Demokratiaa voisi kehittää

 

Ajatus on, että hanki nousee
vielä valojen tasalle 

    Kansanedustaja Anna Kontula räväytti kesällä ilmoittamalla, ettei usko nykymuotoiseen demokratiaan. Kontula perusteli kantaansa sillä, että valta kasautuu. Samat ihmiset istuvat sekä kuntien valtuustoissa, aluevaltuustoissa että Eduskunnassa, osuuskuntien ja valtion yhtiöitten hallinnoissa.

Ongelma lienee kuitenkin ehdokkaiksi halukkaitten löytämisessä. Eivät jatkuva ryöpytys, epärealistiset odotukset ja jopa politiikkainho tee edustajien työstä houkuttelevaa. Se on surullista.  

Vaaliohjelmat ja puolueohjelmat ovat yleisluontoisia. Hallitusohjelma tehdään vasta eduskuntavaalien jälkeen pitkiksikin venyvissä hallitusneuvotteluissa.  

Eduskunta säätää lakeja ja hyväksyy niiden toimeenpanoon tarvittavat voimavarat talousarviossa. Puolueet voisivat kertoa lainsäädännön ajankohtaiset kipupisteet ennen vaaleja ja ilmoittaa toimenpide-ehdotuksensa selkeästi, käytännön tekoina, niin että äänestäjä tietäisi ketä äänestää. Eduskunnan kynnet eivät pysty auringonnousun ajankohtaan, Putinin ajatuskulkuihin tai bensan maailmanmarkkinahintaan.

Ei olisi uskonut ennen vaaleja, että kamreeripuolueena tunnettu Kokoomus alentaa veroja velkaa ottamalla. Lizz Truss kunnostautui Britanniassa samalla politiikalla ja sai lähteä.

Maahanmuuttajista on työllisiä yhtä paljon kuin kantaväestöstä, molemmista ryhmistä noin 43 %, ja Suomen työvoiman uusiutuminen on ollut maahanmuuttajien varassa koko 2000-luvun (HS 3.11.2023). Jos esimerkiksi muuatta Oulun vuoden yrittäjäksi valittua, kymmeniä suomalaisia työllistänyttä maahanmuuttajaa olisi koskenut nyt ehdotettu järjetön kolmen kuukauden ulosheittosääntö, yrityksen menestystarina olisi jäänyt toteutumatta.  

Politiikassa on tullut ikäväksi tavaksi sättiä edeltäjiä tai opposition hallitusta ja hallituksen oppositiota.  Tai mediaa tai vähemmistöjä. Voisiko tyyliä muuttaa, käytöstä kohentaa. Voisiko blokkiutumista, kansan kahtiajakoa hidastaa tiedolla.

Moni jättää äänestämättä, kun ei sopivaa ehdokasta löydy, ei usko yhden äänen vaikuttavan tai vain laiskuttaa. Paranisiko tilanne, jos demokratian kantavat voimat, puolueet, parantaisivat toimintatapojaan. 

Pakina julkaistiin perjantaina 17.11.2023, kun Vartiuksen raja-asema jäi auki ja eteläisemmät suljettiin. Kunpa maailmantilanne rauhoittuisi. Sielunravinnoksi Chopinia, jonka musiikkia kuhmolaistunut Johannes Ruotsalainen on sovittanut, säveltänyt uudelleen Trio Tarinánin upouudelle levylle Unleashed. Levy tuli julki viime tiistaina, suosittelen: harvoin kuulee triona kahta klarinettia ja pianoa. Mutta tämä linkki alkuperäiseen Chopiniin, kun en käytä Spotifyta:

https://www.youtube.com/watch?v=FVBtVCKA9Ik 

Valtion velka rahana vai kohtaloina

Utua Lentualla 

Harvardin yliopiston ekonomistit Carmen Reinhart ja Kenneth Rogoff raportoivat tutkimuksessaan "Growth in a Time of Debt" talouskasvun hidastuvan merkittävästi valtionvelan ylittäessä 90 % bruttokansantuotteesta (BKT). Tutkijat olivat päteviä ja dokumentoivat työnsä hyvin.

Tulosta käytettiin ahkerasti. Se johti Euroopassa ankaraan talouspolitiikkaan kuten valtionvelan rajoitteeseen. Myöhemmin tutkimuksen dokumentaatiosta paljastui, että tulos perustui Excel-taulukon virheeseen. Kun virhe korjattiin, havaittiin, että velka ei juuri heikentänyt talouskasvua. Virheestä tuli kuuluisa myös sen osoituksena, että rehellisen tutkimustyön virhe on korjattavissa.

Suomen valtion velasta päättää Eduskunta. Valtion velka oli elokuun lopussa 153 miljardia euroa. Ensi vuoden talousarvio päätyy summaan 81,3 miljardia. Verotulot ovat 65 miljardia. Velkaantuminen jatkuu.

Valtion bruttovelka on kohonnut maailmantilanteen kuten pandemian ja Ukrainan sodan takia noin 73 %:iin BKT:stä (elokuu 2023). Nettovelkatilastoissa eli varallisuuden ja velan vertailussa Suomi pöhäytti kuitenkin Euroopan kisan hopeamitalistiksi öljyrahastollaan kellivän Norjan jälkeen. Hyvää sijoitusta selittävät julkisiksi varoiksi lasketut eläkerahastot (HS 25.10.23).

