 |
| Taivas tunnelmoi toisena syyskuuta lähes kuuman päivän jälkeen. |
Suomi pärjää kansainvälisissä vertailuissa, mikä johtuu
tasa-arvoisista koulutusmahdollisuuksista ja terveydenhuollosta. Olemme
oppineet suremaan julkistalouden kestävyysvajetta. Valtionvarainministeriö
kertoi v.2010 sen olevan 10 miljardia euroa. Kuntia niistettiin. Nykyistä edeltävät
kaksi hallitusta vähensivät kuntien valtionosuuksia kahdella miljardilla
eurolla vuodessa. Edellinen vähensi koulutuksen resursseja 800 miljoonalla ja kasvatti
kunnallisverosta tehtäviä vähennyksiä. Tarkoitus oli kannustaa työhön, mutta
kuntien budjeteista vähennykset syövät yhä miljardeja. Verovähennyksien takia
kuntien kassaan tulee jopa 40 prosenttia päätettyä veroprosenttia vähemmän.
Kiky ei mennyt komiasti. Saksassa laman puhjettua tehtiin työehtosopimuksia
ilman palkankorotuksia niin, että duunareille sovittiin porkkana. Yritykset
lupasivat, etteivät investoi ulkomaille, vaan käyttävät liikenevät varat investointeihin
Saksassa ja kotimaan työpaikkojen turvaamiseen. Sopimus kannatti, Saksan talous
porskutti. Suomen kiky ei luvannut porkkanaa työntekijöille ja tussahti. Hallitus
arvioi 300 miljoonan valtionosuusleikkausten korvautuvan kiky-sopimuksen
säästöillä. Kiky pidensi kunnan työntekijöiden työaikaa kuudella minuutilla
päivässä. Mitä nämä kuusi minuuttia toivat? Syntyikö puhtaampaa vettä, kivempia
päiväkoteja ja osuttiinko leikkauksella tavoiteltuun kulusäästöön.
Valtionosuuksien kautta valtio tasaa kuntien verotuloja
ottamalla rikkailta kunnilta ja jakamalla köyhille. Kaikki yli 100 000 asukkaan
kaupungit pääkaupunkiseutua ja Turkua lukuun ottamatta ovat jo pudonneet
autettaviin. Pääomatuloista ei pidätetä kuntaveroa. Jos elää pelkillä
pääomatuloilla, ei osallistu julkisten palvelujen ylläpitoon. Tämä on
teknologiakuntien kuten Oulu ongelma, ei Kuhmon. Palvelujen käyttöön perustuvat
maksut taas rokottavat enemmän pienituloisia kuin tulojen mukaan porrastetut
verot.
Leikkauksista huolimatta kestävyysvaje on v.2020 yhä 10 miljardia euroa.
Kärsivätkö yhteiskunnan tuesta riippuvaiset turhaan? Tai ilman opiskelupaikkaa
jääneet nuoret? Vai olisiko vaje suurempi ilman tehtyjä leikkauksia?
Kuhmossa yksi veroäyri tuottaa noin miljoonan kunnan kassaan, puoli äyriä
puolet siitä. Koko Suomessa keskituloiselle
2 900 euroa tienaavalle puolen prosentin veronkorotus merkitsee keskimäärin 12
euron menetystä kuussa. Tuon 12 euron käytöstä ovat toki kiinnostuneita kaikki
palveluja ja tavaraa myyvät. Kuhmolainen ansaitsee keskimäärin noin 19 000
euroa vuodessa. Alle 15 600 vuodessa ansaitsevat eivät maksa kunnallisveroa.
Valtio saisi tarkastella vähennysten määrää. Asenteittemme soisi avautuvan
maahanmuuttajille, joiden toinen sukupolvi voi pelastaa julkisen talouden. Veronmaksajien
joukon sopii kasvaa. Haluan myös maksaa enemmän kunnallisveroa siksi, että
Kuhmon koulukkaat saavat hyvää opetusta ja kouluruokaa, pikkuiset päivähoidon, vanhukset
hoidetaan ja korona nitistetään. Niistä palveluista on enemmän hyötyä kuin ostamastani
huulipunasta tai kirjasta.
Kirjoittaja ei ole poliitikko, ei ole kuulunut eikä kuulu mihinkään
puolueeseen. Makrotalouden ja yksityisen kulutuksen suhde kiehtoo häntä. Hän kunnioittaa
Raimo Sailaan muistoa, arvostaa Sixten Korkmannia, mutta ei Leena Mörttistä,
joka osallistui Kajaanin opettajankoulutuksen lahtaamiseen Oulun yliopiston
hallituksen jäsenenä.
Tarina julkaistiin 4. syyskuuta Kuhmolaisessa. Koronarypäs oli kasvanut 22 tartuntaan. Laitan kiltisti maskin jos kauppaan menen, kerta viikossa on tähän mennessä riittänyt.
Sanna "Litku" Klemetti kuvaa ihanasti kuhmolaisuuden ytimiä esimerkiksi biisillä Badding, ole hyvä:
https://www.youtube.com/watch?v=nNfPWif97RY
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti