Tomppelin tunnustuksia

Putinin vastaiset mielenosoitukset kertovat 

naapureiden väsyneen demokratian puutteeseen.

Toivon, että historian lehti vihdoin kääntyy

ja poliisiväkivalta sekä 

opposition tukahduttaminen loppuvat. Kuvakaappaus

verkosta, kuvan otti Maxim Shemenov.

Intialainen Anthony De Mello kiipesi vuosikymmeniä sitten monen yöpöydälle Havahtuminen -opuksellaan. Eniten pidin jesuiittamunkin pohdinnoista pöljyydestä, jonka synonyyminä käytän tomppelointia, suuntuntumaltaan pehmeämpää sanaa. Kun tajuaa oman rajallisuutensa ja sen silloin tällöin sekä itselleen että läheisilleen, työtovereille, perheenjäsenille ja ystäville myöntää, on huomattavasti leppoisampaa elellä. Kukapa kestäisi lähellään aina oikeassa olevaa, kaiken paremmin tietävää ja vielä näillä avuillaan jatkuvasti ääneen ja esille pyrkivää besserwisseriä, vaikka pelkkää mukavuudenhaluaan saattaa teeskennelläkin ja pitää mölyt mahassaan, ettei joutuisi hankaluuksiin.

Opin hiljan tuhman uudissanan, perseilyn. Se tarkoittaa urbaanin sanankirjan mukaan yleistä väärin toimimista, sääntöjen ja ohjeitten noudattamatta jättämistä. Sekin voi olla tomppelointia. Perseilijälle korjausliike on paikallaan. Pienemissäkin tomppeloinneissa kannattaa peruuttaa. Itselleen voi paljon: jos on ollut tomppeli, voi pyytää anteeksi ja muuttaa käyttäytymistään. Pöljyys ei saa olla rajatonta, toista ihmistä ei saa satuttaa, ei sanoin, ei teoin.

Maailman johtajia katsellessa ei voi välttyä näkemästä tomppelointia ja perseilyä. Olen leikkinyt ajatuksella, että Bolsonaro, Johnson, Orbán, Putin ja Trump pantaisiin hyvään suomalaiseen päiväkotiin oppimaan sen käyttäytymissäännöt. Olen varma, että maailma olisi tämän jälkeen parempi paikka naisille, lapsille, köyhille, sairaille, vanhuksille ja myös setämiehille. Rahanahneus ja sivistymättömyys, historian kehno tuntemus ovat maailman johtajissa ihmisille hengenvaarallinen kombinaatio.

Omat tomppelin elkeeni ovat lähinnä säälittäviä verrattuna maailman johtajien aikaansaannoksiin. Silti tuntuu reilulta tunnustaa olevansa tomppeli. Nuoruuden tomppeloinnit olen autuaasti unohtanut. Nykyään en muista ihmisten nimiä, en taiteilijoiden, kaukaisempien tuttujen ja kasvi- tai eläinlajien tai sävellysten nimiä vaikka kasvo-, näkö- ja kuulomuistini on yhä lahjomaton. En kehtaa enää juosta maratonia laiskuuden takia, en opetella venäjää, vaikka nämä harjoitteet pitäisivät kehon ja aivot kuosissa. Rakastan kokkaamista ja ruokaa, ja syön ehdottomasti liikaa.  

Olen aina ollut lahjakas hukkaamaan tavaroita. Pyhän Minaksen ikonin edessä palaa tuohus usein, koska Kyproksen viisaiden mukaan hänen edessään hiljentyminen auttaa löytämään kadonneet. Hukkaamistani hansikkaista voisi kasvattaa hansikasmetsän, jos ne olisivat pudonneet samaan paikkaan ja itäneet.

Kyökkifilosofina uskon heikkouksien tunnustamisella olevan syvällisiä vaikutuksia. On turvallisempaa olla tomppeli kuin täydellinen, järkevämpää olla rosoinen kuin sileä. Ihmismieli ei luisu liukkaasti mihinkään syvänteisiin, kun jää rosoista kiinni.

Tarina julkaistiin Lapin Kansassa ensimmäisenä helmikuuta 2021. Kuvassa yksi lempipyhistäni, Pyhä Minas.




Oma Putinin vastainen pakotteeni on, että peruin Eevan ja Imagen tilauksen jo ennen oppositiojohtaja Navalnyin pidättämisen jälkeisiä mielenosoituksia ja poliisiväkivaltaa. Perumisen syy oli, etten halua olla Putinin talouden pönkkänä, sillä ao sinänsä laatulehdet painetaan Pietarissa. Eläköön suomalaiset painotalot sananvapauden puolustajina.

 Sekä Venäjän että Pohjois-Amerikan perseilyjen vastineeksi tulkoon tiukkaa Brechtiä, Kolmen pennin oopperasta,
  https://www.youtube.com/watch?v=0gFyNCyaFNw  -

 Ihminen elää yhä edelleen leivästä. Väkivalta on aina pahasta.