Iloista itsenäisyyspäivää!

Pääsimme karkuun Tanskassa riehunutta myrskyä, 45 minuuttia ennen aiottua kentän sulkemista. Kapteeni kertoi pienen tuulen hieman aiheuttavan turbulenssia tai jotenkin sinne päin, ja moni piti kyllä käsinojista kiinni. Saavuimme onnellisesti Helsinkiin ja ehdin hyvin myös lyhyen vaihtovälin Ouluun. Sauna sisaren luona maistui.

Torstaina hioimme eteenpäin foorumille jo tulleita ideoita. Sitran Uusi turvallisuus - foorumi hakee käytännön kokeiluun ideoita, jotka parantavat turvallisuutta. Haku on auki 5. tammikuuta. Ajatusten avaamiseksi opettelimme jonglöörausta - koetan liittää tähän vielä kuvan, kun ennätän etsiä.  Käsittämättömän hyvin se sujui aivan vasta-alkajiltakin, kun systeemi selvisi.

Foorumin luennot ja keskustelut itävät mielessä. Kyberturvallisuus on iso haaste verkosta riippuvalle yhteiskunnalle. Omat ajatukseni askaroivat kuitenkin niissä 65 % ihmiskuntaa, jotka elävät köyhyydessä. Köyhyys ei kehitä perusturvallisuuden tunnetta. Aamun Kalevan otsikko pysähdytti, sillä köyhyys pitää myös suomalaisia otteessaan. Tilastokeskuksen mukaan Suomessa on yli 704 000 pienituloista eli 13,2 % väestöstä. Euroopan komission mukaan ihminen on köyhä, jos hänen nettotulonsa ovat alle 60 % mediaanituloista. Tasa-arvon puute, ihmisoikeuksien loukkaukset ovat mielestäni pahimpia turvattomuuden lähteitä. Suomen  ja Skandinavian maiden muumilaaksoissakin piilee perheväkivaltaa, köyhyyttä, yksinäisyyttä.

Itsenäisenä voi itse korjata omat virheensä, lohdutti Kalevan pääkirjoitustoimittaja. Iloitaan itsenäisyydestä!

Windmills of your mind

Keskiviikkona Kööpenhaminassa satoi. Ajelimme merenrantaan katsomaan tuulimyllyjä ja perehtymään hajautetettuun energiantuotantoon. Märän bussinikkunan läpi räpsäisemäni kuva näyttää tuulimyllyjä ja ison ja kauniin olkivoimalan. Megalomaanisen suuren, Dong-yhtiön omistaman olkivoimalaan raaka-aine saadaan vain 90 kilometrin säteeltä. Tuulivoimaosuuskunta sai aikaan kiihkeän ideoinnin osuuskuntien mahdollisuudesta muuttaa Suomea. Sitä toivon ja odotan, mutta paradigman on muututtava, ennen kuin hajautettu tuotanto on totta isossa ja keskittävässä kotomaassamme. Ehkä tanskalaisen hyggen ja pienyrittäjyyden ja osuuskuntatoiminnan voimaa kuvaa parhaiten osallistujan, ammattisotilas  Mika Hyytiäisen toteamus: Tanskan energiajärjestelmää on mahdotonta tuhota.

Hajaannuimme Kööpenhaminan yliopiston kongressiin, jonka teema, Avoin maailma, tiede, teknologia ja yhteiskunta Niels Bohrin ajatusten valossa, sisälsi vaihtoehtoja. Valitsin tieteen ja politiikan suhteita valottavan seminaarin.

 

Tutkijoiden tapa esittää aiheutti parikin deja vu - muistoa, Texas v.1990 ja Harvard viime keväänä, puhumattakaan muutamista hupaisista ja rakkaista tutkijaystävistäni (hugs and kisses jos tätä luette). Texasissa kävin tietojärjestelmäkongressissa, Harvardin muistot majailevat tässä blogisarjassa.

Tutkijan kongressipuhetapa on toinen kuin arkisen ympäristön ihmisteni, vauhti on kova ja tapa esittää asioita tarkka. Tarkkuuden ja vauhdin kombinaatio voiteli aivoja. Tutkimuksen ja politiikan etiikat eivät ehkä kohtaa, ja mikä onkaan suomalaisen politiikan teon etiikka juuri nyt.

Puhujien teemat lentelivät ilmastonmuutoksesta ydinvoimaan ja tiedontuotannon, tutkimuksen alueelliseen jakautumiseen, luonnollisesti, koska Bohr oli atomitutkija ja eettisesti ajatteleva tiedemies.  TS Elliot-sitaatti osui: ihmismieli kestää vain jonkin verran todellisuutta. Tietämisen tuskan lisäämisellä tuskin kukaan on valtuustoon tai eduskuntaan pongahtanut, vaikka Suomi rakastaakin inhorealistisia talousanalyytikkojaan.

Ruokkiessaan yhteiskunnan tiedonnälkää tutkija voi joutua kaupallisen maailman lumoihin. Raha tulee mediaseksikkäiden tutkimusaiheiden kuten terrorismin ja ilmastonmuutoksen luokse. Kuitenkin tutkijan työn oikeutus on sen hyöty ihmiskunnalle, ja tutkimuksen riippumattomuus taas takaa toisaalta tieteen edistymisen.

"Efforts to hold the realm of knowledge apart from the realm of power appear doomed to failure" on enemmän kuin totta. Ydinvoiman hyödyntämisen laajeneminen aiheuttaa yhä aiheellista pelkoa ydinaseiden kehittämisestä ja käytöstä. Zia Mian Princetonista sanoi perustotuuden: ydintutkimuksen tulosten avoin esittely edistää aseistariisuntaa. Se tapahtuu demokraattisia tiedonkanavia myöten. Pidätteleekö mikään mahdollisia ydinterroristeja, on politiikan ydinkysymyksiä. Suurimmat ydinmateriaalin ja -aseíden varastot ovat USA:lla,isoilla Nato-mailla, Kiinalla ja Venäjällä, pienet villit pahikset eivät toistaiseksi omista kovin paljon iskujen raaka-aineita. Ydinvoiman käyttöä rajoittavia sopimuksia ei ole kuitenkaan ratifioitu kaikissa maissa, eikä kaikkien maiden varantoja edes tiedetä.
 

Poliitikkojen tulisi tuntea tieteen tulokset, sillä tuskin mikään hidastaa kehitystä tai vie harhaan yhtä tehokkaasti kuin tiedon ylenkatsominen tai tietämättömyys. Internet on aiheuttanut vallankumouksen pääsyssä tiedon lähteille, mutta onko uusi ongelma tiedon tsunameihin hukkuminen. Kuinka moni ammattipolitiikko kykenee hallitsemaan kokonaisuutta samalla tavalla kuin vähäisemmän tiedon maailman edeltäjänsä vielä muutama vuosikymmen sitten pystyivät.

Huvittavaa kyllä, kesken mitä ydinvoimapitoisimman luennon luennoitsijoiden käyttämä kompuutteri tilttasi ilmoittaen vähän ennen tilttiä: YOU WILL NEED ANOTHER SOURCE OF POWER. Taidan lähteä kahvin jälkeen hakemaan toisenlaista voimaa iltaohjelmaan.

 

Kyberrosvot riehuvat

Tiistai vei kyberturvallisuuden maailmoihin. Jarno Limnell, kotimaamme kyberturvan huippuja, osui samaan ryhmään.  Kuvassa Riina Kopola, Timo Räikkönen ja Jarno Limnell.

Kybermaailma on toinen kuin todellisuus. Myös kybermaailman riskit ovat erilaisia. Keskusteluissa naulasimme pian ensimmäisen teesin: suurin kyberturvariski sijaitsee näppäimistön ja tuolin selkänojan välissä. Organisaatioiden tietoturvaohjeet ovat liian usein mutkikkaita, paksuja pumakoita, joiden omaksuminen jää puolitiehen tai opinpolun alkutaipaleelle. Viime aikojen Wikileaks-Snowden- ym kohut ovat tosin herättäneet määrittelemään turva-asioita aiempaa huolellisemmin, ja palkitseminen ja myös rangaistukset ovat tulleet käytännöiksi.  

