 |
| Toinen lappilainen debatti syntyi, kun Polestar, kiinalainen sähköautonvalmistaja rakennutti ison 12 metriä korkean lumikuution Aalto- aukiolle Rovaniemellä. Kaupunki ryhtyi laatimaan ohjeita aukion käytölle. Joku aktiivi heijasti yhtenä iltana uiguurien lipun kuutioon. Siitä en kerinnyt ottaa kuvaa. |
Kun Aalistunturin hakkuut nostettiin julkisuuteen, mietin, mitä
haukattavaa moto löytäisi paljakasta. Tunturi on määritelmän mukaan
pehmeälinjainen vuori puurajan yläpuolella.
Demokratiassa kansalaisilla on oikeus kyseenalaistaa instituutioiden työtä.
Metsäsodat ovat vanha ilmiö, moni muistaa vaikkapa Kessin ja Jerisjärven tien. Metsätalouden
suunnittelu on kehittynyt viime vuosikymmeninä radikaalisti osallistamisen,
luonnonvarasuunnittelun ja tarkentuvan paikkatiedon avulla. Sodat jatkuvat silti. Ovatko vaatimukset
osuvia?
Aluksi tuotiin esille paikallisten halu saada aikaan kansallispuisto. Aloitteen
allekirjoittaneesta 40 henkilöstä 12 oli paikallisia. ELY-keskuksen mukaan alue
ei yllä puistostatukseen.
Sen jälkeen kyseenalaistettiin Metsähallituksen ja koko Suomen metsäpolitiikka.
Sodissahan pahiksen kulttuuri pannaan eholle. Metsäsotaveteraani Matti Liimatainen näyttäytyi televisiossa, rintamalla ovat nuorimukset.
Metsähallitus kertoo työstään avoimesti. Tämän sotatantereen
hakkuissa poistetaan ylispuita taimikoiden päältä ja harvennetaan
harvennusvaiheen metsää. Pääosa metsistä on syntynyt maanmuokkauksen ja
metsänistutuksen tuloksena, osa luontaisesti.
Metsälajeille jätetään säästöpuita, suojatiheikköjä ja kaikki kuolleet puut.
Ekologisia käytäviä säilytetään, monimuotoisuus turvataan jo perustetun
luonnonsuojelualueen ja luontokartoituksessa havaittujen arvokkaiden
luontokohteiden säästämisellä.
Jaksollinen metsänkasvatus tekee metsistä mosaiikkia, syntyy
reuna-alueita ja vaihtelevia eri-ikäisiä metsikkökuvioita. Eri metsälajit
viihtyvät metsän eri kehitysvaiheissa. Jos pelkästään jatkuva kasvatus
sallittaisiin, metsien taloustulos ja biodiversiteetti kärsisivät metsänkuvan
yksipuolistuessa.
Jos jokaiselle maankäyttömuodolle kuten absoluuttiselle suojelulle tai
metsätaloudelle varataan omia viipaleita slicing of the cake – politiikalla,
jokaisen käyttömuodon intensiteetti kasvaa kunkin viipaleen sisällä. Se ei
edistä monimuotoisuutta.
Jos nyt esillä oleviin metsiin on syntynyt auratuille ja istutetuille kuvioille
kansallispuiston arvoisia, luontoarvojen takia suojeluun vaadittavia
metsiköitä, eikö luontoarvoja voi kunnioittaa kaikkialla talousmetsissä ilman
absoluuttista suojelua. Tämä älyllinen dilemma kutkuttaa aivoja. Luonto ei ole
koskaan staattinen.
Kuuntelin Kanadan kenraalikuvernöörin Mary Simonin ja
presidentti Sauli Niinistön isännöimää ilmastokeskustelua. Yleisöstä
kysyttiin, pitäisikö tutkijoiden ottaa etäisyyttä arktisella alueella toimiviin
yrityksiin kuten öljynjalostajiin. Ottawan yliopiston professori Jackie
Dawson tuumi, että ei missään nimessä. Mikäli toimijat jaetaan hyviksiin ja
pahiksiin eikä taloutta oteta huomioon, päädytään loputtomaan riitelyyn eikä luontokaan
kiitä.
Kolumni julkaistiin Lapin Kansassa 27.2.2023. Väärän Matin sukunimi korjattu tähän versioon.
Lähestyvän pääsiäisen ja viime viikon kahden konsertin kunniaksi soikoon Anne Sofie von Otterin versio Matteus Passion ihanuudesta Erbarme dich mein Gott, https://www.youtube.com/watch?v=r2C8TvF3dJk
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti