Esikuvallisia ihmisiä

 

Tämän turbo-Runebergin tortun leipoi 
rovaniemeläinen Choco-Deli. Nam.

Keskusteluohjelma Itse asiassa kuultuna tekee kunniaa pitkään eläneille aikalaisillemme. Ihaillessani Eva-Riitta Siitosen säkenöivää älyä ja lämmintä persoonaa hänen menetettyään hiljan kaksi perheenjäsentä nousi mieleen toisiakin ihmisiä, jotka kelpaavat esikuviksi.

Nykyaika ruokkii narsismia, itsekeskeisyyttä. Onneksemme on ihmisiä, jotka ovat selviytyneet elämän kolhuista, tuottaneet iloa ja eläneet myös toisten ihmisten hyväksi.

Naiset ovat kautta historiaan tehneet ja tekevät yhä taidetta neulomalla ja kutomalla, sukkia, kankaita. Kukapa ei olisi mielissään mummun, monelle esikuvan, neulomista sukista. Maija Isola loi globaalisti tunnetut Marimekon kankaat, unikot, lokin, kivet ja melonin. Nyt Isolasta on tehty elokuva, jonka näkemistä odotan. Kuvataiteilijoista mm Helené Schjerfbeck, Tove Jansson ja Mia Hamari sytyttävät mielikuvituksellaan. Jokainen heistä on elänyt voimallista naisen elämää, kukaan ei tussahtanut vastoinkäymisistä huolimatta.

Ortodoksikirkko ja myös toiset kirkot kunnioittavat esimerkillisiä, rakkauden ja armon täyttämää elämää eläneitä nimittämällä heitä harvakseltaan pyhiksi. Sana ”pyhä” maistuu paremmalta kuin katolisen kirkon käyttämä ”pyhimys”.

Lempipyhiäni on Suurmarttyyri Katariina Aleksandrialainen, 300-luvulla jKr Egyptissä elänyt poikkeuksellinen nainen, joka ajan naisvihamielistä henkeä uhmaten opiskeli yliopistossa. Hänestä tuli pyhä marttyyriuden kautta, koska hän kieltäytyi luopumasta humaanista kristinuskosta kidutuksesta huolimatta. Toinen mojova pyhä on Autuas Ksenia Pietarilainen, nainen, jonka sydän särkyi, kun hän jäi leskeksi vain 26-vuotiaana, jakoi omaisuutensa köyhille ja eli sen jälkeen Pietarin kaduilla rääsyissä Jumalan houkkana arjen ihmeitä tehden. Autuaasta Kseniasta on tullut venäläisille perheiden ja ihmissuhteiden symboli. Jos käyt Pietarissa, käy Smolenskissa hänelle pyhitetyn pienen sinisen kirkon luona. On koskettavaa nähdä nykyvenäläisten hartauden harjoitus tämän erikoisen naisen sytyttämänä.

Joskus pyhien ihmisten rooli lienee ymmärretty väärin. Pyhät rukoilevat puolestamme, ei heitä kukaan täyspäinen rukoile eikä palvo, enintään kunnioittaa, pyytää esirukousta.

Tarvitaanko esikuvia? Voiko toisten ihmisten jopa pyhäksi korotetusta elämästä oppia? Kyllä. Elämä on lopulta pirullisen lyhyt. Ihminen on laumaeläin, tulee huonosti toimeen ilman toisten ihmisten seuraa, rakkautta, työtä. Toisten taidoista, elämänilosta, rohkeudesta voi iloita ja ottaa opikseen. Koettelemukset, sairaudet, menetykset kuuluvat elämään. Kun näkee toisen selviytyvän, edes jotenkuten, ihmisenkokoisena, särkyneenäkin, saa voimaa.

 

Kirjoittajan miehisiä esikuvia ovat MA Numminen, Pentti Linkola, Veikko Huovinen ja Joel Haahtela.

Pakina julkaistiin Kuhmolaisessa susisodan seassa neljäntenä helmikuuta 2022.

Koska kirjoittaja menetti jo vaikutuksille alttiissa myöhäisteini-iässä sydämensä kamarimusiikille, kiitos Gudrun Vierqutz, Kajaanin tyttölyseo ja Kuhmon kamarimusiikki, soikoon liikutukseksenne Arnold Schönbergin Die verklärte Nacht, joka soi jälleen Kuhmon kamarimusiikissa ensi kesänä tiistaina 12.7. kello 15 Tuupalan puukoululla, konsertissa numero 8. Schönbergin nimeä kauhistuvalle vakuutan, että sävellys on tehty ennen säveltäjän syöksymistä atonaalisen musiikin syövereihin, minkä vuoksi teos kuuluu ehdottomasti joka kesä omaan festivaaliohjelmaani. Lippujen ennakkomyynti käynnistyy 17.2, ks tarkemmin www.kuhmofestival.fi - ja suosittelen liittymistä kannatusyhdistykseen, sillä jäsen voi tehdä varauksia jo nyt. 

https://www.youtube.com/watch?v=U-pVz2LTakM

PS konsertin päivämäärän ikuinen päivämääräsähläri korjasi jälkikäteen: oikea päivä on siis tiistai 12.heinäkuuta. Verzeihung.