Täti, Vladi ja Nato

 

Riemukseni pääsin tädiksi kolmekymppisenä. Pieni paksulettinen kummityär istahti viereeni ja supisi, että ”meillä on ihan samanlaiset käjekkin Eila-täti”.

Kummilasteni, lasteni, Ukrainan lasten ja kaikkien maailman lasten tämä täti soisi elävän rauhassa ilman pelkoa ohjuksista, tykinlaukauksista, nälästä, kuolemasta, sodasta.

Tätien ajatukset sotimisesta ovat vähintään yhtä tärkeitä kuin kuvassa paidatta pullistelleen entisen KGB-agentin tai jääkiekkoilevan hirmuhallitsijan. Tädit synnyttävät lapsia, joista kasvatetaan kahdeksassatoista vuodessa sotilaita. Vaikka tätejä on pidetty demilitarisoituneena vyöhykkeenä, tätejä palvelee puolustusvoimissa ja sodissa pommit ovat osuneet myös täteihin.

Tätinä inhoan rähinöintiä, tapahtuipa se sitten kahden hiekkalaatikolla nahistelevan kurapukuisen kesken tai Kreml vastaan Nato.

Venäjä on erilainen kuin Suomi. Mentaliteetti on toinen. Jos ihminen tai maa ei ole venäläisten mielestä hoitanut asioitaan, kohtalo on karu. Asiansa sössinyt ei ansaitse sitä mitä muut. Vankilat ovat suomalaisiin verrattuna ikäviä paikkoja. 

Krimin miehitys perustui siihen, että asiat eivät olleet venäläisille hyvällä tolalla. Venäjä arvostaa voimaa, maskuliinisuutta, kovuutta. 

Sosialismin sortuminen jyrsi ankarasti itsetuntoa. Maata johtavat sedät eivät ole unohtaneet kokemaansa, vaan hamuavat kleptokratiahuuruissaan lisää valtaa ja maata. Venäjä hyökkäsi Ukrainaan.

Sodan ammattilaiset eivät mieti sitä mitä vihollinen aikoo vaan mihin se pystyy. Sodat ovat aina syttyneet yllättäin, ja niitä käynnistävät ilmoittavat sodan olevan nopea. 

Sodassa ei huolimatta maailmansotien tuskien jälkeen sovitusta lopulta ole sääntöjä. Sota tuhoaa elämää, rakennuksia, luontoa, vie mahdollisuuden käydä koulua ja rakentaa hyvinvointia työllä. Sota ei hidasta ilmastonmuutosta, mihin valtiot hurskastellen ovat ilmoittaneet sitoutuvansa.

Olen ortodoksi. Jos pääsisin nyt uskonveljeni Putinin pakeille, sanoisin: ympäröiköön Sinut Jumalansynnyttäjän lempeä hellyys. Jos tämä ihme tapahtuisi, hän ei uhraisi yhtäkään Ukrainan ympärille komentamastaan 190 000 nuoresta elämästä. Saavatko vanhukset yhä uhrata nuoria?

Perimmiltään Venäjä haluaa tuntea olevansa suurvalta, kunnioitettu, pelättykin jäsen valtioiden yhteisössä. Ydinkysymys on, miten Venäjän talous nousee jaloilleen, jotta maailma säästyy käynnistetyiltä kauheilta harhautustoimilta. Venäjän on itse uudistettava taloutensa.

Neuvotteluja tulee jatkaa. Tämä täti ei kannata kansanäänestystä Natoon liittymisestä, sillä sitä edeltävää sirkusta ei kehtaisi katsella. Brittien brexit-typerehdintä riitti. 

Kansanedustajilta toivon viisautta pitää Suomi puolueettomana ja puolustusvoimat hyvässä iskussa. Venäläisille pitää näyttää omia muskeleita, ja jos ne eivät riitä, vielä isompia.

Kolumni julkaistiin Lapin kansassa Kalevalan päivänä 2022. Kirjoitin sen juuri kun Venäjä oli hyökännyt eli torstaiaamuna. Nyt olen iloinnut siitä, että maailman valkohattuhakkerit ovat onnistuneet kaatamaan hyökkääjävaltio Venäjän verkkosivuja, Ukrainaa tuetaan laajalti sekä tarvikkeilla että mielenilmaisuilla ja ukrainalaiset ovat sisukkaita kuten suomalaiset talvisodassa. Tuleeko tästä sodasta Venäjän Vietnam?

Kuinka monen muun päässä on soinut Agit Propin Natalia? Tiesivätköhän laulajat sen jopa ennustavan tulevaisuutta... https://www.youtube.com/watch?v=Rt5BQMxgZ8o