Iltapäivällä vierailimme CSIS:ssä, it-rikollisuuden torjuntaan erikoistuneessa yrityksessä. Tuli hieman Bond-leffa-fiilis, sillä CSIS seurustelee FBI:n ja suurten kansainvälisten yrityspelureiden kanssa. Bond-tunnelmaa lisäsivät kybermaailman pahisten tempausten kuvaukset.  Suunnattujen hyökkäyksien suurvaltoja ovat Kiina, USA ja g-mail. Kiinan hallinto ei ole ollut kovin yhteistyöhaluinen rikosten selvittelyssä.

CSIS esitteli haittaohjelmien logiikkaa, suunnattuja hyökkäyksiä, maanalaisen talouden ja DDoS-hyökkäyksiä.

Nykyajan haittaohjelmat ovat ilkeitä, sillä niitä ei käyttäjäparka huomaa. Haittaohjelman tekijöiden motiivit ovat kirjavia. Osalle haittaohjelmat ovat vain suurta hupia, mistä voi levennellä sopivilla keskustelupalstoilla. Osa motiiveista on poliittisia, sillä viranomaisten tai ministeriöiden tietoturva-aukkojen esille nosto voi olla poliittisesti hyödynnettäviä asioita. Kiinnikin jäädään. Tanskalaisten sosiaaliturvatunnukset oli läväytetty julki, ja hakkeri on juuri luovutettu Ruotsista Tanskaan. Motiivina on myös datavarkaus, sillä haittaohjelmat keräävät tietoa joko käytettäväksi tai myytäväksi. Rahankalastelu lienee motiiveista mehevin.

Yhtenä päivänä maailmalla arvioidaan tapahtuvan 14 miljoonaa hakkerointia. Mustinta aluetta ovat Brittein saaret, Italia, Saksa ja Venäjä.  Zombie-kartta näytti hurjalta: Kuhmoonkin oli osunut joku ilkimyshyökkäys.

Hakkerointitilastot kertovat, että it-infektoinneissa on piikkejä. Piikit syntyvät infektointiväylien kautta. Joskus hakkerit vilahtavat kuluttajien sivuille sanomalehden verkkosivuilta, mikä levittää viruksen tosi lavealle.

Haittaohjelmat ovat massiivinen uhka, sillä arvioiden mukaan joka päivä generoidaan 150 000 uutta haittaohjelmaa. Taistelua niitä vastaan voi olla vaikea voittaa. Keljun vieraan voi saada kaupallisten, laillisten ohjelmien päivityksistä, ja pahimpia levittäjiä ovat Java ja Adobe Reader.

Satunnaisten hyökkäysten tavoitteena on toimia polkuna suunnattuihin. Jos haittaohjelmat leviävät riittävästi vaikkapa suomalaisten koneille, seuraava askel voi olla hyvin kirjoitettu hyökkäys suomalaisia pankkiohjelmia kohtaan.

Rikolliset värväävät myös muuleja rahan kauttakulkutileiksi. Järjestö saattaa ilmoittaa olevansa aloitteleva yritys ja tarvitsevansa aluksi paikallista apua. Raha siirtyy ensin hetkeksi puoliviattoman apurin tilille välityspalkkion kannustamana. Laittomat rahansiirrot hoidetaan loppuun asti, sillä tilin saldo voidaan hoitaa automaattisesti olemaan näyttämättä varkautta. Manipulointi voi yltää pankin palauteosoitteeseen asti, niin että asiakkaan pankille lähettämä reklamaatio ei tule perille pankkiin vaan häipyy bittien avaruuteen.

Esimerkki paljasti kyberrosvouksen suurimman motiiviin, hyvän kannattavuuden. Yhden pankin järjestelmästä oli kolmen kuukauden aikana kalasteltu 1,9 miljoonaa puntaa.

