Aikalaisia

Rakastan suomen sanaa aikalainen. Sen saksankielinen vastine, Zeitgenosse, antaa myös soman suuntuntuman. Tänään pääsin jo selaamaan naisaikalaisteni, tulevien Harvardin koulukavereitteni elämäntarinoita. Nigerialainen Comfort Agbo Agbo Agogo kertoi olevansa enemmän ylpeä kuudesta lapsestaan kuin hedelmällisestä urastaan. Kuweitilainen tohtori, Nada S. Al–Mutawa, oli tutkinut globalisaation vaikutusta niemimaansa naisten asemaan.  Hoda El-Mikaty on  Alexandrian kirjaston kulttuuriosaston päällikkö. Pitääkö Comfort lintujen laulusta? Maistuuko Nadalle suklaa? Hoda tuskin on kuullut Veikko Huovisesta. Entäpä mahtaako Pramila Rijal Nepalista käydä uimassa vuoristoisen huikean kotimaansa järvissä? Minkälaisia kokemuksia tuovat kolumbialaiset, turkkilaiset, hollantilaiset aikalaissisareni tullessaan.

Jo noiden kuudenkymmenen viiden mielenkiintoisen naisen tapaaminen kutkuttaa aivoja. Viikko on liian lyhyt aika oppia tuntemaan. Tiedän, että sielujen sympatia kuitenkin syntyy välittömästi, jos on syntyäkseen. Ennakkotehtävät odottavat. Saan pohtia, keitä ovat kaikki ne ihmiset verkostossani, jotka ovat tukeneet minua työssäni, jotka ovat auttaneet saamaan tehtävät suoritetuksi ja joita on kiinnostanut etenemiseni viimeisen parin vuoden aikana. Pohdin tehtävän peilikuvaa: ketä olen saanut tukea, kenen työn edistymistä auttaa ja ketä olen voinut opastaa eteenpäin.

Kuvan huipputulva on viime keväältä. Jäät lähtevät vapun ja äitienpäivän välillä, veikkaan. Tänään Lentualla oli myöhään iltapäivällä yhdeksän astetta.  Jannen porukat olivat saaneet tukkeutuneet rummut auki ja tie oli kuiva.  Siivoilin ja kuuntelin lempiaikalaistani, J Karjalaista. Silipasi kypsässä iässä mielestäni uransa parhaan levyn. Hörhöily-ystäväni Eijan lailla lempibiisini vaihtuu päivittäin, tänään se oli Sinisestä kankaasta.