Onnen pipanoita

Onni tuntuu kiinnostavan meitä, seitsemän kertaa maailman onnellisimmaksi haastatellun maan asukkaita.

Postikorttikuva pihalta

Tiedän olevani onnenmyyrä elettyäni 68 vuotta rauhallisessa, elintasoa nostavassa Suomessa, saatuani lähes ilmaisen koulutuksen ja julkisen hammashoidon lapsena, joten pohdintani ovat maapallon eliitin jäsenen pohdintoja. Myös lapseni saivat elää turvallisen lapsuuden.

Mikä tuottaisi onnea vuonna 2025. Suurimmalla osalla suomalaisista asiat ovat kohtalaisen hyvin. Onnea nakertavat tuloerot tosin kasvavat, ja köyhimmät ovat leikkausten takia tiukoilla.

Kulttuuri möyhii mukavasti tunteita. Musiikki kuvaa joskus asioita, sanoittakin, joita emme osaa pukea sanoiksi. Musiikista, kirjoista, teatterista moni louhii onnen pipanoita.

Maailman muutokset ahdistavat. Sotauutiset ja ilmastonmuutos painavat etenkin nuorten mieltä alamaihin. Ilmastonmuutos etenee täällä pohjoisessa jopa kaksi tai kolme kertaa nopeammin kuin Keski-Euroopassa. Metsänraja nousee, eteläiset linnut lisääntyvät, pohjoiset häviävät kisaa. Kettu työnsi naalin sukupuuton partaalle. Tosin naalit ovat Islannissa lainsuojattomia, kun tappavat kaikkialla laiduntavia lampaita. - Mutta paljon on tehtävissä, ja Suomi on ollut reipas, päästöjä on vähennetty 40 % muutamassa vuosikymmenessä. Yksittäinen ihminen ei paljon voi, voi vähentää kulutusta, olla ostamatta kaikkea mitä tyrkytetään. Valtiot ja teknologian kehittäminen ovat tärkeimpiä tekijöitä muutoksen hidastamisessa. Olen optimisti: mitä teknologia on tuottanut haittaa, sen insinöörit osaavat myös korjata. Jos on tahtoa.

 

Kun äitini kuoli, Nunna Kristoduli toivotti kauniisti: saattakoon Luoja äitisi kaikenpuoliseen tyytyväisyyden tilaan. Jo elämänkin aikana voi jakaa rauhaa ja hyvää mieltä ja tyytyväisyyttä ympärilleen.

Kun ihmisen mieli rauhoittuu, moni lähimmäinen hänen ympärillään rauhoittuu. Arvelen uskontojen käyttämän pelastuksen termin tarkoittavan myös tyyneyttä, suotuisaa mielen laatua, pelastumista levottomuudelta, pahoilta ajatuksilta.

Jotkut ihmiset ovat lähipiirinsä, naapurustonsa, työpaikkansa, järjestönsä tukipilareita. Auttavat pyytämättä, säteilevät kiltteyttä, hymyä, jaksavat kuunnella. Se tekee heistä kaiketi onnellisia. Toisia auttamalla saavuttaa syvimmän onnen sitä tavoittelematta. Tuntemieni arkisen rauhan lähettiläiden en muista pimahdelleen, ainakaan selityksettä.

Eletään kevättä, suuren paaston aikaa. Jumalanpalvelusten hiljaisuus, meditatiivisuus merkitsee monille paljon. LongPlayn kulttuurikirjeestä jäi mieleen lause ajastamme: " Loputon määrä pieniä häiriöitä riittää – mitä tahansa, ettei omien ajatustensa kanssa tarvitse jäädä yksin." Nykyaika ruokkii ihmisiä jatkuvilla impulsseilla ja sisimmän kohtaaminen, omat ajatukset painetaan alas. Kuhmolainen taiteilija ja puutarhuri Urho Kähkönen teki havainnon vuosinaan Hietaniemen hautausmaan puutarhurina. Kähkösen mukaan kaikki hautausmaalle töihin tulleet eivät kestäneet hautausmaan hiljaisuutta ja yksin työskentelyä, omia ajatuksiaan, vaan ottivat varsin pian loparit.

Saksan kielen mainio maisteri, Kajaanin Tyttölyseon Jukka Mäkelä istutti nuoriin mieliin keskieurooppalaisen kirjallisuuden kunnioituksen. Kökkö käännökseni Bertolt Brechtin laulunpätkästä menee näin:

Aja vaan takaa onnea,

ei kannata liikaa riehua.

Kaikki ravaavat onnen perässä,

onni taitaa takana liehua.

 

Iloksesi suomenruotsalaista musiikkia, kun kerran ruotsalaiset lähettävät KAJ:n Euroviisuihin. Areenalla on muuten mainio tallenne sarjassa Nästan unplugged ao pojista, tykkäsin kovasti heidän hullusta huumoristaan. Lempeä ja kunnioittava pelleily omalla taustallaan kun vain vie mennessään. Kauan eläköön ihana suomenruotsalainen vähemmistömme! - Tässä soi tosin Månskenbonden, ja Jag åker båt. 

https://www.youtube.com/watch?v=JQcXhNAtszo

JK: viikko tämän julkaisun jälkeen Suomi nimettiin jo kahdeksannen kerran maailman onnellisimmaksi kansakunnaksi. Ka, mikäpä tässä: kevätaurinko tillittää paistaa, pakkasta on -7 eikä ole mihinkään kiire.