Saako vanhuudesta nauttia

 

Vanhuuden teema pursuaa esille kolumneissa, artikkeleissa, dokumenteissa. Eipä ihme, sillä länsimaat sekä itäiset keisarikunnat ja tsaarivaltiot vanhenevat käsiin. Lapsia syntyy liian vähän entisiin aikoihin tai ehkä jo aikansa eläneeseen kasvutavoitteeseen verrattuna.

Myönteisesti ajatellen ihmiskunta on saattanut oppia virheestään lisääntyä ja täyttää maa, koska luonnonvarat lopulta pienellä maapallollamme eivät riitä nykyiselle populaatiolle. Elämme yli luonnonvarojemme. 

Ankeiden aikojen kuten sotien päätyttyä ihmiset ovat yleensä lisääntyneet hillittömästi. On ajateltu, ettei lapsia enää tarvitse uhrata tykinruoaksi. Sotaisan Putinin hallinto koettaa nyt saada venäläisiä tekemään lapsukaisia. Suomessa muuttoliikkeen runtelemat kunnat ovat kehitelleet vauvalisiä, joiden hedelmät, vauvat, ovat kuitenkin jääneet vähäisiksi.

Suomessa meitä boomereita on lapsuudesta asti syyllistetty runsaudestamme. Osa ikätovereista kävi alakouluakin iltavuorossa ja nyt muodostamme vaihtuvien valtionvarainministerien kammoksuman kestävyysvajeen. Myöhempiä ikäluokkia taas on syyllistetty pienuudesta, siitä, etteivät mokomat älyä tai halua lisääntyä.

Suomessa lisääntymistä estellään juhlapuheitten suhteen ristiriitaisesti karsimalla synnytyssairaaloja, köyhien perheitten valtiolta saamia tukia, vaikeuttamalla naisparien hedelmällisyyshoitoja ja maahanmuuttoa sekä lietsomalla toivottomuutta. Ilmastonmuutos, kestävyysvaje tai ankeat maailmanlopun dystopiat, niukkuuden välttämättömyyden ylikorostaminen tuskin lisäävät vauvantekohaluja.

Erityisesti syyllistetään naisia. Naiset kun kantavat jos kantavat lapsia sydämensä alla ja elävät, mokomat, vielä toistaiseksi miehiä pidempään. Eiköhän heitetä juuri eletyn pääsiäisen kunniaksi syyllisyys mäkeen.

Syyllisyyteen tai kuolemanpelkoon käpertyminen ei ole paras tapa viettää viimeisiä vuosiaan. Ilahduin saksalaisen Emma-lehden vanhuuden erikoisnumerosta. Vanhat, ihanan itsetietoiset naiseläjät olivat höystäneet lehteä hyvillä hoksauksilla. 82-vuotias Elke Heidenreich, kirjallisuuskriitikko ja kirjailija murjaisi: ”Kuolema tule joka tapauksessa, se tietää, missä asumme. Pitääkö minun odotella sitä? No eeei.” Ja 71-vuotias näyttelijä ja ohjaaja Katharina Thalbach lausahti: ”Minusta ikääntyminen on hauskaa. Mikä onkaan vaihtoehto? Kuolla nuorena?”

Saako elämästä iloita, kun tulee vanhaksi tai ei tee syystä toisesta yhtään lasta? Saa! Ilo on elämän suurimpia tarkoituksia, eikä iloa kannata piilotella.  Minkäpä sille voi, jos on syntynyt 1940- tai 1950-luvulla tai viime vuosituhannen loppupuolella. Ei tarvitse tehdä lapsia tuottaakseen lisää tekijöitä ja kuluttajia. Saa iloita pitkästä iästä, kun sitä sattunut siunautumaan.

Jos kerran olemme jo kahdeksannen kerran maailman onnellisin kansa, eiköhän näytetä se toinen toisillemme. Nautitaan joka elämänvaiheesta.

 Iloista kevättä! Ja kevään iloksi Sir Elwoodin Hiljaiset Värit ja ehkä ihanin kevätbiisi ikinä: Neiti Kevät, ole hyvä: https://www.youtube.com/watch?v=Oyq7qwfmhVs