Elä töttärehä

 

28.3. rämpsi räntää
Napapiirillä. Se oli 
saksalaisten asiakkaitteni
mielestä ihana lumisade. 
Hyvä näkökulma. 

Rakastan murteita. Äet oli Savosta, puhe muuttui leveäksi aina, kun joku sukulainen Iisalmesta oli puhelinlangan päässä. Opettelin sanomaan kualjkiäryle ja Kallavesj. Pikkusisko väänsi pessimistien puolankaa, saunan jälkeen ruisvoileipiä syödessä kajahti mehhuo. Nyt puhuu täyttä oulua, kyselee kattoikko Kärppien eli oululaisen mieheni mukaan Hintan marttojen pelin.

Vojakkalalainen siskonmies joutui kielivaikeuksiin, kun muutti Torniosta Iisalmeen. Etsi uutta kotia pesueelleen. Kauppias kehui uutta eteisenlattia kertomalla, että siinä oli ensin laatalattia vuan sitten laetoin laatat. Kun siskonmies ihmetteli Savonmuan Lappiin verrattuna kaksinkertaisia hintoja, myyjä tuumi: suaphan sitä pyytee. Siskonmies aikoi istuttaa Iisalmeen kauniin Tornionjokilaakson murteen, lopputuloksen arvannette. Simhaus on muuten vetoketju Vojakkalassa.

Lapin murteet hoon päältä puhumisineen ilahduttavat. Hoota ei osaa muu kuin alkuperäinen lappilainen panna oikeaan paikkaan. Kemijokivarressa hoo on eri paikassa kuin Väylänvarressa eli Tornionjokivarressa. Ei kannata edes yrittää, antaa Tervolan ämpäripäiden, pottumuoniolaisten ja poikkinaitujen pellolaisten pitää puheensa. Minulta loppuivat muka-lappilaiset nordic noirit siihen, kun etelän näyttelijä oli puhuvinaan jotakin Lapin murteista.

Kainuun murteet maalaavat kuvia. Ukonturjake ajjaa aotonkotteroa, akanleohake paestaa tärräytti kukon. Tekemistä ja liikkumista kuvataan usein kahdella sanalla, jotka kertovat myös tekijästä. Täällä kävellä lenkutellaan, pylykkästään, puhhuo kälätettään, naoraa kutkatettaan tai rätkätettään. Rillata suhhautettaan, veisata hujjuutettaan.

Mistä otsikko? Kyselin vuosia sitten entiseltä naapurin pojalta, mitä vanhemmille kuuluu. Vastaus kuului, että siellähän nuo töttärehtää. Sakari Kukko puolestaan oli kuullut osuvan äidillisen komennon Kainuuntiellä. Pikkupoika keuli pyörällä, ja äiti komensi: elä töttärehä. Kokeilkaapa taivutella sanaa töttärehtää: meni töttärehtämiseksi, töttärehyttää. Menikö oikein.

 Pakina julkaistiin Kuhmolaisesssa 29.3.2014. Teemaan sopii Loituman Ievan polkka, maailmalla ehkä eniten soitettu suomalainen etnopläjäys, siinäkin veisata huijjuutettaan ja kyllä se osaa olla tosi ärsyttävä: https://www.youtube.com/watch?v=EwqhI5xaXSQ - jos joudun odotettavissa olevan viimeisen tuomion jälkeen pimeälle puolelle, joudun kuuntelemaan Ievan polkkaa aina uudestaan ja uudestaan. Tai sitten räppiä tai teknoa. 

Hyvää pääsiäistä

Ivironin Jumalansynnyttäjä
Kuhmon Karjalan Valistajien
kirkon alttarissa

 Ennen pääsiäistä kristilliset kirkot tuovat esille paastoamista, pahasta pidättäytymistä, hiljentymistä.

Ortodoksinen kirkko suosittaa paastottavaksi neljästi vuodessa: 40 vuorokautta ennen pääsiäistä, kesällä Apostolien muistoksi, elokuulla vietetään Jumalansynnyttäjän paastoa ja ennen joulua joulupaastoa. Paastossa pidättäydytään maito- ja lihatuotteista, heittäydytään vegaaneiksi. Paaston tyyli vaihtelee maittain. Myös joka viikko keskiviikkoisin ja perjantaisin suositellaan paastoamista, Kristuksen vangitsemisen ja kuolonuneen nukkumisen muistoksi.

