavasti menestynyttä Kajaanin ammattikorkeakoulua! Omistajuuden liukuminen pois Kainuusta olisi mieletön tappio tälle osalle Suomea.

Palaan teihin nuoriin. Olette siinä kohti elämää, jolloin kannattaa miettiä, mikä elämässä on todella tärkeää. Hyvä on saada oppia, hyvä on tehdä työtä, ei uskoa kaikkea mitä meille syötetään. Elämän tarkoitus on elämä itse, eläkää siis kokonaista elämää.

Antakaa myös lasten tulla elämäänne. Oma pahnueeni, perheeni sai alkunsa kun olin nuori pätkätyöläinen. Elämä antoi minulle kolme jälkeläistä, kaksi bonuslasta ja kuusi kummilasta. Kaikkea muuta voi katua mutta ei lasten maailmaan tuloa. Eivät lapset niin älyttömiä vaadi, tärkeintä on läsnäolo ja rakkaus, tuki. Kun lapsi syntyy, älkää häntä omistelko: kaikista kontakteista on kasvaville iloa.

 

 

 

Neuvomisen hinkuni tiivistän seuraavasti:

Ajatelkaa muitakin kuin itseänne.

1.      Kyllästymiseen saakka olemme kuulleet kehotuksia olla armollisia itsellemme. No, kirjoitusten jälkeen, juhlassa onkin hyvä rentoutua. Elämme kuitenkin valitettavan yltiöindividualista aikaa, ja se on typerää. On älykkäämpää olla armollinen toisille ihmisille kuin itselle, armollinen niille ihmiselle, joiden kanssa opiskelemme, teemme työtä, elämme, aikalaisillemme sekä lähellä että kaukana. Ihminen ei olisi pötkinyt näin pitkälle hyvinvoinnissa, ellemme olisi osanneet tehdä yhteistyötä, kivikauden metsästäjä-keräilijä-ajoista alkaen. Nuori poliitikko Venla Österberg oivalsi pukea sanoiksi asian, joka vaikkapa nykypolitiikkaa vaivaa: yhteistyöttömyys.  

Tutkitusti on totta, että työ toisten hyväksi tekee ihmisestä onnellisen. Kun opiskelet lisää, hikoilet tenteissä, ajattele, että teet sen tulevien asiakkaittesi hyväksi, että olisit hyvä kutsumusammatissasi.

Ottakaa pettymykset koettelemuksina, ei epäonnistumisina.

2.      Elämä tuo aina eteenne tylsiä jaksoja, myös pettymyksiä. Elämä saattaa tuoda sairautta, tylsyyttä, puurtamista, vaikeuksia, ja hyvä arki on tärkeää. Koettelemuksistakin kannattaa olla kiitollinen, vaikka niitä ei tukuttain soisi tulevan. Joskus elämä pysäyttää että oppisimme näkemään tarkemmin, mikä on tärkeää. Resilienssi, kyky selviytyä on meillä kainuulaisilla geeneissä. Ole sisukas, nuori ylioppilas, sillä hyvä koulutus ja onni syntyä puhtaaseen ympäristöön on tehnyt sinusta terveen, voimakkaan ja sisukkaan, ja vanhan silmissä myös kauniin!

 

Seuratkaa voimaa antavien, viisaiden ihmisten esimerkkiä.

3.      Me ihmiset tarvitsemme esimerkkejä, esikuvia. Ottakaa itsellenne esikuvia. Pohtikaa, miksi joku säteilee ympäristöönsä, toisiin ihmisiin hyvyyttä, reiluutta, hyväksyntää. Jos pötkitte niin sanotusti pitkälle, esikuvaksi sopii esimerkiksi teitä kaksikymmentä vuotta vanhempi turkulainen Peter Sarlin, joka tekoäly-yrityksensä Silo AI:n myytyään kertoi saaneensa paljon Suomen koulutusjärjestelmältä, haluaa antaa takaisin ja tukee nyt kaupasta saadulla rahalla teknologiayrityksiä, tiedettä ja tutkimusta. Osaaminen on pienen kansan menestyksen tae. Juuri Sinusta voi tulla oman opiskelu- ja  myöhemmin työporukkaasi kuin Kajjaanin Hokista pitkälle pötkinyt Lenni Hämeenaho, hyvä joukkuepelaaja.

Esikuvallinen ihminen voi löytyä lähipiiristä. Te, arvoisat opettajat, saatoitte jo jäädä oppilaidenne mieleen hyvinä esikuvina. Esikuva voi olla omainen, äiti, isä, isoäiti, isoisä, kummi, naapurin täti. Oma esikuvani on elämäni ajan ollut kouluttamaton, karjakkona ja lapsia hoitamalla itsensä elättänyt rehevä savolainen mummuni, jonka viisauksien luetteleminen kestäisi pitkään. Yhden nostan esille: mittään ei immeisen kannata pelätä, vain Jumalan ilmaa eli ukkosta ja pillastunutta härkää kannattaa väistää.

Hyvä juhlaväki,  on aika lopettaa tämä aamusaarna. Antaa juhlan jatkua. Vielä kerran onnea, uudet lakitettavat, myös meidän kaikkien riemuylioppilaiden puolesta. Koska juhlan vauhti epäilemättä kiihtyy iltaa kohti, muistutan että moni on löytänyt jopa elämänsä rakkauden lakkiaisten iltariennoista, tai viimeistään opiskeluaikana. Usko itseesi ja toisiin ihmisiin, toivo pettymysten koetellessa, muista että suurinta on aina rakkaus. -Lopuksi toivotan nykytiukkapipoisuutta uhmaten teille kaikille Jumalan siunausta, sillä siunaus on hyvää  energiaa. Kiitos.

Kirjoitin ylioppilaaksi viisikymmentä vuotta sitten Linnan lukoista, Kajaanissa. Nyt silloin toimineet kolme lukiota on yhdistetty Kajaanin lukioksi. Sain ilon pitää juhlapuheen tämän vuoden yo-juhlassa. Uusia kirkassilmäisiä ylioppilaita leivottiin 129. - Surullisen asian kuulin rehtori Kaisa Polviselta. Peräti 11 nuorta reputti äidinkielen. Voe hyvä tavaton!

Puhe pidetty, ei yskittänyt.
Kiitos ihana kaima Eila
Lukkaroinen kuvasta

365 aprillipäivää vuonna 2030

 

Kevät oli aikainen Lentualla. 

Vuoden 2030 aluksi  puolustusministeri muutti ministeriön nimen Sotaministeriöksi, ja Puolustusvoimista tuli Hyökkäysvoimat. Mitäpä kursailemaan, kun naapurit idässä tiesivät jo vuosia sitten Suomen haaveilevan hyökkäämisestä.

Kun hallitus oli erotettu, Opetusministeriöstä tuli Kasvatusministeriö. Isänmaallinen kasvatus yltää varhaiskasvatukseen. Kuusenkuiskeen päiväkotiin saatiin juuri ensimmäiset pohjoiskorealaiset pikku droonit lennättämisharjoituksia varten. Raha riittää kansan hyökkäystahtoon, vanhuksista viis, niistä ei ole rintamalle.

Presidentin valtaoikeuksia laajennettiin, ja uudet vaalit nostivat valtaan aiemmin tuntemattoman amerikansuomalaisen, Grigory Baljatskinin, jolla on suhteita joka ilmansuuntaan. Lehdistö kritisoi vaaleja epärehelliseksi, mikä käynnisti median vallankumouksen.

Kainuun Sanomat ja Kuhmolainen lakkautettiin. Joka kotiin presidentin asetuksella tulee diginä Suomen Sanomat, joka ennen tunnettiin Helsingin Sanomina. Jolla ei ole tietokonetta, pärjätköön ilman. Lehden omistaa amerikkalainen digimiljonääri, joka on määritellyt lehden linjan: mikään ei saa häiritä bisnestä. Enin osa toimittajista on irtisanottu, huhutaan yhden päätoimittajan pudonneen Suomen korkeimmasta rakennuksesta, Prysmian Groupin kaapelitornista sinne järjestetyllä tutustumiskierroksella.

Korkein oikeus on korvattu presidenttineuvostolla. Siihen kuuluvat presidentin nimeämät lojalistit. Käräjäoikeudet istuvat harvoin, sillä viiden alueen kuvernööreille on annettu oikeus ratkoa pienet kiistat.

Naisten yliopistokoulutus on lakkautettu. Asevelvollisuus  koskee myös heitä, mutta se on sisällöltään toista kuin peniksellisten: miehen hyvinvointia, seksuaalisten palvelujen tuottamista, ulkonäön kehittämistä ja ruuanlaittoa. Vähintään kaksi lasta pitää jokaisen naisen synnyttää, muuten Yhteiskunta ryhtyy Toimenpiteisiin.

Miten tämä dystopia olisi mahdollinen.  Silmäys itään, länteen, etelään viestii kaiken olevan  mahdollista. Onneksi on yhä demokratia.

