Pieni tasa-arvosarja, osa 1: naisen osasta

Yhdistyneiden kansakuntien Ihmisoikeuksien julistus hyväksyttiin v.1948. Sen ensimmäinen artikla on tuttu: ”Kaikki ihmiset syntyvät vapaina ja tasavertaisina arvoltaan ja oikeuksiltaan.” Julistus on jykevää tekstiä ensimmäisestä 30.artiklaan saakka, kannattaa lukea.

Äitini kasvatti tyttärensä feministeiksi f-sanaa käyttämättä. Naisella pitää olla oma toimeentulo, hän linjasi. Onneksi Suomessa tyttöjen koulutie on ollut jo toistasataa vuotta sama kuin pojilla. Kuumempaa aihetta kuin tasa-arvo tai feminismi ei taida silti olla. Tunnen naisia ja miehiä, jotka eivät pidä f-sanasta, vaikka kannattavat ihmisoikeuksia ja naisten ja miesten tasa-arvoa. Feminismin karsastus johtunee siitä, ettei Suomessa ole ollut Minna Canthin, Lucina Hagmanin ja Miina Sillanpään jälkeen tunnettua ja tunnustettua naisliikettä. Parin tuhannen jäsenen Unioni Naisasialiike Suomessa keskittyy enimmäkseen sukupuolien ilmentymien kirjoon, vaikka isoimmat tasa-arvo-ongelmat piillevät yhä palkoissa ja lähisuhdeväkivallassa. Tuomas Enbusken ihmettely oli oikeutettua, kun hän hämmästeli Unionin vaikenemista Oulun raiskausringeistä.

Moni asia on muuttunut Minna Canthin päivistä. Tuore hyvä esimerkki on Ylellä tapahtunut urheilijanaisten näkyvyyden paraneminen Jouko Jokisen johtajakaudella. Minkälaisia pörssiyhtiöiden hallitusten puheenjohtajia tarvitsisimme, kun naisten osuus Suomen yli 120 pörssiyhtiön toimitusjohtajista on vain yhdeksän. Työelämä on sukupuolittunut. Naisten keskimääräinen ansio on 83 % miesten palkasta.

Metsäkeskusta johtaessani olin mukana naisten metsäpäivillä. Metsäteollisuuden edustaja tuumi kerran, että voisi olla aika keskittyä perheiden yhteisiin metsäpäiviin. Puolenkymmentä naista kävi maastoretkeilyn aikana vetoamassa, ettei naisten omia metsätilaisuuksia saa lopettaa. Yksi kertoi miehensä moittineen vaimoaan tämän metsäkurssilla esittämästä kysymyksestä: miksi julkisesti kysyit, olisit kysynyt minulta. Jos perheeseen tulee kutsu, ja jos on kotieläimiä tai lapsia huollettavana, mies lähtee, vaimo jää kotia hoitamaan, kerrottiin. Maatiloilla eletään usein miehen kotitilalla, jolloin omaisuuden hoito katsotaan miehen vastuualueeksi, vaikka miniällä olisi koulutusta ja osaamista. Olen surullisena kuunnellut ikäisiäni naisia heidän osastaan. Mikään ei kovasta työstä huolimatta kelvannut, päätöksentekoon ei sopinut osallistua. Kyty kyynä kynnyksellä, nato nauloina pihoilla.

Kirjoittaja väittää miesten elämän muuttuvan huomattavasti paremmaksi kun naiset ansaitsevat yhtä paljon ja molemmat sukupuolet jakavat vastuun sekä perhe- että työelämästä. Miehen osaa hän pohtii sarjan 3.osassa.[PM1]  Lähteitä: Image-lehti 4/2019 ja internet

Kuva: Seurakunta kokoontuu, vesivärityöni v.2019, kolumni on julkaistu Kuhmolaisessa 20.6.2019