torstai 5. syyskuuta 2024

Mumut

 

Sanaleikit ilahduttavat. Opin kuhmolaistuneelta pudasjärviseltä Esko Oinas-Panumalta sanan ”mumu”, muualta muuttanut. Mumu ei ole harvinaisuus, sillä takavuosina Kuhmoon muutti enemmän ihmisiä kuin täältä pois.

Muuttovoittoa syntyi yli viisikymppisissä, jotka palasivat kotikuntaan elämäntyönsä tehtyään tai erästyksen tai kuhmolaisen puolison vetovoimasta. Koska ihmisiä kuoli enemmän kuin syntyi, väkiluku pieneni. Toimivia kohtuja kun on liian vähän.

Pidän kuhmolaisista, Lentuan loisketta, Lammasjärven liplatusta, Juttuan tarinointia tai Pajakan aaltojen pauketta ikänsä kuunnelleista. Ka, mikäpä heissä on niin mainiota.

Yleistykset ovat toki lähes vaarallisia. Käytän vartioimattoman eläkemuorin vapautta.

Kuhmolainen on sitkeä. Ei vähästä hätkähdä, kunhan pääsee mehtuulle tai marjaan, kalalle ja saunaan. Tai lentopalloa lyömään, höntsäkiekkoon tai suunnistamaan. Tai sauvikselle läpsyttämään lenkkareita asfalttiin tai Kivattarien jumppaan. Kutoo paljon, jos on naiseläjä. Pilkkoo polttopuunsa, ei välitä herrojen ja rouvienkaan kotkotuksista, on mielissään, kun Kelolla taas tanssitaan tai Souvarit tulevat Kuhmo-talolle. On enemmän vakavamielinen kuin tyhjän lätisijä.

Kuhmolainen osaa panna hanttiin. On osannut sen kautta historian, olipa kyseessä kirkon tai sote-keskuksen paikka, kirjaston rakentaminen, itänaapurin rynnistys, Euroopan Unioniin liittyminen, ydinjätteen hautaaminen, kansallispuiston perustaminen tai uuden kauppaketjun tulo. Itäraja on pidetty paikallaan 400 vuotta, ei kuitenkaan omin voimin.

Hanttiinpano on usein osoittautunut hyödylliseksi. Kaikki muutokset eivät tuo hyvää. Joskus vastustus on tosin saattanut johtua silkasta tiedon puutteesta eikä olekaan toiminut kuhmolaisten hyväksi.

Erään mumun miete pisti miettimään. Hän tuumi, että hänen Kuhmossa asuvat ystävänsä ovat myös mumuja. Vaikka olen mumu, Hyryltä, pessimistien pesästä Puolangalta ja lopulta Pänikkäkylästä tullut, rohkenen toivoa: otetaan tulijat vastaan kuhmolaisella ystävällisyydellä. Sallitaan erilaisuus.

Kolumni julkaistiin Kuhmolaisen verkkosivuilla 5.9.2024. Koska intiaanikesä on totta, iloksesi kukkia, jotka huolimatta viherporopeukalostani rehottavat ihanasti. Ja samaan sarjaan kuuluu mystisen Pekka Strengin "Puutarhassa", ole hyvä: https://www.youtube.com/watch?v=DBHj9bE2Wd0 Kukat ovat hyviä kuuntelijoita!





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti