Kulttuurivallankumous metsätaloudessa

Ei saatu aikaan vielä Pride-lipulle tankoa, 
mutta Lentua liputti Pride-tapahtumien 
kunniaksi. Ihmiset, älkää olko ahtaita 

Ajassa leijuu heikkoja signaaleja, jotka voimistuessaan voivat nakertaa Suomi-neidon puujalat kantamattomiksi.

Ensimmäinen oli vuoden 2014 markkinaliberalismiin nojautuva metsälaki. Se salli avohakkuun nuorissa metsissä ilman aiempia, metsäntutkimukseen perustuvia läpimitta- ja ikärajoitteita. Lapissa vain euroja laskeskeleva, maisemasta ja uudesta kasvusta piittaamaton metsänomistaja tai yhtiö voi odottaa uuden metsän syntyä peräti neljännesvuosisadan.

Metsätaloudessa aika on tärkeä tekijä. Mikäli metsänuudistamisessa vitkutellaan, kasvua menetetään ja kestävyys vaarantuu. Onneksi moni metsänomistaja huolehtii uuden metsän synnystä.

Markkinaliberalismi sopii huonosti metsätalouden kestävyyteen ja lyö korville luonto- ja maisema-arvoja. Insinöörit saisivat kyllä puut tehtaalle, mutta metsätalousinsinöörit tietävät kuinka ja milloin metsää tulee harventaa tai uudistaa ja kuinka metsä uudistuu.

Liberaalin lain takia aukkoja myös syntyy ja huljakan kokoisina. Aukkoja kasvattavat vielä joidenkin metsänomistajien uumoilemansa avohakkuukiellon pelossa tekemät hakkuut ns aavistushakkuina.

Toinen heikko signaali on metsänomistuksen muutos. Teollisuuden puusta tuli koko maassa pitkään kolme neljännestä perheiden metsistä. Suurmetsänomistus kasvaa (LK 29.7). Aiemmin paikalliset lappilaiset omistivat myös yhteismetsät.

Nyt on perustettu uusia sijoitusyhtiöitä ja yhteismetsiä, joiden omistajuus on kasvottomampaa kuin vaikkapa hyvin toimineiden Pellon, Sallan, Kemijärven ja Enontekiön yhteismetsien omistajuus. Yhtiöillä ja uusilla yhteismetsillä on näytön paikka: ovatko ne kvartaalitalouden mannekiineja vai rakentavatko kestävää metsätaloutta.

Kolmas kestävyyden uhka on unelma ikiliikkujasta eli jatkuvan kasvatuksen kiima, kaikkialle tuputettavan harsinnan mahdollinen yleistyminen ekologisuuden ja kustannussäästöjen verukkein. Jatkuva kasvatus sopii turvemaille ja lehtoihin. Tähän mennessä vertaisarvioidut kangasmaiden tutkimustulokset kertoivat kasvun putoavan viidenneksellä jatkuvan kasvatuksen metsissä.  

Miten kolme tekijää, markkinaliberaali ja metsien dynamiikkaan perustumaton metsälaki, metsänomistuksen muutos ja jatkuvan kasvatuksen kiima ovat jo vaikuttaneet Valtakunnan metsien inventoinnissa todettuun Pohjois-Suomen metsien kasvun taantumiseen? Onko Suomella varaa menettää kangasmaiden metsien kasvua ja hiilinielua?

Onko itsenäisyytemme ajan tutkimuksin ja käytännössä koeteltu metsikkötalous niin epäekologista, että sen menetelmät pitää unohtaa. Voiko paikkatieto ja sen älykäs käyttö rakentaa paremman sillan ekologian ja talouden tavoitteiden välille.

Metsänhoitajakollega nimesi uudet ilmiöt kulttuurivallankumoukseksi. En suostu nielemään hopeavettä enkä höperehtimistä metsävaroilla. 

Kolumni julkaistiin Lapin Kansassa 11.8.2022. Herkistyin hiljan ihanan Lyytin biisistä, olkaa hyvä: https://www.youtube.com/results?search_query=lyyti+olen+matkalla+kaatamaan+patsaita