Piiritanssit, tango ja selfiet

 

Valokuvat ja tanssityylit ilmentävät ajan henkeä. Molemmat ovat kehittyneet joukkokokoontumisista aina vaan korostuneemmiksi yksilöesiintymisiksi.

Vanhoina aikoina, kun valokuvaaminen oli harvinaista, valokuvaaja saapui häihin ja hautajaisiin ja kuvasi koko juhlakansan. Ammattikuvaajat kuten legendaarinen Valto Pernu kiersivät markkinoita ja kuvasivat parhaisiinsa pynttäytynyttä markkinaväkeä. Kuvaaminen oli juhlallista, sitä varten sonnustauduttiin kirkkovaatteisiin ja tukka suittiin. Vallasväestä otettiin perhepotretteja. Kuvausvälineiden halventuessa kuvaaminen siirtyi harrastelijoille. Muutaman vuosikymmenen ihmiset täyttivät perhealbumejaan ja väsyttivät vieraansa lomakuvia näyttämällä. Lapsukaiset pääsivät luokkakuviin, rippikuviin ja ylioppilaskuviin. Ensin digi-, sitten kännykkäkamerat suistivat kuvaamoja konkurssiin ja muuttivat maailman. 

Kuvaamisen yleistyessä siirryttiin entistä pienempiin ihmisryhmiin. Kun aikoinaan otettiin hautajaiskuvia, sai kuvaaja tehdä työtä, että saattoväki saatiin mahtumaan kuvaan. Luokkakuviinkin piti pakkautua. Perhekuviin jo alettiin mahtua, kun pillereitä popsivat mammat eivät enää tuoneet uutta vasaa joka vuosi. Kännykkäkameroilla räpsittiin jengikuvia, kunnes opeteltiin duck-face, ylävitasesta otettava, huulet-törröllään-selfie. Nyt taitaa enin osa kuvista olla omasta ihanasta pikku itsestä, joskus julkimon tai omaa sosiaalista statusta korostavan alfauroksen tai -naaraan kanssa.

Samaten tanssityylit yksilöllistyivät. Piiriä pyörittiin kesäisillä rannoilla isolla porukalla, squere dance ja maailman lukemattomat kansantanssityylit vaativat joukon kylän nuoria pistämään jalalla koreasti. Sitten tulivat polska, polkka, valssi, tango, jotka kaksittivat ihmiset paritanssiin. Lopulta päädyttiin yksintanssiin. Vielä rokki ja jive vaativat kaksi, mutta pian alettiin hytkyä ypöyksin tanssin rytmissä, ensin diskojen, sitten klubien tungoksessa. Huipentuma lienee TikTokissa: nuoret videoivat yksin muuvejaan ja katsojia riittää. Tanssin mielestäni perimmäistä tarkoitusta, yhdessä liikkumisen iloa ilmentävät yhä onneksi tanssikaupunki Kuhmossa esimerkiksi MyDancen monet ryhmät, heille ja Maija Palsiolle siitä suurkiitos. Kaupunginjohtajakin pärjäsi hienosti tanssikisassa.

Ihminen on laumaeläin. Emme tule toimeen ilman toisia ihmisiä. Valokuvauksen ja tanssin historia kertoo yksilöllisyyden etenemisestä ja ehkä ylikorostumisesta. Samaan aikaan murehdimme ihmisten yksinäisyyttä, moni lapsi, nuori, aikuinen ja etenkin vanhukset kertovat kysyttäessä potevansa tahtomattaan ystävän puutetta. Televisio, älypuhelin ja internetin ihmemaa eivät korvaa kohtaamisia, kosketusta, keskustelua, hellyyttä, läheisyyttä.

Muuttuuko maailma vielä toiseen suuntaan? Nauravatko lapsenlapsenlapsenlapsemme käsittämättömälle innolle kuvata omaa itseä tai puistella kehoa yksinään klubien vaihtuvien muotien jytkeessä tai kotona somen kautta maailmaa valloittaen.

Kirjoittaja rakastaa kuvaamista ja tanssimista ja lähettää terveiset Timoniemen entisille
latinobiccaajille

Tarina julkaistiin Kuhmolaisessa 25.9.2020. 

Kuvassa varhainen aamu Lentualla. Sokerina pohjalla Lapin balettiopiston riemukkaan aikuistanssiryhmän rytmejä, Diana Ross ja Upside down, kimaltavia muistoja kolmenkymmenen vuoden takaa https://www.youtube.com/watch?v=GIAtE6ywgwA - olkaa hyvä! Saa tanssia!