Tuhman vanhan naisen iloja

 

Pihalintuja takatalvena 5.5.
Kuvassa toki vähemmän
kuin sata

Retostelen usein vanhuuden iloista. Lukija Pellossa tai Ivalossa, puhumattakaan Nakertajan tähtitoimittajasta tietenkin miettii, eivätkö tätä muinaisjäännettä ollenkaan riso krempat, elämän ja urheilun kuluttama keho, perimä ja kulkutaudit.

Risovat. Tiedän päässeeni vähällä. Koetan keskittyä iloihin. Välistä livettää, silloin ketuttaa.

Ihmisen keho kesti entisinä aikoina nelisenkymmentä vuotta. Elinikä on jatkunut, silti lakastuttuamme kuolemme kaikki. Vai kuka tuntee edes yhden täydellisen terveellisesti eläneen, joka olisi hengissä 120 vuoden vanhana.

Mitä tahansa voi tapahtua kenelle tahansa koska tahansa. Kun joku läheinen kuolee, tuo viisaus ei auta, oman vajavaisuuden hyväksymisessä se voi lohduttaa.

Ilot keventävät elämää. Eletty tuottaa hykerryttäviä muistoja. Uusia syntyy. Pienistä hetkistä osaa nauttia syvemmin kuin nuorempana. Ilot eivät poikkea aiemman aikuisuuden kokemuksista. Ne jalostuvat. Vähempi riittää.

Omia ilojani ovat fyysiset ilot. Kuuma maitokahvi aamuisin, hyvä ruoka ja viini kun on juhlan aika. Sauna mieluiten joka päivä.

Iloa tuottaa kauneus, musiikissa, ympäristössä. Heinäveden Lintulan ja Valamon luostareiden ilmapiiri, hyvän tekeminen tai edes sen yrittäminen. Schubertin laulusarjat, Bachin sooloteokset ja konsertot, Hortus Musicuksen hengenheimolaiset kuten Musica Mortalis, kaikki vanha musiikki, 1960- ja 1970-lukujen pop, rock ja proge. Jaakko Laitinen ja Väärä raha, Minja Koski. Hyvä kirja.

Ilo on kulorastaan ja mustarastaan laulu pihalla. Lentuan jäinen tai kesän taivaansininen selkä. Pihalle tulevat villit eläimet. Ennätys on toukokuisen aamupäivän ainakin sata lintua, takatalven ruokintapaikalle tuomia.

Iloa tuottavat typerät vitsit ja nauru. Päättymättömät keskustelut kasvokkain, siskojen ja lasten puhelut, ystävien sähköpostit. Yövieraat. Pysähtyminen, hiljaisuus, tyytyväisyys olevaiseen. Asiat, jotka saavat kehon ja sielun kehräämään.

Ai missä ovat ne tuhman vanhan naisen ilot. Asenteissa eniten, kun ei enää tarvitse kuunnella kenenkään kommentoivan tekemisiä ja tekemättä jättämisiä. Sekun vain elelee. Enkä tietenkään kehtaa kertoa kaikkea.

Ja lopuksi tietysti Jaakko Laitista ja Väärää rahaa, jotka soittavat ihanaa sekoitusta lappilaisesta humpasta ja balkan beatista. Tähän biisiin jäin koukkuun joskus viitisentoista vuotta sitten, kun soittivat Espan lavalla Helsingin Taiteiden yössä: https://www.youtube.com/watch?v=qwP4RAdbxWY