perjantai 10. helmikuuta 2023

Huaveita jälleensyntymisistä

Ikivanha oliivipuu Zakynthokselta, kuva v.2007

Minusta tulisi Laima Zuzanka Anushauskas, sitten joskus, toisessa elämässä, kun syntyisin uudestaan Latviaan musikaalisena, ja kasvaisin jazz-pianistiksi ja säveltäjäksi. Säveltäisin ihannemiestäni Claes Anderssonia kuvaavaan ja suosituksi poksahtavan pianoteoksen, tai ehkä se sittenkin kuvaisi toista ihannettani Maija Perhoa.

Jos en syntyisi Laima Zuzanka Anushauskakseksi, syntyisin napasudeksi Kanadaan, Nunavutin territorioon. Haluaisin olla alfanaaras. Napsisin karibuja alfauroksen kanssa, eikä kukaan meitä metsästäisi. Tehtäisiin riemukkaasti valkoisia sudenpentuja, safkaa riittäisi kiitäessämme pitkin jääkenttiä. Ihmis- tai koirauhreja ei erämaassa tulisi. Attenborouhgit ja lassirautiaiset kiiruhtaisivat jäljillämme, meitä töllötettäisiin Kuumussakin.

Jos ei sekään nappaisi, tai sen jälkeen, syntyisin sitruunapuuksi Troodos-vuoristoon Kyprokselle Milikourin kylään, tai oliivipuuksi, eläisin oliivipuuna tuhat vuotta, tuottaisin hyvää extra virgin olive oilia Jorgon ja Alcyonen oliivitilalle, heidän jälkeläisilleen ja jälkeläisten jälkeläisille.

Koska kohtalon jumalattaret Ananke ja Man­at ovat oikukkaita, he saattaisivat sujauttaa aineksiani brasilialaisen Joaquiniin ja ah, niin ihanan hedelmälliseen Faquezaan, joiden kiihkeän rakkauden tuloksena syntyisin söpöksi Berniciaksi, elelisimme favelassa, elämänilo ei meistä läksisi ikinä. Emme äänestäisi Bolsonaroa.

Anankea en ole lepytellyt liehuessani Kyproksen luostareissa, joten kohtaloni voisi olla huaveitani karumpi. Syntyisin Kouvolaan, opiskelisin insinööriksi ja päätyisin valkokypäräiseksi mestariksi Espoon raksoille. Elämä olisi aluksi kivaa. Avioituisin eestiläisen Mirtelin kanssa, tekisimme kolme lasta, joista yksi olisi hankala ja äksy. Eroaisimme, koska tykkäisin enemmän kossusta kuin Mirtelistä, saisin maksakirroosin ja kuolisin 46-vuotiaana.

En usko jälleensyntymisiin, Ananke ja Manat ovat jääneet vieraaksi. Äet olj Savosta, siksi huaveet. Veikko Huovinen on lempikirjailijoitani. Omistan lyhärini hänelle. Huoletti, onko minusta tullut matkasaarnaaja, joten huaveilin, se tekköö hyvvee. Mikä lie jälleensyntyminen savoksi, oisko tuassiisamualimaanmuljahus? 


Savolaisilta oikolukijoilta toivon oikaisuja, jos murre meni pieleen, kiitos. Lyhäri julkaistiin Kuhmolaisessa 10.helmikuuta 2023. Sokerina pohjalla ihana Minja Koski alias M, piti aikoinaan Chydenius-levynsä julkkarit Kuhmossa, ole hyvä:

https://www.youtube.com/watch?v=dt6WlU0i22A

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti