 |
| Kalevalaista maisemaa rajan pinnasta, hopea-aihkeja Kiverrysjärveltä |
Rovaniemeläisellä tuttavalla hoksasin puiset silmälasinsangat. Puu kiehtoo ekologisena luonnonvarana ja kauneutensa takia. Päätin hankkia puusankaiset ja pomminvarmasti suomalaiset silmälasit.
Suomessa puusankoja tekee tai teettää kaksi kotimaista valmistajaa. Toinen
teettää työn Kaukoiässä, minkä takia päädyin pohjoissuomalaiseen yrittäjään.
Täysin kotimainen valmistaja on sodankyläläinen Keloa Eyewear Oy. Matkustin siis
marraskuun lopulla Sodankylään tapaamaan yrittäjä Laura Knuutia. Hän on
koulutukseltaan optikko ja silmälasiartesaani, suunnittelee sankamallinsa, valmistaa
ne omin käsin koivuviilusta, päällystää koivuntuohella ja sorvaa aisat poronluusta.
Vain korvantakuset ovat muovia. Knuuti myös kiertää etelämpänä optikkoliikkeissä.
Laura Knuuti otti mitat päästäni ja silmistäni. Valitsin mallin ja värin.
Tuohen lopullisesta väristä ei voi olla varma, Knuuti kertoi. Silmälääkärin
ajan varasin Kuhmosta. Ajoin tammikuun puolivälissä jälleen Sodankylän hakemaan
valmiita sankoja. Vein sangat kuhmolaiseen optikkoliikkeeseen ja tilasin suomalaiset
linssit. Niiden valmistus vei jonkin verran aikaa.
Silmälasiliikkeen mukaan
kotimaiset linssit olivat noin kympin kalliimmat kuin ulkomaiset. Sankojahan
saa halvalla. Käsityönä tehdyt, kotimaisesta materiaalista tehdyt sangat
maksoivat ale-sankoja enemmän. Pohjoisen yrittäjänaisen käsityöstä maksaa
kuitenkin mieluummin kuin kansainvälisten brändien tuotteista. Kaksiteholinssit
olivat puusankoja kalliimmat.
Jääräpäinen päätökseni kotimaisuudesta venytti hankintaa ja
edellytti matkustamista. Eläkeläisellä aikaa riittää. Kaikilla ei ole
mahdollisuutta ajella, ja matkat nostavat hankinnan hintaa.
Vastaus otsikon kysymykseen: silmälasihankinnassa voi suosia suomalaista. Sangat
sopivat ja kotimaiset linssit toimivat. Puu ja luu ovat pakkasilla hieno
materiaali, eivät kylmää kasvoja. Kestävät mainiosti ulkoilua. Aion pärjätä niillä
koko loppuikäni eli noin viisitoista vuotta, naisten eliniän odotteen verran.
Pakina julkaistiin Kuhmolaisessa Mikael Agricolan päivänä 2024. Kävin juuri kuuntelemassa Kalevalaisissa naisissa Kirsti Sallisen ansiokkaan esityksen Kantelettaresta Kuhmon Ikolan pappilassa, jossa myös Elias Lönnrot istuskeli keruumatkoillaan. Sen kunniaksi edellisessä pakinassa vähän roitelemani Loituma ja minua aina syvältä riipinyt Kun mun kultani tulisi, ole hyvä: https://www.youtube.com/watch?v=64Hilbd_jMg
Pakinan teemaan liittyviä kauniita puusankoja voit ihastella sivulla https://keloa.fi/
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti