sunnuntai 28. huhtikuuta 2024

Etsiskelijän ihmettelyä

 
Kissamoksen kadulla, Kreeta
Reflektiivisyys merkinnee kykyä tunnistaa toisen ihmisen tuntemuksia, ymmärtää.  Oikean reflektiivisyyden perusta on itsetuntemus. Kun ymmärtää itseään, pystyy ymmärtämään muita.

Aina ei tarvitse osua maaliin itseään tai toisen ihmisen sanomisia, tiloja pohtiessaan. Omia tai toisten mokia voi olla vaikea kestää tai unohtaa, vaikka pystyy antamaan anteeksi.

Kysyttiin, miksi kirjoitan uskonnollisia kirjoituksia. Koetan reflektoida.

Kysymys heijastaa aikaamme. Aikanamme on tavallisempaa vaikkapa esitellä tositelevisiossa päissään töttärehtäviä nuoria ihmisiä kuin pohtia elämän peruskysymyksiä kuten kuolemaa, hyvyyttä, pahuutta. Harva nykykirjailija kertoo kristillisestä arvopohjastaan, poikkeuksina Juha Itkonen ja Joel Haahtela.

Oudoksun sanaa ”uskonnollinen”, vaikka se sanana on vain sanan uskonnoton vastakohta. Koen sanan sisältävän vaatimuksen nuhteettomuudesta. En koe olevani erityisen uskonnollinen ihminen, pelkästään ihminen ja usein väärässä, ikuinen etsiskelijä.

Elämä on perusytimen, totuuden etsimistä. Aki Hintsa, huippuvalmentaja ja lääkäri, puhui coresta, ytimestä.

Selittämätöntä on jumaloitu läpi ihmiskunnan historian. Kun selittämättömän osuus pienenee tutkimuksen ja sivistyksen myötä, uskolle ja uskomuksille jää vähemmän tilaa. Kun sivistys rapautuu, mitä myös lienemme todistamassa, karkeasyinen ehdoton usko tai uskomukset valtaavat mieliä ikuisuuden ajattelulta.

Jumala on totuus suurissa uskonnoissa. Jumala tai jumaluus on kuitenkin kätketty, tuntematon, silti armoon ja rakkauteen, ihmisarvon poikkeuksettomaan kunnioitukseen ohjaava. Jonka lähelle hakeutua, etsiä myös erilaisuuden kattavaa rakkautta. Jotakin mistä riittää kestävää iloa, hyvää, koska mikään ikuinen ei lopulta voi kadota.

Uskonnon nimissä tehdään myös pahaa. Sekä Ukrainan kimppuun hyökännyt Venäjä että Ukraina ovat molemmat kristillisiä, ortodoksisia maita. Maailman ortodoksien tuomitsema Moskovan patriarkka Kirill on jopa puhunut pyhästä sodasta, mikä on kerrassaan mieletöntä.

Kolumni julkaistiin Kuhmolaisessa 26.4.2024. Koska kävin hiljan Mikis Theodorakiksen haudalla Galataksen kylässä Kreetalla, linkki yhteen lemppareistani, olkaa hyvä: https://www.youtube.com/watch?v=rmfLsH57JRE








Ei kommentteja:

Lähetä kommentti