Mummoni ja Marin

 

Vuonna 1882 perustettu Raahen Porvari- 

ja Kauppakoulu porskuttaa yhä. Hyvä

kun nimeä ei ole pelleilty miksikään Poduksi.

Kuvakaappaus sivuiltansa.

  

Olin kolmevuotias, kun Paavo Rintalan romaani Mummoni ja Mannerheim ilmestyi. Mummo jaksoi paheksua aihevalintaa, kun olin muuta kuin taapero. Mielikuvitustani kutkuttaa, miten mummo suhtautuisi Marinin hallituksen viisikkoon ja Orpon nelikkoon, etenkin naisten menestykseen.

Mummo syntyi vuonna 1896, kävi kansakoulua Säräisniemellä, keskikoulun Iisalmessa eversti Tenhusen koulukortteerissa ja valmistui Raahen porvari- ja kauppakoulusta. Perhe ei ollut varakas, silti vanhemmat kouluttivat kaksi tytärtään.

Venäjän vallan aikana mummo luki pakkovenäjää ja ylpeänä muisti opettajan tuumineen, että ”Rauha ääntää kuin ryssä.” Avioitui, synnytti neljästi. Kaksi lasta kuoli pienenä. Miehensä menehtyi lentävään keuhkotautiin 37-vuotiaana. Kaksi poikaansa palveli isänmaata sodassa.

 

Pojat palasivat ehjänä. Mummo kertoi kantaneensa nuorten asepuvut tikun nokassa pellon laitaan ja polttaneensa ne, koska ne kuhisivat täitä ja luteita. Arvosti veteraaneja elämänsä loppuun asti.

Hän teki elämäntyönsä pankkivirkailijana ja huokaili kouluttaneensa useita pankinjohtajia. Naiset eivät edenneet aikanaan johtajiksi. Sai elää yhdeksänkymmentä vuotta.

Marinin puolue olisi mummolle väärin, mutta Marinin suorat puheet Venäjästä eivät. Bilevideot olisivat kauhistuttaneet naista, joka ei saanut edes tavata kihlattuaan ilman valvovaa silmää, esiliinaa. Anderssonin älyä mummu olisi ihaillut, mutta puolue olisi pielessä. Saarikon juurevuus olisi mummulle mieleen, myös Henrikssonin oppineisuus.

Orpo olisi mummolle mieleen kainuulaisen vaimon takia. Tosin mummo olisi murissut siksi, ettei puolue koskaan ole valinnut naista puheenjohtajaksi. Ei, vaikka kykypuolueella olisi älykkönaisia tarjolla kuten Elina Valtonen. Sari Essayah olisi mummon lemmikki kristillisyyden takia.

Purra ja Henriksson innostaisivat paatoksellisen mummon lausumaan runon:

Tänk på de saligas ängar

har dom fattiga massor med pengar

Ock dom rika går runt bland rabatterna

Och ängslas ej längre för skatterna.

Lepää rauhassa mummo. Onneksi moni asia on paremmin kuin eläessäsi.

Pakina julkaistiin Kuhmolaisessa Aleksis Kiven ja suomalaisen kirjallisuuden päivänä 10.10.2023. Narvan marssi on aina liikuttanut minut kyyneliin, soikoon se veteraani-isäni ja -setäni ja hediän sitkeän äitinsä kunniaksi,

Kaartin seitsikon soittamana, ole hyvä: https://www.youtube.com/watch?v=yrtImRYt9hM

ps ystäväni Leena Marja Tikkanen hoksasi, että runo on peräisin ruotsalaisesta limerikki-perinteestä - kuulin sen Bottan, Ostrobotnian lavalta, kun ruotsalainen opiskelijakuoro oli siellä vieraisilla. Hei - lisää limerikkejä, Suomeen myös!