Tuhma dystopia julkaistiin Kuhmolaisessa 21.5.2026. En usko sen ikinä toteutuvan Suomessa. Ensi vuoden vaalit ovat todella jännittävät.

 

Pyhyyttä etsimässä

Pyhyys eroaa arjesta. Ei liene sattumaa, että juhlapäivät olivat aiemmin juhlapyhiä. Pyhyys lienee jotakin, joka koskettaa. Paikkoja, ihmisiä, eläimiä ja kasvejakin kuten puita saatetaan nimetä pyhiksi. Luonnon kanssa tiiviisti yhteydessä elävät ihmiset, esimerkiksi saamelaiset nimesivät pyhiksi arvostamiaan paikkoja, suuria kiviä, tuntureita, saivoja[1], joilla katsottiin olevan erityistä voimaa suojella, parantaa, mutta myös tuhota, hävittää. Pyhällä paikalla arveltiin olevan myös yhteyksiä tuonpuoleiseen, vainajiinkin. 

Katolinen ja ortodoksinen kirkko kanonisoivat pyhiksi ihmisiä, jotka ovat eläneet esimerkillisesti, useimmiten parantajina tai kirkon sanomaa ansiokkaasti levittäneinä tai kokeneet väkivaltaisen kuoleman uskonsa takia. Välimeren maissa koetaan jäyhiä skandinaaveja herkemmin ihmeitä. Ortodoksikirkon synaksarion ja muittenkin uskontojen tarinat, legendat kertovat marttyyreistä ja ihmeittentekijöistä.

Metsänpeikkona tunnustan kokeneeni pyhyyden tunteita lapsuudesta saakka luonnossa. Hiljaisen tyyni tai raivoisasti vaahtoava järvenselkä, hyvin hoidettu pylväspetäjikkö, iloisesti jäitä kolisteleva sulava, tulviva kevätpuro ovat hartauttaneet lukuisia kertoja. Kainuulainen tai lappilainen tummanpuhuva havupuinen vaara, kivikkoinen harmaa tunturi, vuolaasti virtaava koski liikuttavat, koskettavat syvältä. Pyhyys tulee liki.

Kirkostakin haen pyhyyttä. Ymmärrän afrikkalaisten ja amerikkalaisten riemukkaita kirkonmenoja, koska niiden kulttuurit pursuavat iloa ja tanssia ja laulua ja värejä. En kuitenkaan yllä pyhyyteen railakkaissa menoissa, vaikka rokkia rakastan ja öistä tunnelmaa. Suon ilottelun kaikille sitä halajaville.

Kotikirkkoni vaihtui kaksikymmentä vuotta sitten. Nuoruudesta saakka olen rakastanut ortodoksista kirkkomusiikkia. Ihminen on kehollinen erinäisistä ja usein turhista aivoituksistaan huolimatta, ja ortodoksinen kirkko on aistien kirkko. Palveluksissa seisotaan, koska olemme matkalla. Se ruokkii tuntoaistiamme. Musiikki kuullaan, suitsukkeiden tuoksu haistetaan, ikonien ja pyhäkköjen kauneus ilahduttaa silmiä. Ateistiystäväni tuumi palvelusten olevan meditatiivisia.

Hiljaiset, toistuvat, ennakoitavat palvelukset muistuttavat ikuisuudesta. Resitoiva lukeminen jättää lukijan persoonan varjoon, sana puhuu. Ihmisääni soittimena riittää. Menipä missä päin maailmaa ortodoksikirkkoon, tietää missä ollaan menossa.

Uteliaisuuttani käyn silloin tällöin luterilaisissa jumalanpalveluksissa, jotka kehittyivät kuluneina vuosikymmeninä messuiksi. Vaikutteita huomaan otetun kevyestä musiikista, Afrikan kulttuureista, myös ortodoksikirkosta. En ole pysynyt luterilaisen kirkon muutosten mukana. Olen jo vanha, eikä se tai luterilaisen kirkon muutoshakuisuus minua harmita. Ehkä pitää ruokkia vanhoja korvia vielä körttivirsillä.  

Pyhyys nousi mieleeni talkoillessani 4.4.-10.4.2026 Marian kappelissa Levillä, josta piipahdimme myös Raattamassa. Jatsin kultakurkku Johanna ja Mikko Iivanainen, kitaristimiehensä, konsertoivat kappelissa 6.4, suloinen intiimi konsertti, sen kunnniaksi (jos jaksat klikkailla) Johanna Iivanaisen Pieni hiljainen onni: https://www.youtube.com/watch?v=UCRUo7RANmg

 

---

[1] tarkoitan tässä kirkasvetistä lampea tai järveä, sanan muita merkityksiä voi katsoa wikipediasta 

Kuvat kotirannasta ja Pyhän Andreaan ortodoksikirkosta Rovaniemeltä.
Kivireliefi on Marian kappelista, sirkkalaisen taiteilijan Ulla-Britta Bredenbergin Turvassa. Yllä Albrecht Dürerin Maria ja neilikka Münchenin Alte Pinakothekissa. Vieressä oikealla kotialttarini Kuhmon Timoniemellä. Kaikki nämä tuovat pyhän liki sydäntäni.

Hieman hyhennetty versio tarinasta ilmestyi Kuhmolaisessa 11.6.2026. 

Päättäjät, puhukaa suomea, ajatelkaa isosti

 

Saatte puhua vaikka somalia tai urdua, kunhan teette selväksi meille harmaille panttereille, missä voi käydä katsomassa saattohoitoon päässyttä läheistä. Kajaanissako? Vai kuntoutus- ja arviointiyksikössäkö? Kuntoutetaanko kuolevia? Arvioidaanko lähestyvää kuolemaa?

Matkailijoita poroajokortin
suorituksessa

Ihmettelen velkajarrua. Puolueet jaettiin hyviksiin ja pahiksiin sen mukaan, jatkavatko vanhusten, lasten, koulujen ja sairaanhoidon kurittamista uusilla leikkauksilla. Siispä ne rynnistivät kilvan vastuun kantajiksi päästäkseen seuraavaan hallitukseen.

Sosiaalipolitiikan professori Heikki Hiilamo täräytti kolumnissa (Yle 15.2.), että "Petteri Orpo muistetaan pääministerinä, jonka hallitus ampui Suomen perusturvan reikiä täyteen.” Hallitus karsi asumistukia, poisti työttömyyskorvauksen lapsikorotuksen ja laski perustoimeentuloturvaa. Räjähtääkö köyhyys ensi hallituskaudella? Loppuvatko lapset?

Julkista sektori moititaan liian suureksi. Onko kuitenkin yksityinen sektori liian pieni?  Asiakkaita, suomalaisia on vähän, asumme isossa maassa kaukana toisistamme eikä Venäjän kaupan tyrehdyttyä vienti ole riittävästi monipuolistunut. Vienti on ääritärkeää. Uusia suomalaisia ei synny tarpeeksi, tulevaisuus pelottaa. Maahanmuuttajille ja kantasuomalaisillekaan ärhentely ei ole tuonut mitään hyvää.

Saksassa karsastettiin valtion velkaa. Tiet, rautatiet, sillat rapistuivat. Netti ei toimi kaikkialla, kouluissa ei tullut lämmintä vettä pandemian jyllätessä. Ydinvoimakiellon takia sähkön kwh-hinta voi olla liki kymmenkertainen omaan sähkölaskuuni verrattuna. Kun velkakammoa höllättiin toki isommassa ja pääomiltaan mehevämmässä taloudessa, Saksan talous alkoi rullata.

Valtion velka ei ole sama kuin yksityinen velka. Julkiset palvelut pitää ohjata sinne missä tarvitaan empatiaa. Mitä markkinatalous ei hoida, sen hoitaa politiikka. 

Valtionvarainministeri väitti, ettei empatia kuulu politiikkaan. Jos kuulisi paremmasta tulevaisuudesta, saksien heiluttelun voisi niellä.

Mitä päättäjät ajattelevat? En tiedä enää, ketä ja mitä puoluetta äänestää. Varmasti äänestän. Isä rämpi Karjalan korvessa monta vuotta sen takia että meillä on demokratia ja vapaus mielipiteisiin.

Kolumni julkaistiin Kuhmolaisen verkkoversiossa 25.3.2026, paperilehdessä päivää myöhemmin. Kuvat kertovat taakse jäävistä töistä, lopetin opastukset Lapissa ja Kuhmossa täytettyäni 69. Arvelen ryhtyväni olla öllöttelemään, mitä nyt kirjoittelen mitä mieleen juohtuu. 

Loistoristeilijää ja saksalaisia vieraita
vastassa Kemin satamassa

Osa mandariinikiinaa äidinkielenään puhuvista
opiskeilijoista tarvitsi vielä matkanjohtajan 
tulkkausta englannista