Viisikymmentä vuotta mennä hujahti

 

Hyvät nuoret uudet ylioppilaat, haluan heti aluksi onnitella teitä sydämeni pohjasta. Tämä on teidän juhlapäivänne, päivä, joka toivon mukaan piirtyy ikuiseksi ajoiksi kirkkaaksi helmeksi muistojenne helminauhaan.

On suuri ilo ja kunnia päästä nauttimaan nuoresta energiastanne, osallistua suureen juhlaanne.

Omistan puheeni teille, uudet ylioppilaat, isänmaan toivot. Puheen tulokulma on kiitollisuus, sillä kiitollisuus kantaa. Hieman neuvon teitä kirkassilmiä, vanha täti, riemuylioppilas kun jo olen. Voin olla väärässä monessa asiassa, näen kuitenkin teidän tulevaisuutenne valoisana. Vaikenen tietoisesti uutisissa esiin hyppivistä kriiseistä, unohtakaamme ne tämän päivän kunniaksi. Tahallani kartan lukuja.

Hyvät naiset ja herrat, superriemuylioppilaat ja riemuylioppilaat, arvoisa rehtori, opettajat, nuorten vanhemmat ja kaikki heidän läheisensä, tämä myös teidän tärkeä juhlapäivänne, joten ikäjärjestyksessä onnittelen myös teitä:

Superriemuylioppilaat ja riemuylioppilaat, teillä on takana vuosien työ isänmaan hyväksi. Olette rakentaneet maatamme yrittäjinä, hoitajina, opettajina, pappina, puolustusvoimissa, asiantuntijoina, duunareina, vanhempina ja kasvattajina. Kiitos elämäntyöstänne. Me ikäcivikset puolestamme voimme olla kiitollisia aiemmille polville siitä, että saimme elää rauhan aikana.

On suuri ilo ja kunnia kiittää ja onnitella lukion jokaista opettajaa  osuudestanne tämän päivän tuloksiin. Opettajan ammattia arvostetaan, sillä olette antaneet elämän eväiksi hyvän yleissivistyksen näille nuorille. Jos on joskus pitänyt ohjata, jos on opinpolku joskus takkuillut, on se ollut parasta harjoitusta nuorille työelämää varten: työ on työtä, monenlaisia esimiehiä ja työkavereita tulee vastaan, aina ei ole kivaa.

Kiitos vanhemmille ja läheisille rakkaudesta, kannustuksesta ja tuesta. Epäilemättä sekä opettajien että vanhempien päivän liittyy rippunen haikeutta: nyt ne lähtevät, tämä ikäluokka, juuri nämä fiksut nuoret. Vanhemmat, antakaa lastenne lentää pesästä.

 

Iita Muinonen lakki päässä.
Huomaa pandemian 
ajankohta: maski

Pieni kevennys nousi esiin tätä päivää odottaessa. Osa meistä riemuylioppilaista joutui etsiskelemään jo kellastunutta, joskus jopa kuraantunutta ylioppilaslakkia. Pieni käytännön vinkki: keksikää ylioppilaslakille tekemistä. On mahdollista, että se muuten joutuu hukkaan muutoissa, uppoaa vanhojen vaatteiden laatikoihin, jää vintille. Antakaa sille tehtävä. Omilla nurkilla Kuhmon rauhassa, Lentuan rannalla, Timoniemellä ei juuri vappumarsseja tai opiskelijakokoontumisia järjestetä. Kuitenkin jos vain olemme kotona, lakitamme terassilla seisovan Hannu Kyllösen veistämän naaraskarhun Iita Muinosen juhlallisin menoin joka vappu. Lakki ei pääse hukkumaan kun sitä joka vuosi tarvitaan.

 

Hyvät uudet ylioppilaat. Teillä on takananne vuosien työ, ponnistelu, ahkerointi. On ollut hyviä päiviä, huonoja päiviä. Kokeita, ponnistelua.  Olette saaneet sivistystä ja oppia, oppineet kieliä, matematiikkaa, luonnontieteitä, historiaa, kulttuuria, terveystietoa. Nyt koulutie on kuljettu. Opinpolkunne jatkukoon suotuisasti.

Joku tietää jo aivan varmasti, mitä hänestä isona tulee, joku vielä pohtii. Haahuilkaa rauhassa, välivuodet, työnteko eivät ole suinkaan hukkaan mennyttä aikaa. Ihminen ei ole tuotantokoneiston mutteri. Käytännön työ opettaa koulutuksen jälkeen.

Tämä päivä on juhla, etapin saavuttamisen juhlapäivä. Nauttikaa joka sekunnista.