Hengellisesti paasto merkitsee pidättäytymistä pahasta. Parhaimmillaan pieni asketismi pyhittää paastoajaa. Paastolla leuhkiminen nolottaisi.

Paasto vie huomion mahasta ja rahasta syviin asioihin, omaan pahuuteen ja katumukseen.  Paasto antaa luvan hiljentyä, kääntyä sisäänpäin ylivilkkaassa, kärsimättömässä maailmanmenossa. Paaston aikana paastoaja voi antaa vaikka vähästään niille ihmisille, joilla ei ole mistä paastota.

Ensimmäinen paastoviikko resitoidaan ortodoksikirkoissa tai kotona Andreas Kreetalaisen katumuskanonia, joka on syvällinen, syvempi kuin Lentua tuolla jossakin jään alla. Sen sanat löytyvät sivulta https://www.ortodoksi.net/images/2/23/Pyhan_Andreas_Kreetalaisen_suuri_katumuskanoni_kokonaan.pdf .

"Sieluni, sieluni, nouse, oi miksi nukut! | Loppu lähenee ja sinä hämmennyt. | Heräjä siis, että kaikkialla oleva ja kaikki täyttävä Kristus Jumala | sinua armahtaisi. "

Kuulostaa ehkä synkältä. Oivallus elämän rajallisuudesta on toisaalta hyvin lohdullinen: ollaan pian maalissa. Onko suloisempaa kuin armahdus, hellittäminen, periksi antaminen.

Suuri paasto päättyy, huipentuu Kristuksen riemukkaaseen ylösnousemukseen väkivaltaisen kuolemansa jälkeen. Ajattelipa asian fyysisestä mahdollisuudesta mitä tahansa, tieto kilvoittelun päättymisestä ja rakkauden, armon ja rauhan viestin ikuisesta elämästä on ihana.

Pääsäisen paaston mittaisena juhlakautena tervehditään ilolla: Kristus nousi kuolleista! Totisesti nousi!

Kolumni julkaistiin Kuhmolaisessa Minna Canthin ja tasa-arvon päivänä 2024. Pääsiäistä odotellessa sen ehkä tunnetuin tropari, ole hyvä: https://www.youtube.com/watch?v=bKXGn30Lz7E&list=PLUWzV5LL3mB00-s6fkS-cLt3zuF6wkCDI 

 

Terveydenhuollon ratkaisuja, osa 2

 

Terveydenhuollosta maalasin edellisessä pakinassa niin synkän kuvan, että koen velvollisuudeksi yrittää ratkoa kipeitä ongelmia suorituskyvyltään vaatimattomilla blondin aivoillani. Tuskin lopullista vastausta voi paketoida. Pallo pitäisi kuitenkin potkaista parempaan suuntaan.

Joitakin asiakassegmenttejä kuten esimerkiksi työterveyden asiakkaita hoidetaan ehkä yli tarpeen. Alun perin työterveyshuollon tarkoitus oli ehkäistä ennalta, ei hoitaa sairauksia. Resursseja ei ehkä käytetä nyt oikein.

Ammattilaisten mukaan paras hoitosuhde on pysyvä suhde. Kun lääkäri tuntisi koko pesueen vauvasta vaariin, tietäisi elämänolot ja -tavat, terveysongelmat havaittaisiin ajoissa.

Lähes kaikkialla läntisen demokratian piirissä lääkärit ovat ammatinharjoittajia, harvoin viranhaltijoita.

Asiakas, romuskan jälkitautia tai verenpaineen nousua poteva ihminen voisi itse valita lääkärinsä ja pysyvän hoitosuhteen. Kuhmossakin on Koulukadulla palveluntuottajia kuin entisvanhaan nakkikioskeja. Ei kilpailtaisi lääkäreistä, vaan lääkärit kilpailisivat keskenään. Raha voisi seurata asiakasta niin, että asiakas etsisi itse mieluisen omalääkärin ja yhteiskunta osallistuisi sopivaksi arvioidulla rahoituksella.

Sairaalat saisivat toimia yliopistollisten keskussairaalojen alaisuudessa ja etälääketieteen kaikkia keinoja käytettäisiin tehokkaasti. Jättäisin terveydenhuollon tiukemmin ammattilaisten käsiin.

Terveydenhuollon tietojärjestelmät kaipaavat rajapintaremonttia. Miksi tietoni eivät siirry automaattisesti eteenpäin? Tietosuoja tuntuu liioitellulta, sillä tiedon kulku on ongelma eikä liian hyvät tiedot ihmisen terveydentilasta ja lääkityksistä. Omat terveystietoni saa vaikka huutaa torin laidalla, että varmasti onnettomuuden, sydärin tai aivoverenvuodon sattuessa ensihoitajat tietävät mitä perussairauksia poden.

Joudumme kokemaan aiempaa rankempaa palvelujen priorisointia. Se tulee tekemään kipeää, sillä kenestä meistä on sanomaan, että pienen vauvan hoitoon ei saa käyttää kolmea miljoonaa euroa tai koomaan vaipunutta ei kannata pitää hengissä. Lääkärit ja hoitajat vannovat valan, lupaavat hoitaa ihmisen terveeksi.

Kolumni julkaistiin Kuhmolaisessa 5.3.2024

Terveydenhuollon ongelmia, osa 1

 

Terveydenhuoltoa koskee joukko ilkeitä ongelmia.

Erityisesti erikoissairaanhoito, vakavien sairauksien hoito on kehittynyt. Uudet menetelmät ja lääkkeet ovat kalliita. Perusterveydenhuollossa kulut ovat nousseet vähemmän. Erikoissairaanhoidon kulut ovat samalla alueella voineet nousta kolminkertaisesti perusterveydenhuoltoon verrattuna.

Toiseksi väestö vanhenee. Voimme iloita terveyden kehityksestä, elämme vanhemmiksi kuin koskaan. Luontaisesti ikä vaatii veronsa, viimeistään kasikymppiset saavat kremppoja, joista kolmikymppisenä ei tiedä mitään.

Kolmanneksi Suomi on pitkien etäisyyksien maa. Perustuslain mukaan voi valita vapaasti asuinpaikkansa. Kauas on hankala lähteä apua hakemaan. Toisaalta väestö kasaantuu, ja kasvukeskustenkin palvelut sakkaavat.

Neljänneksi kunnat, julkinen terveydenhuolto, ovat joutuneet taistelemaan kohoavia kustannuksia vastaan, mikä on johtanut julkisen puolen yksityistä huonompaan palkkaukseen. Terveydenhuollon ammattilaisia on valunut yksityispuolelle, joka tarjoaa puuttuvan julkisen palvelun tilalle ostopalveluja. Niitä maksetaan myös julkisista varoista, joten se mitä esteltiin palkoissa pihistelemällä, maksetaan ostamalla yksityisiä palveluja verovaroin. Lisäksi yrittäjän tulee saada kohtuullinen voitto.

Viidenneksi terveydenhoitoala näyttäytyy maallikolle hierarkkisena ja konservatiivisena. Muutosvastarinta vaikutti esimerkiksi Kainuun hallintomallia sisään ajettaessa kipakammalta kuin muilla aloilla. Ammattiryhmien väliset kuilut tuntuvat syviltä.

Kuudenneksi alaa piinaa osaajapula. Kainuussa on podettu lääkäripulaa niin kauan kuin olen tiennyt ammattikunnan olemassaolosta. Nyt puuttuu myös hoitajia. Nykyhallituksen henki on siirtolaisvastainen, maahanmuuttajista ei saisi odottaa lisää tekijöitä. Kuitenkin maahan muuttaneiden työllisyysaste on sama kuin kantasuomalaisten.

Seitsemänneksi keskittäminen pois paikallistasolta johtaa johtamisen siiloutumiseen, mitä pitkät etäisyydet eivät helpota. Siiloutuminen ei tehosta toimintaa.

Yhä sairaat pääsääntöisesti hoidetaan. Kömpelöt ratkaisuesitykseni kerron seuraavassa pakinassa.

Kolumni julkaistiin Kuhmolaisessa 20.2.2024