Kalavalesalaattia

 

2 sipulia
1 halloumi-juusto
voita tai rypsiöljyä paistamiseen
Akonlahden jääsalaattia
4-5 pienehköä tomaattia
purkillinen Kalavale-säilykettä
herneenversoja
Cashew-pähkinöitä
oliiveja
pieniä kaprismarjoja

Tultiin vähän nälissämme kotiin. Kuhmon S-marketista löytyi uusi ihmeellinen säilyke, kalajokisen yrittäjän purkittama Kalavale. Oli siivunnut porkkanoita, savustanut ja marinoinut ne öljyyn, sitruunamehuun ja suolaan. Ulkonäkö oli kuin graavilohella, makukin muistutti lohta. Ehkä makua olisi voinut lisätä pippuroimalla.

Viipaloin sipulit ja palastelin halloumin pikkupalasiksi ja paistoin ne pannulla niin, että juustonpalaset saivat kauniin värin. Pestiin ja revittiin salaatti, pilkoin tomaatit ja Kalavale-säilykkeen, nakkelin kaikki kulhoon ja laitoin sekaan pähkinöitä, herneenversoja, kaprismarjoja ja oliiveja. Ei kaivannut erillistä kastiketta, ja kaik meni kolmeen pekkaan. 

Presidentinhiutaleita

Edellisenä yönä Suomen aikaan USA:n istuvan presidentin ego alkoi paisua kuin heliumpallo MAGA-republikaanien tilaisuudessa. Se paisui ja paisui ja paisui, kasvoi lattiasta salin kattoon, kunnes halkaisi katon ja räjähti tuhansiksi presidentinhiutaleiksi.

Innokkaat magalaiset keräsivät presidentinhiutaleita säilyttääkseen jotakin aina oikeassa olevasta suuresta johtajastaan. Eniten presidentinhiutaleita haali pieni omituisesti käyttäytyvä miekkonen, joka sopotti sekavasti X X X X. Huikkasi keränneensä niitä Teslan takapaksin täyteen ja myyvänsä ne isolla voitolla.

Samaan aikaan kollegansa, Venäjän ikuinen tsaari oli päättänyt toteuttaa loppuelämänsä itseään vain pelaamalla luksusdatsansa kellarissa mäiskintä- ja sotapelejä. Niissä saattaa todellisuutta helpommin ja ennen kaikkea halvemmalla tapattaa satoja, tuhansia, miljoonia virtuaalisotilaita ulkomaankauppaa häiritsemättä. Tykkää mäiskinnästä niin, ettei äijää tahdo saada pelikonsolista irti edes välttämättömiä lääkkeitä ottamaan.

Länsirannan ihmeeksi kutsuttiin myöhemmin käännettä, johon kukaan ei olisi ennalta uskonut. Israelin hävitön diktaattori ja Talebanin mullahit ja Hamas olivat oivaltaneet olevansa aivan samaa puuta ja geeniperimää ja päättivät lähteä yhdessä öljymiljardeilla Ulko-Mongoliaan perustamaansa puuhamaahan eli Diktaattoreiden kansallispuistoon.

Puistoon oli pystytetty Tšingis-kaanin, Pietari Suuren, Josef Stalinin, Adolf Hitlerin, Nicolae Ceaușescun, ja Viktor Orbanin näköispatsaat. Diktaattorit marssivat patsaalta toiselle ja mäiskivät toisiaan minkä ehtivät. Puistoon eivät pääse naiset eivätkä lapset, jotka säästyvät paljolta kärsimykseltä.

Suomen presidentiksi on valittu Sixten Korkman. Pääministerinä toimii Elina Valtonen, jonka Kokoomus viimein ymmärsi valita puheenjohtajakseen. Aiempi pääministeri on määrätty rakentamaan Lappiin uutta ratayhteyttä. Valtionvarainministerinä vuorottelevat Suomen pankin johtoryhmän aiempi varapuheenjohtaja Marja Nykänen ja ekonomisti Heikki Pursiainen.

Uutta siirtolaisministeriötä johtaa aiempi valtionvarainministeri, joka on kansliapäällikkönsä Jussi Halla-ahon kanssa nöyrästi pyytänyt anteeksi aiempia siirtolaisvihamielisiä ulostulojaan. Kertoivat hiffanneensa valtiolaivaa luotsatessaan, että Suomeen tarvitaan uusia sukankuluttajia ja tekijöitä, koska painoindeksinsä kanssa kamppailevista pienistä ikäluokista ei enää jälkeläisiä tirise.

Tässä vaiheessa huomasin näkeväni unta ja heräsin.

Kuva on kotoisin Münchenin kadulta. Elämme surullisia aikoja, jotka tuovat mieleen 1930- ja 1940-luvun. Olemme yhä historiasta oppimattomia tolvanoita, vaikka Christine de Pizan varoitti jo v.1412 kirjassaan "Kirja rauhasta": "Sota on helppo aloittaa, mutta vaikea lopettaa."

Iloksenne kajaanilaislähtöisen, Ouluun asettuneen ja pakko tunnustaa myös sukuun naidun lahjakkaan räppärin Matti Tamosen räppiä, täti on alkanut tykätä näistä nykyajan runoilijoista, kuuntele setämies ja täti-ihminen: https://www.youtube.com/watch?v=KLWHkTATOe8&list=RDKLWHkTATOe8&start_radio=1 

Nuorissa on toivoa!

Tuhman vanhan naisen iloja

 

Pihalintuja takatalvena 5.5.
Kuvassa toki vähemmän
kuin sata

Retostelen usein vanhuuden iloista. Lukija Pellossa tai Ivalossa, puhumattakaan Nakertajan tähtitoimittajasta tietenkin miettii, eivätkö tätä muinaisjäännettä ollenkaan riso krempat, elämän ja urheilun kuluttama keho, perimä ja kulkutaudit.

Risovat. Tiedän päässeeni vähällä. Koetan keskittyä iloihin. Välistä livettää, silloin ketuttaa.

Ihmisen keho kesti entisinä aikoina nelisenkymmentä vuotta. Elinikä on jatkunut, silti lakastuttuamme kuolemme kaikki. Vai kuka tuntee edes yhden täydellisen terveellisesti eläneen, joka olisi hengissä 120 vuoden vanhana.

Mitä tahansa voi tapahtua kenelle tahansa koska tahansa. Kun joku läheinen kuolee, tuo viisaus ei auta, oman vajavaisuuden hyväksymisessä se voi lohduttaa.

Ilot keventävät elämää. Eletty tuottaa hykerryttäviä muistoja. Uusia syntyy. Pienistä hetkistä osaa nauttia syvemmin kuin nuorempana. Ilot eivät poikkea aiemman aikuisuuden kokemuksista. Ne jalostuvat. Vähempi riittää.

Omia ilojani ovat fyysiset ilot. Kuuma maitokahvi aamuisin, hyvä ruoka ja viini kun on juhlan aika. Sauna mieluiten joka päivä.

Iloa tuottaa kauneus, musiikissa, ympäristössä. Heinäveden Lintulan ja Valamon luostareiden ilmapiiri, hyvän tekeminen tai edes sen yrittäminen. Schubertin laulusarjat, Bachin sooloteokset ja konsertot, Hortus Musicuksen hengenheimolaiset kuten Musica Mortalis, kaikki vanha musiikki, 1960- ja 1970-lukujen pop, rock ja proge. Jaakko Laitinen ja Väärä raha, Minja Koski. Hyvä kirja.

Ilo on kulorastaan ja mustarastaan laulu pihalla. Lentuan jäinen tai kesän taivaansininen selkä. Pihalle tulevat villit eläimet. Ennätys on toukokuisen aamupäivän ainakin sata lintua, takatalven ruokintapaikalle tuomia.

Iloa tuottavat typerät vitsit ja nauru. Päättymättömät keskustelut kasvokkain, siskojen ja lasten puhelut, ystävien sähköpostit. Yövieraat. Pysähtyminen, hiljaisuus, tyytyväisyys olevaiseen. Asiat, jotka saavat kehon ja sielun kehräämään.

Ai missä ovat ne tuhman vanhan naisen ilot. Asenteissa eniten, kun ei enää tarvitse kuunnella kenenkään kommentoivan tekemisiä ja tekemättä jättämisiä. Sekun vain elelee. Enkä tietenkään kehtaa kertoa kaikkea.

Ja lopuksi tietysti Jaakko Laitista ja Väärää rahaa, jotka soittavat ihanaa sekoitusta lappilaisesta humpasta ja balkan beatista. Tähän biisiin jäin koukkuun joskus viitisentoista vuotta sitten, kun soittivat Espan lavalla Helsingin Taiteiden yössä: https://www.youtube.com/watch?v=qwP4RAdbxWY