Ehdoton ei väkivallalle

 

Elämäni ensimmäinen Picasso-varkaus 

Uutiset maailman väkivallasta järkyttävät. Pakolaisia kuolee Puolan metsiin ja Välimereen, Hamas ja Israel ampuvat ohjuksia koteihin, Ukrainan sodan loppua ei näy. Ihmiskuntaa ei voi kehua liiasta älykkyydestä eikä viisaudesta.

Toki on viisaita, on älykkyyttä. Teknologia, lääketieteen tutkimustulokset helpottavat elämää. Myös väkivallanteot ovat vähentyneet sivistyneissä maissa, joissa vankeja ei enää lyödä raipalla kuten Afganistanissa. Silti väkivalta purskahtaa liian usein esiin. Ihmisten hätä, suru, pelko näkyvät uutisissa molemmin puolin kriisipesäkkeitä.

Kotimaammekaan ei ole nuhteeton. Perheväkivalta kuuluu väkivaltaan, myös sanallinen ja taloudellinen. Onneksi järjetön perheväkivallan sovittelu jää historiaan, onneksi lähestymiskiellot turvaavat uhreja.

Viisas ihminen puhuu ja käyttäytyy hyvin, viisas kansakunta ei hyökkää. Ajatukset edeltävät puheita, puheet tekoja. Ei ole ongelmaa, minkä väkivalta ratkaisisi. Väkivalta kylvää kostoa.

Mikä neuvoksi, kun Suomen Eduskuntakin lähentyy tavoiltaan Brittein saarten alahuonetta tai Saksan liittopäiviä. Välihuutojen, puheenvuorojen kärjekkyyttä ja suoranaista ilkeyttä ei menneinä vuosikymmeninä olisi voinut kuvitella.

Vihan ja sodan vastainen juurihoito alkaa kodeista, kouluista, meistä kaikista. Kasvattakaamme lapset erään viisaan perhepäivähoitajan sanoin: toiseen saa koskea vain hyvää tarkoittaen. Puhutaan mieluummin hyvää kuin pahaa.

Tietenkin puolustautumiseen tulee varautua. Onneksi Suomen Puolustusvoimat ja Rajavartiosto ovat ehkä maailman osaavinta voimaa vihaa lietsovia maita vastaan. Työssä oli ilo olla tekemisissä molempien kanssa. En tavannut yhtään väkivallan väheksyjää tai malttinsa menettävää kuumakallea.

Olkaa ihmisiksi, poliitikot, etenkin johtavat poliitikot. Olkaa ihmisiksi kansakunnat. Oikeassa oli Rukajärven veteraani Hannes Tuovinen, 99, tuumiessaan Kainuun prikaatin näyttelyssä 1.9.2023, että sodat eivät ole kansan sotia vaan johtajien sotia.

Pakina julkaistiin Kuhmolaisessa YK:n päivänä 24.10.2023. Kunpa YK onnistuisi tehtävässään, rauhan rakentamisessa itsekkään ja tappeluksiin taipuvaisen ihmiskunnan sisällä. 

Kuuntelin sekä Dropkick Murphysin, Benjamin Luxonin sekä Joan Baezin version mielestäni yhdestä parhaista sodanvastaisista lauluista, irlantilaisesta Johnny I hardly knew ya. Baezin version viimeinen värssy lienee lisätty Amerikassa, ja vaikka tuo värssy on hyvä (we will never give our sons again), tulkoon tähän kuitenkin irkkuversio, The Irish Roversin esittämänä, siinä on kunnon menoa:

 https://www.youtube.com/watch?v=OkpiwHo0Po0

Mummoni ja Marin

 

Vuonna 1882 perustettu Raahen Porvari- 

ja Kauppakoulu porskuttaa yhä. Hyvä

kun nimeä ei ole pelleilty miksikään Poduksi.

Kuvakaappaus sivuiltansa.

  

Olin kolmevuotias, kun Paavo Rintalan romaani Mummoni ja Mannerheim ilmestyi. Mummo jaksoi paheksua aihevalintaa, kun olin muuta kuin taapero. Mielikuvitustani kutkuttaa, miten mummo suhtautuisi Marinin hallituksen viisikkoon ja Orpon nelikkoon, etenkin naisten menestykseen.

Mummo syntyi vuonna 1896, kävi kansakoulua Säräisniemellä, keskikoulun Iisalmessa eversti Tenhusen koulukortteerissa ja valmistui Raahen porvari- ja kauppakoulusta. Perhe ei ollut varakas, silti vanhemmat kouluttivat kaksi tytärtään.