Suunnatut hyökkäykset hyödyntävät julkisia henkilötietokantoja kuten esimerkiksi LinkedIniä. Niinpä viattoman dirikan sähköposti voidaan kaapata  lähettämään sähköposteja verkoston paljastamille työtovereille tai liikekumppaneille.  Liitetiedoston klikkaus levittääkin troijalaista, joka ryövää yrityssalaisuudet, asiakastietokannan tai muuta jotakin rosvoille tarpeellista.

Hakkerointi ei ole kovin vaikeaa, sillä netistä voi ostaa tai kopioita kyberrikospaketteja. Hakkerit myös mentoroivat kernaasti toisiaan.  

Pimeä, maanalainen talous kauppaa esimerkiksi sisäänpääsyjä yritysten ja pankkien ja rahoituslaitosten tietojärjestelmiin. Suurin business pyörii luottokorttitietojen kaupassa. Kun hakkeri murtautuu nettikaupan verkkosivuille, se voi saada haltuunsa tiedot ostojen tekijöistä. Luottokorttinsa hukanneet ovat riskiryhmä, sillä sopivasti asetetut kysymykset voivat johtaa siihen, ettei korttia kuoletetaankaan, vaan omistajan antamia tietoja käytetään väärin.

DDoS-rikos tarkoittaa palveluntuottajien sivujen tukkimista, mistä esimerkkinä on Sanoma Oy:n sivujen valloitus. Motiivit ovat usein joko huomion saaminen, riemu omista ilkeistä taidoista tai yksinkertaisesti jälleen pelkkä haitan tuottamisen ilo. Verkkokauppaa käyvälle yritykselle tai pankille DDoS merkitsee myyntitulojen menetystä. Kilpailijat tai muuten vaan ärsyttävät tyypit voi nujertaa jo kaupallisilla DDoS-palveluilla. Ja vastaavasti sivujen kaatoestot tietävät liiketoimintaa tietoturvayrityksille.

Johtopäätöksiä ei ole helppo tehdä. Kyberturvallisuuden tavoittelu voi johtaa vallan keskittymiseen. Kun rikollisen motiivi on ilo ja näyttämisen halu ja mahdollinen tili huikea, intomieliä riittänee. Torjunta vaatii nopeutta ja voimavaroja.

 

Bollingeria kellarissa vai uskoa tulevaisuuteen

Laatikollinen Bollingeria kellarissa

Ruotsin ulkopoliittisen instituutin johtaja, tohtori Tomas Ries herätti aamun ensimmäisellä luennolla pohtimaan mutkistuneen globaalin maailmamme uhkia. Riesin viesti oli karu: asiat tulevat menemään huonompaan suuntaan. Maapalloistuminen jakaa toisaalta tietoa demokraattisesti, tiede ja teknologia ovat korkeammalla tasolla kuin koskaan ihmiskunnan historiassa. Mutta uhkat kasvavat ja riskien ennustettavuus heikkenee. Luonnonvarojen niukkuus, pahantahtoiset pelaajat, hallitsemattomat luonnonmullistukset ja itseaiheutetut uhkat kuten talouskriisit tai tietojärjestelmien haavoittuvuus voivat johtaa uuteen, aiempaa epävakaisempaan maailmaan.

Takarivissä pohdimme, olisiko sittenkin viisainta myydä kaikki se vähä, mitä satumme omistamaan ja sijoittaa rahat hyvään skumppaan ja nauttia lyhyt loppuelämämme älykkäästä seurasta ja kuivasta shampanjasta omassa kellarissa maailmanloppua odotellen.

Maailma muuttuu. Pieni, prosentin kymmenesosan eliitti pyörittää globaaleja yrityksiä (IBM, Ikea, Wallmart). Noin 14 % ihmisistä elää harmonisessa ja hyvinvoivassa ympäristössä (OECD-maat). Viitisen prosenttia on siirtymässä vaurauden hississä ylöspäin (Etelä-Korea, osa kiinalaisista ja intialaisista), kymmenkunta prosenttia osaa käyttää globalisaation etuja (Thaimaa,) ja viitisen prosenttia voidaan laskea pallon eristäytyneisiin pahiksiin, joiden otteet voivat olla arvaamattomia (Pohjois-Korea, Iran, Syyria ja Putinin Venäjä) Kuusikymmentäviisi prosenttia ihmiskunnasta elää absoluuttisessa köyhyydessä kykenemättä kehittämään olojaan (Ruanda, Sudan, Angola ja monet muut Afrikan maat).

Kuvattujen inhimilllisten kerrostumien väliset liikkeet, eko- ja köyhyyspakolaiset, terrorismi ja järjestäytynyt rikollisuus ja sotilaallisen voimankäytön kasvu voivat muljauttaa omankin lintukotomme elämän sijoiltaan. Jaan Riesin näkemyksen, että Putinin Venäjä voi päätyä harjoittamaan kovia otteita asemansa rakentamiseksi.

Euroopan alamäki jatkuu, USA on korvia myöten veloissa, Kiina ja Venäjä voivat olla arvaamattomia pelureita. Maailma pyörii logistiikan varassa,  ja esimerkiksi elintarviketjut ovat käsittämättömän pitkiä. Tavarankierto maapallon eri osista toisiin on myös haavoittuvaista, levottomat alueet, tietojärjestelmäriskit, riidat luonnonvarojen hallinnasta, pandemiat voivat sortaa logistiikkaketjut.

Kehitysoptimisti Lentualta ei vielä jaksa ryhtyä kaupittelemaan rytkyjään ja odottelemaan maailmanloppua. Kyllä Ries meitä hieman ilahduttikin: tarvitaan kokonaisvaltaista näkemystä, synergiaa, ennustamattomuuden hyväksymistä ja ennen kaikkea kykyä sopeutua nopeasti muuttuviin oloihin. Ries nosti esille rakkaan sanan SISU. Olisikohan sisu resilienssiä, joustokestoa parempi lääke turbulenttisen maailman mytereissä.

Tarja Cronberg täydensi illalla tietojamme Tanskan työmarkkinoiden joustosta: kolmannes tanskalaisista vaihtaa työpaikkaa vuosittain ja työttömyysturva on peräti 80-90 % palkkatasosta. Näin ollen fudut tai lähteminen ei ole niin dramaattista kuin Suomessa. Cronberg, aimmin myös Suomen työministerinä toiminut, väitti, että Tanskan työnantajat ja ay-liike pyrkivät suomalaisia tehokkaammin hakemaan molemmille ratkaisuja, ei vain kinaamaan ehdoista. Taantumaa eivät joustavat työmarkkinat luonnollisestikaan selätä.

Anika Liversage luennoi, omat ajatukseni harhailevat Putinin Venäjässä ja maapalloparan ongelmaähkyissä. Älä tästä lannistu, lukija-kulta, sillä satakunta vuotta sitten Suomen suurruhtinaskunnassa tiedettiin kukaties vähemmän, mutta kuolla kupsahdettiin lentävään keuhkotautiin, ruokamyrkytyksiin ja muihin epämukaviin epidemioihin. Elämä ei liene koskaan ollut hellämielistä eläjilleen. Kivaa se silti on.

Turvallisuusopissa

Tanskaa rakennepaketin jälkeen

Kesällä sain ystävällisen kutsun tulla mukaan Sitran Uusi turvallisuus -foorumiin. Sitra, Suomen itsenäisyyden juhlavuoden rahasto, kouluttaa suomalaisia talouden ja vaihtuvateemaisten foorumien kautta luomaan tulevaisuutta. Tutkailin foorumin antia, ja innostuin. Kunta vastaa asukkaiden turvallisuudesta yhdessä valtion viranomaisten kuten poliisin ja Rajavartioston ja kuntien omistaman aluepelastuslaitoksen kanssa. Pohjoisen osallistujia ei ole monta, Kainuusta Mustarinda - säätiön Antti Majava, kulttuurin edustajana, ja minä.