Elämä on edessänne, maailma on teille avoin. Menkää maailmalle, mutta tulkaa takaisin Kainuuseen.

Seuratkaa sydäntänne, opiskelkaa sitä mikä vetää puoleensa. Pohtikaa kuitenkin raadollisesti jo ammattia valitessanne niitä töitä, joissa on osaajien puutetta. Vapaalla voi harrastaa niitä asioita, jotka ovat hauskoja ja irrottavat työstä. Työ on työtä. Intohimoa, työnhinkua saa tuntea, mutta se ei ole pakollista. Kaikki työ on arvokasta.

Kainuulla, koko Pohjois-Suomella on mennyt jo vuosia paremmin kuin etelällä. Mahdollisuuksia pohjoisessa tarjoilevat teknologia-alat, yrittäjyys, matkailu. Monipuolisen kielitaidon merkitystä haluan korostaa: työelämässä tarvitaan muutakin kuin englantia, tarvitaan ranskan, saksan, espanjan, portugalin, kiinan taitajia. Maailma ei lukossa, vaan avoin ihmiselle, jonka mieli on avoin.

Tein juuri töitä Lapin matkailubuumissa yhdeksän vuotta, ja olen varma, että Lapissa jo hieman ylikiehahtanut matkailijatulva valuu Kainuuseen. Kainuussa kiehtoo maailman ruuhkista tulijoita se mikä meitäkin lysmäpolvikaenuulaisia: hiljaisuus, rauha, järvien puhtaus, metsien humina. Polut, purot, järvet, suot ihastuttavat, itikat vähemmän, onneksi on vastapainoksi sauna. Sosiaalinen media on uskomaton mainostaja, julkimoiden Lapin lomat ovat poikineet runsaasti uusia tulijoita. Markkinointi ja myynti vaatii osaavia yrittäjiä. Onnistumisia on koettu, saammehan jo suoria lentoja Keski-Euroopasta Kajaaniin.

Kaivosala tarvitsee ekologian, geologian ja ekonomian osaajia ja puulla päästään yhä parempiin päiviin. Kainuu on puulaakso, metsävaramme ovat mainiot, puuosaamisen keskittymä Kuhmossa ruokkii ilmaston kannalta vähähiilistä rakentamista.

Yrittäjiä tarvitaan. Harkitkaa yrittäjyyttä. Yritysten omistajuus on erinomaisen tärkeää. Me suomalaiset kadehdimme joskus ruotsalaisten vanhaa pääomaa. Miksi sitten Suomi myy yrityksiämme ulos? -Tässä kohti vinkkaan Kajaanin päättäjille: älkää ihmeessä myykö kuin äärimmäisessä hädässä maakunnan ja koko Suomen nuorille tärkeää, loistavasti menestynyttä Kajaanin ammattikorkeakoulua! Omistajuuden liukuminen pois Kainuusta olisi mieletön tappio tälle osalle Suomea.

Palaan teihin nuoriin. Olette siinä kohti elämää, jolloin kannattaa miettiä, mikä elämässä on todella tärkeää. Hyvä on saada oppia, hyvä on tehdä työtä, ei uskoa kaikkea mitä meille syötetään. Elämän tarkoitus on elämä itse, eläkää siis kokonaista elämää.

Antakaa myös lasten tulla elämäänne. Oma pahnueeni, perheeni sai alkunsa kun olin nuori pätkätyöläinen. Elämä antoi minulle kolme jälkeläistä, kaksi bonuslasta ja kuusi kummilasta. Kaikkea muuta voi katua mutta ei lasten maailmaan tuloa. Eivät lapset niin älyttömiä vaadi, tärkeintä on läsnäolo ja rakkaus, tuki. Kun lapsi syntyy, älkää häntä omistelko: kaikista kontakteista on kasvaville iloa.

 

 

 

Neuvomisen hinkuni tiivistän seuraavasti:

Ajatelkaa muitakin kuin itseänne.

1.      Kyllästymiseen saakka olemme kuulleet kehotuksia olla armollisia itsellemme. No, kirjoitusten jälkeen, juhlassa onkin hyvä rentoutua. Elämme kuitenkin valitettavan yltiöindividualista aikaa, ja se on typerää. On älykkäämpää olla armollinen toisille ihmisille kuin itselle, armollinen niille ihmiselle, joiden kanssa opiskelemme, teemme työtä, elämme, aikalaisillemme sekä lähellä että kaukana. Ihminen ei olisi pötkinyt näin pitkälle hyvinvoinnissa, ellemme olisi osanneet tehdä yhteistyötä, kivikauden metsästäjä-keräilijä-ajoista alkaen. Nuori poliitikko Venla Österberg oivalsi pukea sanoiksi asian, joka vaikkapa nykypolitiikkaa vaivaa: yhteistyöttömyys.  

Tutkitusti on totta, että työ toisten hyväksi tekee ihmisestä onnellisen. Kun opiskelet lisää, hikoilet tenteissä, ajattele, että teet sen tulevien asiakkaittesi hyväksi, että olisit hyvä kutsumusammatissasi.

Ottakaa pettymykset koettelemuksina, ei epäonnistumisina.

2.      Elämä tuo aina eteenne tylsiä jaksoja, myös pettymyksiä. Elämä saattaa tuoda sairautta, tylsyyttä, puurtamista, vaikeuksia, ja hyvä arki on tärkeää. Koettelemuksistakin kannattaa olla kiitollinen, vaikka niitä ei tukuttain soisi tulevan. Joskus elämä pysäyttää että oppisimme näkemään tarkemmin, mikä on tärkeää. Resilienssi, kyky selviytyä on meillä kainuulaisilla geeneissä. Ole sisukas, nuori ylioppilas, sillä hyvä koulutus ja onni syntyä puhtaaseen ympäristöön on tehnyt sinusta terveen, voimakkaan ja sisukkaan, ja vanhan silmissä myös kauniin!

 

Seuratkaa voimaa antavien, viisaiden ihmisten esimerkkiä.

3.      Me ihmiset tarvitsemme esimerkkejä, esikuvia. Ottakaa itsellenne esikuvia. Pohtikaa, miksi joku säteilee ympäristöönsä, toisiin ihmisiin hyvyyttä, reiluutta, hyväksyntää. Jos pötkitte niin sanotusti pitkälle, esikuvaksi sopii esimerkiksi teitä kaksikymmentä vuotta vanhempi turkulainen Peter Sarlin, joka tekoäly-yrityksensä Silo AI:n myytyään kertoi saaneensa paljon Suomen koulutusjärjestelmältä, haluaa antaa takaisin ja tukee nyt kaupasta saadulla rahalla teknologiayrityksiä, tiedettä ja tutkimusta. Osaaminen on pienen kansan menestyksen tae. Juuri Sinusta voi tulla oman opiskelu- ja  myöhemmin työporukkaasi kuin Kajjaanin Hokista pitkälle pötkinyt Lenni Hämeenaho, hyvä joukkuepelaaja.

Esikuvallinen ihminen voi löytyä lähipiiristä. Te, arvoisat opettajat, saatoitte jo jäädä oppilaidenne mieleen hyvinä esikuvina. Esikuva voi olla omainen, äiti, isä, isoäiti, isoisä, kummi, naapurin täti. Oma esikuvani on elämäni ajan ollut kouluttamaton, karjakkona ja lapsia hoitamalla itsensä elättänyt rehevä savolainen mummuni, jonka viisauksien luetteleminen kestäisi pitkään. Yhden nostan esille: mittään ei immeisen kannata pelätä, vain Jumalan ilmaa eli ukkosta ja pillastunutta härkää kannattaa väistää.

Hyvä juhlaväki,  on aika lopettaa tämä aamusaarna. Antaa juhlan jatkua. Vielä kerran onnea, uudet lakitettavat, myös meidän kaikkien riemuylioppilaiden puolesta. Koska juhlan vauhti epäilemättä kiihtyy iltaa kohti, muistutan että moni on löytänyt jopa elämänsä rakkauden lakkiaisten iltariennoista, tai viimeistään opiskeluaikana. Usko itseesi ja toisiin ihmisiin, toivo pettymysten koetellessa, muista että suurinta on aina rakkaus. -Lopuksi toivotan nykytiukkapipoisuutta uhmaten teille kaikille Jumalan siunausta, sillä siunaus on hyvää  energiaa. Kiitos.

Kirjoitin ylioppilaaksi viisikymmentä vuotta sitten Linnan lukoista, Kajaanissa. Nyt silloin toimineet kolme lukiota on yhdistetty Kajaanin lukioksi. Sain ilon pitää juhlapuheen tämän vuoden yo-juhlassa. Uusia kirkassilmäisiä ylioppilaita leivottiin 129. - Surullisen asian kuulin rehtori Kaisa Polviselta. Peräti 11 nuorta reputti äidinkielen. Voe hyvä tavaton!

Puhe pidetty, ei yskittänyt.
Kiitos ihana kaima Eila
Lukkaroinen kuvasta