Entä jos

 

Monelle tuttu näky, Pallaksen keroja 

Ihmiskunta taipuu fatalismiin. Kuitenkin historian käänteet mutkittelevat tai ampaisevat eteenpäin sekä sattumanvaraisesti että tietoisen valinnan vuoksi.

Ajatusleikit virkistävät. Mitä olisi tapahtunut tai tapahtuisi, jos olisi toimittu tai toimittaisiin nyt toisin.

Entäpä jos sisällissotaa ei olisi vasta itsenäistyneessä isänmaassa sodittu. Entäpä jos Suomi olisi valinnut jatkosodassa aluksi liittoutuneet eikä Saksan, ja Neuvostoliitto olisi nielaissut Suomen Sosialististen Neuvostotasavaltojen Liittoon.

Entäpä jos - kun edellinen ei tapahtunut - Suomi olisi liittynyt EEC-yhteisöön, Euroopan unioniin jo 1970-luvulla. Entäpä jos Urho Kekkonen olisi luopunut vallasta jääden eläkkeelle 65-vuotiaana. 

Entäpä jos Suomen markkinoiden vapautumista olisi edeltänyt jämerä valtion regulaatiota kohentava lainsäädäntötyö. Olisivatko valuuttalainojen hurmaamat yrittäjät välttäneet konkursseja ja joku heidän takaajistaan valinnut elämän itsemurhan sijasta. Entäpä jos 1990-luvun laman toimien vaikutukset olisi tutkimuksen keinoin analysoitu ja nyt ei tehtäisi ainakaan samoja virheitä.

Entäpä jos hallitus leikkaa kritiikistä piittaamatta tukea köyhiltä muiden saadessa veronalennuksia. Varakkaat lisääntyvät innokkaammin kuin köyhät. Entäpä jos nykypolitiikka johtaakin rikkaiden määrän kasvuun vauvakatoa potevassa Suomessa ja köyhimyksistä päästään eroon uuden väestönvaihtotaktiikan ansiosta: keskitetään lisääntyminen hyväosaisille. Hyväosaisuus ja köyhyys periytyvät.

Entäpä jos velkarahalla veronalennuksia rahoittavalle hallitukselle käy kuten Britanniassa samoin toimineelle ja lyhytaikaiseksi pääministeriksi jääneelle Liz Trussille.

Entäpä jos yhä enemmän marjastetaan, sienestetään, kalastetaan ja metsästetään ja vaihetutaan Lappi-vegaaneiksi.  

Entäpä jos lopetetaan turhakkeiden osto. Entäpä jos maksetaan hanakammin aineettomista palveluista kuten sairaanhoidosta hoitajien palkkoina ja musiikista, kuvataiteista, urheilusta ja kirjoista tekijöiden palkkioina.

Entäpä jos sosiaali- ja terveydenhoito mukaan luettuna yksityiset ja työterveyspalvelut yksinkertaistetaan resursseineen kaikille kuuluvaksi peruspalveluksi. Entäpä jos prosessit rakennetaan antamalla verovaroin koulutetuille lääkäreille ja niillä toimiville yliopistollisille keskussairaaloille velvoite ratkaista sote-kriisi.

Entäpä jos suomalainen neuvottelee rauhan Ukrainaan ja Palestiinaan Etyk-ajan Kekkosen ja Ahtisaaren hengessä.

Tulevaisuus kehkeytyy tämän päivän valinnoista. Moni asia voi keikauttaa valinnat. Jälkiviisaus on imelin viisauden laji. Mikään ajatusleikeistä ei ole kannanotto tapahtuneen tai tapahtuvan puolesta tai vastaan, enintään vaihtoehdottomuutta vastaan.

Tämä on viimeinen kolumnini Lapin Kansassa. Lämmin kiitos neljän vuoden palautteista. 

Kerrassaan mukava Markus Krunegård laulaa Pellon kylästä, iloksenne: https://www.youtube.com/watch?v=ksdRzwHjDSw