Äänestämällä elonkirjoa Kuhmoon

Elonkirjoa olohuoneen ikkunasta. Tämä komistus
on vieraillut Timoniemen rannoilla vuosia. 

Kaupungistuminen, väen tokkautuminen rannikoille jatkuu, vaikka Espoo ja Helsinki pullahtivat koronavuonna muuttotappiokunniksi. Keskittäminen on jo muuttanut tämän maan ja sen luonteen. Uudenmaan sulku nosti vastakkainasettelua muun maan ja pääkaupungin välillä. Kuhmon kesäasukkaiden saamat ”tervetulotoivotukset” verkossa olivat ikäviä. Päätöksenteon elitisoituminen keskuksiin ruokkii epä-älyllistä populismia. Näin tapahtui Amerikassa Trumpia edeltävänä aikana, jäljet hirvittivät.

Uskon elonkirjoon, uskon, että eri tavalla ajattelevat ihmiset voivat yhdessä luoda hyvän ja sosiaalisesti kestävän yhteisön. Nuoret ja vanhat, naiset ja miehet, ateistit ja uskonnolliset, eri puolueiden edustajat, pitkälle koulutetut ja vähemmän opinahjojen penkkejä hinkanneet, eri kansallisuuksien edustajat voivat keskustelujen kautta rakentaa yhteisöä, joka ottaa huomioon enemmän asioita kuin yhden asian ajajat tai yhtä asiaa vastustavat. Yhteisön pitää hengittää sekä sisään että ulos, pitää olla sekä tulijoita että lähtijöitä, että älyn hapetus säilyy. Muutoskestävyyden, resilienssin kannalta vaarallisinta on vaihtoehdottomuus, erilaisuuden epäily.

Kainuun elonkirjoa on kaventanut akateemisen koulutuksen ja työn keskittäminen rannikon kaupunkeihin. Kajaanin korkeatasoisen opettajakoulutuksen lopettaminen mm kiinteistökulujen takia on historian pöyristyttävimpiä pöljyyksiä. Oulun tilat kun eivät riittäneetkään. Avoimien työpaikkojen haluttavuus tosin vaihtelee, asukasluvultaan pieniin kuntiin voi olla vaikea houkutella asiantuntijoita. Mutta: Vartiuksessa avoinna olleeseen tullin tehtävään oli seitsemänkymmentä hakijaa.

Tilastotieteilijä Osmo Soininvaara lohkaisi kerran, että kunnan kehitystä eivät voi taata kylän kaksi akateemisesti koulutettua ihmistä, kunnanjohtaja ja pankinjohtaja. Hän unohti opettajat, unohti lääkärit, kulttuurialan, etätyön tekijät ja unohti ennen kaikkea sen kekseliäisyyden mitä piilee kaikissa ihmisissä koulutustaustasta riippumatta.

Rakkaassa kotipitäjässä tuoksahtaa sisäänpäinkääntyneisyys. Väestöpyramidi pullistelee meitä ikäihmisiä. Silti tänne ei sovi monen mielestä ottaa pakolaisia, vaikka tulevat maahanmuuttajaikäpolvet rakentaisivat verotuksen kestävyyttä. Valtio sössi aikoinaan vanhojen metsien suojelussa, ja metsästysmahdollisuuksien kaventumista kuhmolainen pelkää enemmän kuin sutta. Niinpä kansallispuistoa ei saanut perustaa Ystävyyden puistoon, vaikka aariakaan ei olisi suojeltu lisää. Suomussalmelaiset suhauttivat hankkeensa läpi, ja Hossa kerää kipeästi kaivattuja matkailueuroja. Hossan kävijämäärä kaksinkertaistui kansallispuiston myötä, ja Metsähallituksen laskelmien mukaan kansallispuiston perustaminen v.2017 kolminkertaisti Hossan alueen vaikutuksen paikallistalouteen. Kuhmolaisista edelle keulivat myös sallalaiset. Lapin Kansa otsikoi 18.11.2020, ettei Lapissa ei taistella enää suojelua vastaan, vaan kilpaillaan suojelualueista. 

Kuntavaaleissa vaikutat. Ryhdy ehdokkaaksi, äänestä. Nukkuvien puolue ei ole saanut mitään aikaan.

Kirjoittaja ei usko Suomen sisäiseen painiotteluun vähistä asukkaista

Tarina tuli julki Kuhmolaisessa toisena helmikuuta 2021. Jos tänne asti olet jaksanut lukea, kuuntelepa vielä tämä, L Onerva, Kaj Chydenius ja Minja Koski ovat varsinainen mielen räjäyttäjä:

https://www.youtube.com/watch?v=nmBAdkoaPko