Ensi vuonna leikataan työttömiltä ja opiskelijoilta 200–300 euroa kuukaudessa. Yhden vanhemman perheen tulot voivat pienentyä enemmän. Köyhien määrän arvioidaan kasvavan 40 000 hengellä, joista vajaat 13 000 on lapsia. Köyhiä on nyt 782 700 eli noin 14 % koko kansasta.

Väitetään köyhien matokuurin pelastavan heidän ja Suomen tulevaisuuden. Otammeko nyt kuitenkin velkaa 13 000 lapselta, jotka joutuvat kulkemaan entistä kuluneemmissa vaatteissa, syömään ainakin viikonloput huonommin ja häpeämään köyhyyttään. Eikö 1990-luvun lamasta opittu mitään.

Kun reilut puolitoista vuosisataa sitten köyhäinhoito siirrettiin kirkolta kunnille, linjattiin terve periaate. Huono-osaisista päätettiin pitää huolta yhteisvastuullisesti, verovaroin. Turhasta voidaan luopua, mutta turhaa ei ole pitää huolta lapsista ja vähäosaisista.  

Pakina julkaistiin Kuhmolaisessa 7.11.2023.. Olen yrittänyt ottaa selvää modernista rahateoriasta, en oikein ole vakuuttunut. Silti monia makrotalouden lainalaisuuksia sopisi kehittää. Raha on renki. Vai mitäpä tuumaa Jaakko Laitinen ja Väärä raha: https://www.youtube.com/watch?v=bSVrNAp9do0

Entä jos

 

Monelle tuttu näky, Pallaksen keroja 

Ihmiskunta taipuu fatalismiin. Kuitenkin historian käänteet mutkittelevat tai ampaisevat eteenpäin sekä sattumanvaraisesti että tietoisen valinnan vuoksi.

Ajatusleikit virkistävät. Mitä olisi tapahtunut tai tapahtuisi, jos olisi toimittu tai toimittaisiin nyt toisin.

Entäpä jos sisällissotaa ei olisi vasta itsenäistyneessä isänmaassa sodittu. Entäpä jos Suomi olisi valinnut jatkosodassa aluksi liittoutuneet eikä Saksan, ja Neuvostoliitto olisi nielaissut Suomen Sosialististen Neuvostotasavaltojen Liittoon.

Entäpä jos - kun edellinen ei tapahtunut - Suomi olisi liittynyt EEC-yhteisöön, Euroopan unioniin jo 1970-luvulla. Entäpä jos Urho Kekkonen olisi luopunut vallasta jääden eläkkeelle 65-vuotiaana. 

Entäpä jos Suomen markkinoiden vapautumista olisi edeltänyt jämerä valtion regulaatiota kohentava lainsäädäntötyö. Olisivatko valuuttalainojen hurmaamat yrittäjät välttäneet konkursseja ja joku heidän takaajistaan valinnut elämän itsemurhan sijasta. Entäpä jos 1990-luvun laman toimien vaikutukset olisi tutkimuksen keinoin analysoitu ja nyt ei tehtäisi ainakaan samoja virheitä.

Entäpä jos hallitus leikkaa kritiikistä piittaamatta tukea köyhiltä muiden saadessa veronalennuksia. Varakkaat lisääntyvät innokkaammin kuin köyhät. Entäpä jos nykypolitiikka johtaakin rikkaiden määrän kasvuun vauvakatoa potevassa Suomessa ja köyhimyksistä päästään eroon uuden väestönvaihtotaktiikan ansiosta: keskitetään lisääntyminen hyväosaisille. Hyväosaisuus ja köyhyys periytyvät.

Entäpä jos velkarahalla veronalennuksia rahoittavalle hallitukselle käy kuten Britanniassa samoin toimineelle ja lyhytaikaiseksi pääministeriksi jääneelle Liz Trussille.

Entäpä jos yhä enemmän marjastetaan, sienestetään, kalastetaan ja metsästetään ja vaihetutaan Lappi-vegaaneiksi.  

Entäpä jos lopetetaan turhakkeiden osto. Entäpä jos maksetaan hanakammin aineettomista palveluista kuten sairaanhoidosta hoitajien palkkoina ja musiikista, kuvataiteista, urheilusta ja kirjoista tekijöiden palkkioina.

Entäpä jos sosiaali- ja terveydenhoito mukaan luettuna yksityiset ja työterveyspalvelut yksinkertaistetaan resursseineen kaikille kuuluvaksi peruspalveluksi. Entäpä jos prosessit rakennetaan antamalla verovaroin koulutetuille lääkäreille ja niillä toimiville yliopistollisille keskussairaaloille velvoite ratkaista sote-kriisi.

Entäpä jos suomalainen neuvottelee rauhan Ukrainaan ja Palestiinaan Etyk-ajan Kekkosen ja Ahtisaaren hengessä.

Tulevaisuus kehkeytyy tämän päivän valinnoista. Moni asia voi keikauttaa valinnat. Jälkiviisaus on imelin viisauden laji. Mikään ajatusleikeistä ei ole kannanotto tapahtuneen tai tapahtuvan puolesta tai vastaan, enintään vaihtoehdottomuutta vastaan.

Tämä on viimeinen kolumnini Lapin Kansassa. Lämmin kiitos neljän vuoden palautteista. 

Kerrassaan mukava Markus Krunegård laulaa Pellon kylästä, iloksenne: https://www.youtube.com/watch?v=ksdRzwHjDSw