Pääty häämöttää

 Tämä on viimeinen kolumnini Kuhmolaisessa. Huomasin töttärehtävää pakinakirjaa syksyllä koostaessani toistavani itseäni. Havainto myös lohdutti, koska arvojen soisi olevan pysyviä, ja kolumnit heijastavat kirjoittajan arvoja.

Lämmin kiitos silloin tällöin tipahdelleista palautteista, joita olen saanut kohdatessa, kassajonoissa, uimahallissa, kirkossa, kirjastolla, sähköpostilla, korteilla ja kännykkäviesteillä. Toivoin, että mutinani, kuten niitä nimitän, olisivat herättäneet keskustelua kahvipöydässä tai saunan lauteilla. Jos ei, niin mikäpä siinä. Vaikeneminen on aliarvostettua tänä somemöläytysten, sarkasmin ja ilkeilyn aikana.

Pääty häämöttää monin merkityksin. 

On kivaa olla vanha, vanhus, muori. Seniori ja ikääntynyt kuulostavat sievistelyltä. Vanhoissa akoissa ja ukoissa piilee viisautta, jos me vain jaksamme olla jyräämättä ja kuunnella nuorempia.

Ajan ilmiöitä olen ihmetellyt jopa persuuksilleni muksahtaen. En ymmärrä tatuointivillitystä, en botoxin pistelyä kasvoihin, en paksuja tekoripsiä. Eivätpä nuo vanhassa kehossa ja naamassa hyvältä näyttäisikään.

Monet asiat myös hirvittävät. Näitä ovat vokeismi ja herkän loukkaantumisen kulttuuri, Venäjän ja Israelin hallinnon julmuus, kasvua varastavan jatkuvan kasvatuksen tukkiminen joka metsään, politiikassa ylisukupolvinen syyllistäminen ja politiikkojen demonisointi. Eniten pelottaa kansanedustajien, ministereitten ja Eduskunnan puhemiehen näppäimistöllä rönsynnyt ja yhä rönsyävä rasismi. Viimeksi mainittu tekee pahuudesta hovikelpoista. Vai kumpuaako heidän käytöksensä meissä suomalaisissa asuvasta rasismista.

Tuore suloisen ja taitavan Lucia-neidon saama rasismiryöppy Oulun puukotuksista puhumattakaan kertoo puheiden esimerkin voimasta.

Blogi ei kupsahda. Jäähyväisiksi Kuhmolaisen lukijoille sitaatti Veikko Huoviselta, Kuhmossakin leimikoita tehneeltä metsänhoitajalta: ”Kirja on hyvä kaveri. Avattuna se on avoin jokaiselle. Suljettuna se on hiljaa eikä häiritse..."

Viimeinen Kuhmolaisen kolumni julkaistiin verkossa 26.12.2024 ja päivää myöhemmin näköislehdessä. Palanpainikkeeksi kuhmolaisen, luhankalaistuneen pop-ikonin, Sanna "Litku" Klemetin Funny girl, kuunnelkaa sanat tarkkaan, olkaa hyvä: https://www.youtube.com/watch?v=k552fZUr3mc

Kuvissa joulunviettoa Lentuan rantuuksilla. Taisi olla ensimmäinen joulu toisen avioliittoni aikana, kun olimme kaksistaan. Jouluaterian koostumus oli kuin tyttäreni Ailin ja minun Kreikan matkoilta: syötiin vain alkupalat ja jälkiruoka. Kuusia kasvaa tontilla ja liittymän varrella, niitä valitaan vuoden  mittaan ja aina löytyy. Joulukirkkoon päästiin Kuhmon Karjalan Valistajien kirkkoon tapanina. 

Rauhallista Uutta Vuotta, lukijani.