Mari Mäntylä: Passing Shadows, decacorde. Alba. Äänitys Hauhon ja Vihdin kirkoissa 2020–2024.
Tunnustan kuunnelleeni läpi joulun juhla-ajan pyhien kuhmolaisen Mari Mäntylän meditatiivista kymmenkielisen kitaran soittoa hänen Emma-ehdokkaaksi nousseelta Passing shadows -levytykseltään. Äänite muutti ajatuksiani. Olin kuvitellut kaiken hyvän musiikin tulleen sävelletyksi jo ennen syntymääni, mutta tuon äänitteen myötä rakastuin uuteen musiikkiin. Passing shadows tärisytti luutuneita asenteitani.
Mäntylän ansiot huimaavat. Kotimaiset ja kansainväliset opinnot ja ahkera julkaisutoiminta ovat nostaneet Mäntylän Suomen merkittävimpien klassisen kitaran mestareihin. Decacorden, tavallista kuusikielistä vaativamman kitaran osaajia ei kulje parijonossa Kauppakadulla tai Kainuuntiellä.
Passing shadows, varjojen läpi kulkeva äänite nostaa esille virolaiset säveltäjät kuten Tõnu Kõrvits (s.1969) ja René Eespere (s.1953). Eesperen Evocatiossa olin kuulevinani jälkiä tunnetumman Tárregan maailmasta. Jo äänitteen alku vei syvälle rauhaan, hiljaisuuteen. Säveltäjinä britti Charlotte Bray ja suomalaiset Pekka Jalkanen, Mari Sainio ja myös Mäntylän itse säveltämä Tangere jatkoivat mielen matkaa jonnekin, mitä hälyinen nykyaika harvoin tarjoaa. Ellei oteta huomioon Kainuun hiljaista metsämerta.
Mäntylä kertoo äänitteensä esittelyssä halunneensa tutkia decacorden soinnin mahdollisuuksia ja erilaisia kosketustapoja ja värejä. Äänitysstudioina toimineet kirkot epäilemättä auttoivat soinnin ja värien löytämisessä ja esilletuomisessa.
Arvio julkaistiin Kuhmolaisessa 5.1.2026. Kuhmolainen ilmestyy nyt vain kerran viikossa.
Maistiainen YouTuben kautta (boikotoin Spotifytä): https://www.youtube.com/watch?v=0AoFtDNH6HA
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti