Auttaisiko yhteisöasuminen yksinäisyyteen

Jos kevät tulee ryminällä, meillä voi olla tulva.

Kukapa ei olisi kantanut huolta ikääntyneiden vanhempien, sukulaisten tai naapureiden pärjäämisestä. Herra riisuu, tuumitaan, kun muisti alkaa rapautua, lonkat kivistää, näkö hapartua ja voimat ehtyä.

Monen eläke ovat pieni. Vuokra ja sähkölasku eivät pienene eläköitymisen myötä, menoja joutuu vähentämään, osa maksaa velkoja eläkkeestä. Tosin monen palkkakin on ollut pieni, joten niukkuuteen on ollut aikaa harjoitella.

Osa vanhuksista potee yksinäisyyttä. Kun työkontaktit loppuvat, ei kaikilla ole perhettä, ystäväpiiriä tai harrastusporukkaa, jossa tuulettaa ajatuksiaan. Kuhmon eläkeläisjärjestöt tekevät arvokasta työtä tuodessaan ihmisiä yhteen.

Toisenkin laidan edustajia on, vapaaehtoiserakkoja. Pitkän työrupeaman jälkeen monet rakastavat nysvätä yksin pitkin metsiä, metsästellä ja marjastella tai kalastella pitkin Kuhmon järviä ja koskia tai himmailla kotosalla käsityön tai kirjojen parissa.

Osa työikäisistä vanhemmista riutuu työn ja perhevelvoitteiden paineissa, kaikilla ei ole isovanhempia apuna. Korona-aika korosti sinkkujen yksinäisyyttä, lock-down ei ollut kivaa. Opiskelija etäopetusruutunsa äärellä pettyi opiskeluun. Perheet ovat pieniä. Moni lapsi potee yksinäisyyttä, joka lisäksi altistaa kiusaamiselle.

Yksinäisyys on ongelma. Auttaisiko ydinperhemalliin perustuvan asumismallimme muuttaminen yhteisöllisemmäksi, kimppakämpiksi. Yhteiset sauna-, pesuhuone-, kodinhoitohuone- ja oleskelutilat keventäisivät kuluja. Vetäytymisrauhaa pitäisi olla, oma makkari.

Kreikan patikkareissuilla olen nähnyt ravintoloissa iltaisin kolmen, neljänkin sukupolven seurueita, vanhin on aseteltu mukavaan nurkkaukseen, syömisestä on huolehdittu, ja vanhuksen on annettu rauhassa kuorsata tuolissaan muiden jatkaessa ilonpitoa. Malli perustuu siihen, että suvun väkeä, miehiäkin majailee kotosalla päivisinkin katsomassa mummun perään.

Kimppakavereiden löytäminen olisi haaste, sillä suomalainen on lopulta aika jurrukka, eivätkä kaikki rakasta edes perheenjäseniään. Malli voi haista Neukkulalle.

Vähentäisivätkö yhteisöt kuitenkin vanhempien takertumista lapsiin tai ylipäätänsä ihmisten takertumista toisiinsa? Kun kotihommia olisi jakamassa useampi, jäisikö enemmän aikaa ja energiaa harrastuksille ja yhteisöille.  

Olisiko hyvä asumisyhteisö huonoa avioliittoa parempi vaihtoehto? Tarvittaisiinko virkavaltaa kotihälytyksiin ja turvakoteja vähemmän, jos ihmiset jakaisivat arkensa ja suojattomilla olisi kimppakämppäläisistä turvaa juopottelevaa ja ehkä väkivaltaistuvaa kumppania vastaan. Vai ajettaisiinko naiset näin takaisin kotiin hoivatöihin.

Mitä Sinä ajattelet? Minkälaisessa kodissa haluaisit kasvaa vanhaksi?

Kirjoittaja örnöttää tyytyväisenä Timoniemen korvessa välistä miehensä kanssa, välistä huitelee keikkatöissä ja on hyvin todennäköisesti päästänyt sisäisen introverttinsä valloilleen. Pakina julkaistiin Kuhmolaisesssa maagisella päivämäärällä 22.2.22.