 |
Pihan pupujussikat. Lystikkäitä,
mutta yrttimaan ympäri laitettiin aita. |
Terveydenhuollon tulevaisuudennäky, visio puuttuu sekä
valtiolta että puristuksiin ahdetuilta hyvinvointialueilta.
Tärkein on ihminen, ei euro, asuipa hän Töölössä,
Iivantiirassa tai Utsjoella. Ihmishenkeä ei voi hinnoitella.
Vanhukset, vakuutuksettomat, köyhät eivät saa sitä mitä
työterveyshuollon hyvin toimeentuleva vakuutettu. KAKSissa työskennellyt nuori
lääkäri oli tuuminut sinne saapuvan vain oikeasti sairaita, mikä kertoo paljon.
Sosiaalihuolto pitäisi erottaa terveyspalveluista. Toimeentulo ja sairaudet
ovat eri asioita, vaikka monet tukea tarvitsevat sairastavat.
Kunnat voivat vastata paikallistuntijoina sosiaalihuollosta ja kerätä siihen
tarvittavat verot. Suomi ajaa rahoituksessa liian monilla rattailla.
Vanhusten hoiva kuuluu sosiaalihuoltoon, sillä vanhuus ei
ole sairaus. Vanhusten hoivan voi järjestää ilman voitontavoittelua julkisen
organisaation voimin kuten Tanskassa. Vanhuudella on vaikea tehdä rahaa. Mummujen
ja ukkien on parasta asua kotipaikkakunnalla elämänsä illansuu.
Hoitoketju perusterveydenhuollosta erikoissairaanhoitoon toimisi
tehokkaimmin saman organisaation osina eli yliopistollisten keskussairaaloiden
alaisuudessa. Koska valtio määrää nyt maksajana tahdin, säästyisi
hallintokuluja. Harvasta on neuvomaan kirurgeja, ei ehkä aluevaltuutetuistakaan
lääkäri- tai sairaanhoitajajäseniä lukuun ottamatta.
Hyvinvointialueille ehdotettu kolmannen verottajan rooli
merkitsisi hallinnon kasvua ja veronkannon hämärtymistä. Ostopalvelujen
hinnalle soisi maksukaton, sillä miksi maksaa silmälääkärille 4000 euroa
päivässä, enemmän kuin moni maksaa veroja vuodessa.
Säästää voi ottamalla pois KELA-korvaukset vakuutettujen kasvavalta joukolta.
Lääkäripalvelut voi järjestää ammatinharjoittajaperiaatteella, jolloin
yksityiset palveluntarjoajat voivat ottaa osan väestövastuusta. Omalääkärijärjestelmä
toimii, Uudellamaalla tehtävä pilotti on tervetullut.
Perusterveydenhuollon lääkäri pystyi v.2000 tapaamaan 14,4 potilasta päivässä, v,2021
enää 5,4. Aikaa vievää potilastietojen kirjaamista pitää rukata, terveyden tietojärjestelmäarkkitehtuuri
uudistaa, avustavaa henkilökuntaa lisätä.
Pakina julkaistiin Kuhmolaisessa 11.6.2024. Höysteeksi Sibeliusta, Etydi op.76 n:o 2, se on soinut korvamatona päässäni lukuisia päiviä, ole hyvä: https://www.youtube.com/watch?v=yYVukhxZ0xY
Terveydenhoidon kriisistä uutisoidaan joka päivä. Saa nähdä milloin huonoja kokemuksia sattuu omalle kohdalle.
VastaaPoistaSaatetekstissäsi siteeraat Pääkkösen Tuomoa. Hänellä oli ns. sana hallussaan. Kun muutin tyttäreni kanssa Kainuuseen runsas 20 v sitten, muistan hänen kommenttinsa (yleisellä tasolla) joka meni jotenkin näin että "kyllä sitä polleina lähdetään maailmalle mutta tänne sitten palataan elämän kolhuja paikkailemaan". Se kirpaisi, mutta lohduttauduin sillä että olin sentään kuitenkin palkansaaja ja veronmaksaja oman aikani.
Lääkärit ovat avainasemassa siinä, miten terveydenhoito toimii. Mieleen on hiipinyt epäilys, kiinnostaako heitä enää ns. suuren yleisön hoito, sattuma-Saarat ja -Sepot jotka vaivojansa valittaa. Järjestelmä on tehnyt heille mahdolliseksi poimia rusinoita pullasta, jääköön rahvas tien sivuun. Eihän tämä hyvä tilanne ole. Yleensäkin terveydenhoidon sektorilla liikkuu valtavasti rahaa. Se saattaa tehdä sokeaksi sille, mikä olisi taloudellisinta.
Ehdotuksesi suoraviivaisemmasta terveydenhoidon hallintamallista on erinomainen. HS:n jutussa käytännön hoitajat sanovat esihenkilöportaita tulleen rutkasti lisää uusimmassa muutoksessa. Epäluottamuksesta johtoporrasta kohtaan on ikävää lukea.
Kuka tämän solmun selvittäisi? Miljardiluokan kysymys.
Kiitos Kerttu. Tuore palaute tuli sähköpostiin, hoitajien työnkuva on asiantuntijan mielestä vielä enemmän pielessä kuin lääkäreiden. Ehkäpä vanhan ajan hoitajien hoitaja-eetos pitää palauttaa kunniaan, potilastyö keskiöön - eikä tietsikalla istuminen. Voihan hoitajiin kiinnittää vaikka kamerat ja litteroida tapahtumat tekoälyn avulla, jos siitä muka on jotakin hyötyä jollekin.
Poista