Ehdoton ei väkivallalle

 

Elämäni ensimmäinen Picasso-varkaus 

Uutiset maailman väkivallasta järkyttävät. Pakolaisia kuolee Puolan metsiin ja Välimereen, Hamas ja Israel ampuvat ohjuksia koteihin, Ukrainan sodan loppua ei näy. Ihmiskuntaa ei voi kehua liiasta älykkyydestä eikä viisaudesta.

Toki on viisaita, on älykkyyttä. Teknologia, lääketieteen tutkimustulokset helpottavat elämää. Myös väkivallanteot ovat vähentyneet sivistyneissä maissa, joissa vankeja ei enää lyödä raipalla kuten Afganistanissa. Silti väkivalta purskahtaa liian usein esiin. Ihmisten hätä, suru, pelko näkyvät uutisissa molemmin puolin kriisipesäkkeitä.

Kotimaammekaan ei ole nuhteeton. Perheväkivalta kuuluu väkivaltaan, myös sanallinen ja taloudellinen. Onneksi järjetön perheväkivallan sovittelu jää historiaan, onneksi lähestymiskiellot turvaavat uhreja.

Viisas ihminen puhuu ja käyttäytyy hyvin, viisas kansakunta ei hyökkää. Ajatukset edeltävät puheita, puheet tekoja. Ei ole ongelmaa, minkä väkivalta ratkaisisi. Väkivalta kylvää kostoa.

Mikä neuvoksi, kun Suomen Eduskuntakin lähentyy tavoiltaan Brittein saarten alahuonetta tai Saksan liittopäiviä. Välihuutojen, puheenvuorojen kärjekkyyttä ja suoranaista ilkeyttä ei menneinä vuosikymmeninä olisi voinut kuvitella.

Vihan ja sodan vastainen juurihoito alkaa kodeista, kouluista, meistä kaikista. Kasvattakaamme lapset erään viisaan perhepäivähoitajan sanoin: toiseen saa koskea vain hyvää tarkoittaen. Puhutaan mieluummin hyvää kuin pahaa.

Tietenkin puolustautumiseen tulee varautua. Onneksi Suomen Puolustusvoimat ja Rajavartiosto ovat ehkä maailman osaavinta voimaa vihaa lietsovia maita vastaan. Työssä oli ilo olla tekemisissä molempien kanssa. En tavannut yhtään väkivallan väheksyjää tai malttinsa menettävää kuumakallea.

Olkaa ihmisiksi, poliitikot, etenkin johtavat poliitikot. Olkaa ihmisiksi kansakunnat. Oikeassa oli Rukajärven veteraani Hannes Tuovinen, 99, tuumiessaan Kainuun prikaatin näyttelyssä 1.9.2023, että sodat eivät ole kansan sotia vaan johtajien sotia.

Pakina julkaistiin Kuhmolaisessa YK:n päivänä 24.10.2023. Kunpa YK onnistuisi tehtävässään, rauhan rakentamisessa itsekkään ja tappeluksiin taipuvaisen ihmiskunnan sisällä. 

Kuuntelin sekä Dropkick Murphysin, Benjamin Luxonin sekä Joan Baezin version mielestäni yhdestä parhaista sodanvastaisista lauluista, irlantilaisesta Johnny I hardly knew ya. Baezin version viimeinen värssy lienee lisätty Amerikassa, ja vaikka tuo värssy on hyvä (we will never give our sons again), tulkoon tähän kuitenkin irkkuversio, The Irish Roversin esittämänä, siinä on kunnon menoa:

 https://www.youtube.com/watch?v=OkpiwHo0Po0