torstai 30. huhtikuuta 2020

Minäilyn loppu, osa II




Lempieläimeni Iita  toissapäivänä tervattiin ja  juuri lakitettiin pölättämään koronan
tiehensä. Sir Elmeri Jänis ei pelkää tätä karhua.

Toivotaan, että korona menee ohi, pienet yritykset pysyvät jaloillaan eikä epidemia palaa. Koetetaan soittamalla ja kauppa-apua tarjoamalla huolehtia naapureista. Ostetaan niin paljon kuin sielu sietää Kuhmon pieniltä yrityksiltä. 

Kun sanomalehdet alkoivat kirjoittaa pandemiaeristyksen aiheuttamista ongelmista, havahduin. Onko perheen kanssa oleilu, yksinolo, rauha ongelma? Toki me korvenpeikot olemme etuoikeutettuja, kun voimme jopa kaupungin keskustasta äkkiä päästä järven jäälle ja mehtään. Omavaraisuus ja kätevyys ovat kainuulaisten parhaita ominaisuuksia. Useimmilla on kasvimaa, metsästys ja kalastus tuovat mukavasti lisää pötyä pöytään.


Myös hengellisyyttä kannattaisi pöyhiä. Esiäitimme ovat koettelemusten tullen hakeneet voimaa hiljaisuudesta ja luonnosta. Kautta vuosituhanten kaikissa suurissa maailmanuskonnoissa sen harjoittajat ovat vetäytyneet laumaeläimelle tyypillisestä sosiaalisesta sekasorrosta yksinäisyyteen, jatkuvaan rukoukseen ja meditaatioon. Eikä edes tarvitse mennä pois rakkaasta Suomestamme. Lintulan ja Valamon luostarit, Kulttuurikeskus Sofia ja lukemattomat maallisemmat retriittipaikat tarjoavat kollektiivista hiljaisuutta.  Monet käyvät normaalina aikana hiljentymässä luostarin rauhassa. Koen sitä samaa täällä pimeässä korpikolossani, Lentuan rauhassa, tuohustulen valossa. 

Monelle riittää kesämökin hiljaisuus, saunan pyhyys. Saunassahan ennen synnyttiin, ja siellä myös kuoleman kohdattua keho pestiin odottamaan hautaamista.



Ei yksinäisyys ja rauha merkitse välttämättä kriisiä. Meidän aikamme ylipsykologisoi vastoinkäymisiä. Pandemia on vastoinkäyminen. Entäpä jos tarttuisimme tilanteeseen myös hiljaisuuden ja nöyryyden, rauhan ja levollisuuden opettelun näkökulmasta?

Kirjoittaja tunnustaa olevansa aika hörhö ja viihtyvänsä ujostuttavan hyvin hiljaisuudessa, kun saa kuunnella välistä käpylintua, joutsenia ja Bachia. Minäily on MA Nummisen kehittämä termi.



Turina julkaistiin vapun aattona 2020 Kuhmolaisessa. Teemasta huolimatta kaksi vappua sivuavaa reippauspalkintoa lukijalle, ihana Max Raabe laulaa  niin että sydän pomppii: Ich bleibe zu Hause (nonniinhän se on) ja  tietysti soittajan äeti ylpeänä jakaa Teekkaritorvien etävapun muikean Tiger ragin, jälkeläinen soittaa klarinettia (toinen rivi, oikea reuna). Miten ihmeessä ne sai kaiken synkronoitua?





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti