tiistai 19. marraskuuta 2024

Perusteluja perukassa piileskelyyn

 

Kylille tultuani kuulen usein kysymyksen, missä piileskelen. Perukassa, vastaan.

Perusteluja perukassa piileskelyyn riittää. Syksyllä rannasta lähti lentoon harmaahaikara! Kipitin äkkiä sisään hakemaan kiikarit, staijasin varttitunnin kunnes kaislikossa kalastaja häipyi näkymättömiin. Kylmä tarttui, mutta olin iloinen, koska en ollut ikänä nähnyt luonnossa harmaahaikaraa. Heräsin auringonnousun aikaan tarkistamaan aamukaislikon, näkyi taveja. Iltapäivällä tuo hurmaava honkkeli näyttäytyi taas.

Kotini on varsinainen piilokoju. Nisäkkäistä ovat jättäneet pihapiiriin jäljet karhu, ahma, ilves ja saukko. Karhu oli sama, joka päätyi Puolustusvoimien Vuosangan harjoitusalueelle nostelemaan telttojen liepeitä ja piti ampua. Otus oli Venäjällä sen vuoden suurin uutinen Suomesta: ihmettelivät, miksi se piti tappaa, eikö sitä olisi voinut lähettää Venäjän duumaan talveksi nukkumaan, kun siellä nukutaan muutenkin.

Kerran epäilin sutta, kun tinttien talimakkarat ehtimiseen häipyivät ja hangelta löytyi isoja pitkäkyntisen tassun jälkiä. Ei ollut susi, sillä petoyhdysmies tunnisti jäljet usein vapaana laukkovan laikakoiran jäljiksi. Kuulin, ettei omistaja leikkaa sen kynsiä. Näinkin tuon ison ruhvakkeen. Näyttäytyneet ovat myös piisami, minkki ja kettu. Minkille luettiin kuolemantuomio, mutta ei antaudu. Piileksii.

Haapana, sinisorsa, koskelot, laulujoutsen, haukat, lokki ovat taviksia. Kerran lensi mustalintuvitja Lentualla, keväisin ja syksyisin näkee hanhia ja kurkia. Häkellyin nähtyäni lumihanhiauran, joka lienee tietäjien mukaan voimakkaiden tuulten mukana tullut Atlantilta. Lapinpöllö, palokärki, puukiipijä, pyrstötiainen, teeri, pyy ja suopöllö käyvät vieraisilla, mustarastas ja kulorastas laulavat alkukesästä. Sinirinnan löysin kuolleena, epäilin tihutyöstä senaikaisia murhanaisiani, kissoja. Murhanaiset ovat nyt kissojen taivaassa, ja pihajänes kotoutui.

Muitakin syitä on, mutta eikös kuvatussa ole jo tarpeeksi perusteita perukassa piileskelyyn.

Kolumni julkaistiin Kuhmolaisessa 19.11.2024. Lunta tulla tupruttaa, jälkiä ei näy. Saatteeksi kuhmolaisjuurisen, luhankalaistuneen Litku Klemetin uudelta levyltä ihana elukkalaulu, Jos olisin koira, olkaa hyvä: https://www.youtube.com/watch?v=sNbJCzzF40E  Kuvat ovat etu- ja takapihalta,
viinimarjaviljelyn takia kaiskuteltu huljakka aukko ei nävy



















Ei kommentteja:

Lähetä kommentti