 

Foorumi käynnistyi lokakuulla. Orientaatiopäivän ja sitä seuranneen työpajan jälkeen avattiin ideahaku (ks. www.sitra.fi ) . Tavoitteena on reilun kuukauden aikana kokeilla ensi keväänä suomalaisten turvallisuutta parantavia ideoita. Ideoista kymmenen pääsee mukaan kokeiluun, joiden perusteella edelleen kolme pääsee jämärämpään testiin.

Suunnistimme Kööpenhaminaan tänään sunnuntaina 1. marraskuuta. Helsingin lentoasemalla meitä evästi muutama kuukausi sitten Tanskan suurlähettilään pestin jättänyt Maarit Jalava. Jalavan puhetta kuunnellessa muistin taas vanhan totuuden: naapureita ei aina tunne, vaikka luulee tuntevansa. Päätin palata bloggaamaan Lentualta - nimikkeen alle, kun sen yhden Kainarin pyytämän blogin tuskin kukaan muu on lukenut kuin Kaikkosen Vesa. Vesalle terveisiä: kirjoitan heti lisää, kun Vesa avaa oman kirjallisen arkkunsa. Ja Ylösen Antti lähettää minulle uudelleen ohjeet, miten sinne kirjaudutaan.

Tanska on kova mimmi

Tanska edustaa pohjoismaista hyvinvointivaltiota, veroaste on korkea ja julkiset palvelut pyritään tuottamaan yhdenmukaisina kaikille. Tanskan työllisyysluvut ovat Suomessakin puhututtaneet. Tanskan työmarkkinat on haluttu tehdä joustaviksi. Työttömyysturva on hyvä ja työllistämistoimet tehokkaita, ja kolikon toinen puoli on Suomen mallia keveämmät irtisanomisen perusteet. Niinpä pahimmankin taantuman aikana Tanskan työttömyys on noussut vain 8 %:iin, ja nousukausina ovat pällistelleet lähes nollatyöttömyydellä. Nyt taantuma on nujertanut kasvuennusteet +1,5 %:iin, mikä on jo heikentänyt hyvää työttömyysturvaa lyhentämällä päivärahan maksuaikaa neljästä kahteen vuoteen ja jatkamalla karenssiaikaa puolesta vuodesta vuoteen.

Suurlähettiläs Jalava listasi asioita, missä tanskalaiset ovat onnistuneet suomalaisia paremmin. Ensimmäiseksi hän nosti kuntauudistuksen: mainostettu reformi suunniteltiin huolella, kärkinä olivat palvelut ja kansalaisten tarpeet. Kunnat saivat itse muotoilla tavoitetilan. Projekti alkoi v.2002 ja toteutettiin v.2007: kuntien luku putosi 271:stä 98:aan. Kuuntelin korvat kuumottaen.  Muistan liian hyvin, kuinka kuntaministeri oman projektimme käynnisti: tätä uudistusta ei pääse pakoon kukaan. Mitäpä muuta siitä seurasi, kuin Suomen oloissa poikkeuksellinen kuntakapina!

Jalava katsoi Tanskan onnistuneen myös tavoitteellisessa elinkeinopolitiikassa. Maa on onnistunut priorisoimaan tärkeimmät elinkeinonsa. Maatalous on tosi tehtailua, merenkulku, luovat alat, energia ja ilmasto on lisäksi onnistuttu brändäämään niin, että tiesin jo ennalta mitkä ovat Tanskan avainelinkeinot. Lisäksi Jalava nosti esille yksilöllisen vanhustenhuollon, joka kaiken lisäksi tuotetaan Tanskassa julkisten organisaatioiden voimin.

Saavuimme juuri Kööpenhaminaan, ja riennämme pian kuuntelemaan Tarja Cronbergiä. Cronberg, tuplatohtori, toimi 1993-2001 naapurimaakuntamme Pohjois-Karjalan maakuntajohtajana ja on mm johtanut Kööpenhaminan Rauhantutkimusinstituuttia 2001-200.

Lupaan kirjoittaa lisää. Ohjelma on kiehtova ja tiivis. Iloista adventtia Sinulle, tonttuile ja sytyttele kynttilöitä.