Voisiko politiikka olla hauskaa?

Lämpimät onnittelut Kuhmon kaikille uusille ja jatkaville valtuutetuille, intoa paneutua papereihin, lakeihin, ohjeisiin ja eri viranomaisten vastuualueisiin. Työ tietää kovaa lukemista, toivottavasti ette sitä vierasta. Valtuutetun työ on tärkeää lähiasioiden hoitoa, kuntalaisten kuulemista ja ymmärrystä taloudesta ja kaupunkityöyhteisön toiminnasta. Toivon, että me jotka emme ole mukana politiikassa, tuemme päättäjiä ja kunnan työntekijöitä, emme rähise nimettömillä tai nimellisillä nettipalstoilla vaan kannustamme ja käyttäydymme hyvin. Päättäjän tehtävä on vaativa.

Äänestämättä jättäminen saattaa viestiä siitä, että tavan tallaajia eivät rähinät kiinnosta. Esimerkiksi Suomen eduskunta on eurooppalaistunut, en muista täällä 1970-luvulla huudetun kuten nykyään etenkin television ollessa paikalla tehdään. Voisiko asialle tehdä jotakin? Voisivatko poliitikot olla toisiaan kohtaan ystävällisempiä, voisiko myös media hakea yhteisiä nimittäjiä enemmän kuin riidan aiheita.

Mihin katosivat parlamentaariset komiteat? Johtuiko liian pitkään haudottu sote siitä, että yhtään kertaa ei koottu kaikkia puolueita rakentamaan yhtä aikaa samaa tulevaisuutta, vaan tekijät vaihdettiin hallituskausittain.

Tohdin jälkiviisaana puntaroida vaalimainontaa, sillä – suokaa anteeksi puoluesihteerit – se näyttäytyi kohtalaisen tylsänä. Ehkä rahaa ei vain haluttu tai voitu laittaa suuria määriä ohimenevään kampanjointiin. Vaalilausahdukset olivat mielestäni tosikkomaisia, jopa kryptisiä.

Kokoomus väitti sydämen olevan oikealla. Sydämen sinisyys mietitytti, niin upea väri kuin se onkin. Oliko Kokoomuksen sydän kylmennyt, lahonnut ja sinistynyt? Keskustan puheenjohtaja paistoi telkkarissa kananmunan ja väitti keskustan olevan tärkein. Monelle maistuu enemmän kananmunan valkuainen, mikä on monen leipomuksenkin tärkeä aines. Kristillisen liiton mukaan tulisi pitää ”Koko maa mukana”. Jäin miettimään, mukana mihin. Ostoksilleko? Perussuomalaiset halusivat Suomen takaisin. Minne, mihin aikakauteen? Viisikymmentäluvulle? Jääkauteenko, jonka jälkeen me kaikki maahanmuuttajat mukaan lukien perussuomalaisten esivanhemmat vasta tallustelimme tänne. Sosiaalidemokraatit kehottivat meitä pitämään huolta kunnasta, niin kunta pitää huolta meistä. Entäpä jos pystypäinen suomalainen ei kovin paljon huolenpitoa ja holhoamista halua? Vasemmistoliitto haki hyvää elämää, jonka jo Eduskunnan tulevaisuusvaliokunta otti ajat sitten sloganikseen. Eivätkö kaikki toivo hyvää elämää? Vihreiden Suomi oli vihreä. Talvella Suomi on enimmäkseen mustavalkoinen, ja riittävän kaukaa katsottuna asumme sinisellä planeetalla.

Virkistävä poikkeus massasta oli oman tien kulkijan, änkyränkin yksinpurjehtijan Hjallis Harkimon pormestarimainos, jossa hän ilmoitti, että ”Tässä kaupungissa on vain yksi sheriffi”. Lausahduksessa saattoi olla itseironiaa, mutta myös koukku pois jäävälle Vapaavuorelle. Jäi mieleen. Ylipäätänsä itselle nauraminen on vetoavinta huumoria, sillä aihe on aina lähellä ja itselleen nauraja viestii, ettei keltainen neste kiusaa aivotoimintaa.

Voisiko poliittinen työ olla sopuisaa, poliittinen vaikuttaminen, mainonta myös hauskaa? Mitä Sinä ajattelet? Voiko vakavassa asiassa käyttää huumoria? Innostaisiko se äänestämään?

Kirjoittaja on puolueisiin kuulumaton epeli, joka äänestää aina ja valitsee ehdokkaan arvojen, osaamisen ja käytöksen perusteella.
Tarina julkaistiin Kuhmolaisen kolumnina toisena heinäkuuta 2021.

Onnittelukukkasena kaikille
uusille valtuutetuille
takapihani valkolehdokki