Voiko ajattelua kehittää

Helmikuun alkupäivinä sain kirjeen Harvardin yliopistosta, Bostonista. Women and power - ohjelman johtaja Christie McQueen lähestyi kutsulla pyrkiä yliopiston JFK-johtajakouluun. Hämmästyin. Koulutus on tarkoitettu naiseläjille, pitkään töitä tehneille. Koska olen jo vanha kuin taivas Lentuan yllä, olen tehnyt töitä pitkään. Kaksitoistavuotiaana sain ensimmäisen tilini, joka johti aivotärähdykseen. Kouraan painetuista mynteistä innostuneena keinuin keinustuolilla ympäri ja löin pääni keittiön kynnykseen.

Kääntelin kirjettä, tavasin sitä. Selasin mukana tullutta esitettä. Tavoitteena ymmärtää poliittisia prosesseja? Jee! Parantaa neuvottelutaitoja? Mahtavaa. Naisia kaikkialta maailmasta? Kerrassaan mainiota! Pureutua johtamisen ongelmiin. Jättebra. Kehittää osallistujien kykyä ajatella? Voiko semmoista kehittää, mitä ei osaa.

Viikko Harvardissa, keväällä. Ehtisinkö. Jututin kavereitani, läheisiäni. Liisa tiesi JFK:ssa käyneen tyytyväisen koulutetun. Pyri, sanoi Pekka. Joka nainen ei saa kirjettä Harvardista, tuumi Tapio. Koska emban soinnut kaipaavat viritystä, päätin pyrkiä. Mennä vaikka tunnetuilla lomautuspäivilläni ja maksaa matkan. Tein hakemuksen, sain kutsun.

Kuhmon kaupungin luottamushenkilöt kannattavat kouluttautumista. Kulut halkaistiin kahtia. Koska työsuhdeasiani pui hallitus, ne ovat julkisia. Kainari ja Kuhmolainen tekivät asiasta pienen uutisen, jonka perusteella ihmiset arvelivat minun lähtevän kaiketi vuosiksi Harvardiin. Ehkä joku haaveili jo lopullisesta katoamisestani, sillä minua halattiin ja kannustettiin.

A.Kyllösen matkatoimisto junaili matkajärjestelyt ammattitaidolla. Tulen olemaan yhden yön kampuksen ulkopuolella. Valitsin majapaikan Haruki Murakamin kuvaileman juoksureitin varrelta. Murakami on kirjoittanut mainion kirjan juoksemista, ja kävi Bostonissa luennoimassa. Samana iltana huomasin majapaikkani lähistöllä räjäytellyn pommeja Bostonin maratonilla. Räjäyttelijät kävivät sittemmin hillumassa myös opinahjossaan, yliopistoalueella. Olen pahoillani uhrien puolesta. Jäin kuitenkin miettimään meidän median kuluttajien ja tuottajien suhteellisuuden tajua: Syyrian sodan uhrit eivät saa moista palstatilaa.