Venäjän vallan aikana mummo luki pakkovenäjää ja ylpeänä muisti opettajan tuumineen, että ”Rauha ääntää kuin ryssä.” Avioitui, synnytti neljästi. Kaksi lasta kuoli pienenä. Miehensä menehtyi lentävään keuhkotautiin 37-vuotiaana. Kaksi poikaansa palveli isänmaata sodassa.

 

Pojat palasivat ehjänä. Mummo kertoi kantaneensa nuorten asepuvut tikun nokassa pellon laitaan ja polttaneensa ne, koska ne kuhisivat täitä ja luteita. Arvosti veteraaneja elämänsä loppuun asti.

Hän teki elämäntyönsä pankkivirkailijana ja huokaili kouluttaneensa useita pankinjohtajia. Naiset eivät edenneet aikanaan johtajiksi. Sai elää yhdeksänkymmentä vuotta.

Marinin puolue olisi mummolle väärin, mutta Marinin suorat puheet Venäjästä eivät. Bilevideot olisivat kauhistuttaneet naista, joka ei saanut edes tavata kihlattuaan ilman valvovaa silmää, esiliinaa. Anderssonin älyä mummu olisi ihaillut, mutta puolue olisi pielessä. Saarikon juurevuus olisi mummulle mieleen, myös Henrikssonin oppineisuus.

Orpo olisi mummolle mieleen kainuulaisen vaimon takia. Tosin mummo olisi murissut siksi, ettei puolue koskaan ole valinnut naista puheenjohtajaksi. Ei, vaikka kykypuolueella olisi älykkönaisia tarjolla kuten Elina Valtonen. Sari Essayah olisi mummon lemmikki kristillisyyden takia.

Purra ja Henriksson innostaisivat paatoksellisen mummon lausumaan runon:

Tänk på de saligas ängar

har dom fattiga massor med pengar

Ock dom rika går runt bland rabatterna

Och ängslas ej längre för skatterna.

Lepää rauhassa mummo. Onneksi moni asia on paremmin kuin eläessäsi.

Pakina julkaistiin Kuhmolaisessa Aleksis Kiven ja suomalaisen kirjallisuuden päivänä 10.10.2023. Narvan marssi on aina liikuttanut minut kyyneliin, soikoon se veteraani-isäni ja -setäni ja hediän sitkeän äitinsä kunniaksi,

Kaartin seitsikon soittamana, ole hyvä: https://www.youtube.com/watch?v=yrtImRYt9hM

ps ystäväni Leena Marja Tikkanen hoksasi, että runo on peräisin ruotsalaisesta limerikki-perinteestä - kuulin sen Bottan, Ostrobotnian lavalta, kun ruotsalainen opiskelijakuoro oli siellä vieraisilla. Hei - lisää limerikkejä, Suomeen myös!

Kun vietti valjastetaan julmuudelle

 

Seksuaalisuus on voimakas vietti. Vietin takia on haluttu, kaivattu, matkustettu, riemuittu, rakastuttu, nautittu, avioiduttu, petetty, erottu, sävelletty, kirjoitettu sonetteja, köyhdytty, raiskattu, tapettu.

Vietti myös valjastetaan julmasti sodankäynnin välineeksi, vihan ja alistamisen aseeksi. Toisen maailmansodan lopuilla arvioidaan jopa kahden miljoonan saksalaisnaisen tulleen raiskatuksi. Julmuus jatkuu yhä, kun soditaan tai rikastutaan köyhien kehoilla. Ukrainan sota, Isis-kalifaatin kauheudet jesidejä kohtaan ja prostituutio ovat aikamme esimerkkejä.

Vietin voimalla perustellaan prostituutiota, jota sanotaan maailman vanhimmaksi ammatiksi. Ilmiötä pehmennellään. Ilotytön titteli ei kuvaa tavallisen prostituoidun kovaa arkea. Suomessa on näkynyt julkisuudessa vain suhteellisen harvinainen ilmiö, yksin yrittävät, vapaaehtoiset ja pärjäävät seksinmyyjät. Suurin osa maailman seksityöläisistä ei kuulu heihin.

Esimerkiksi Saksan prostituoidusta on noin 80 % muita kuin saksalaisia. Ihmiskehon kaupasta hyötyvät välikädet, ihmislihakauppiaat ja bordellinpitäjät, jotka rikastuvat Romanian, Bulgarian ja Afrikan köyhillä nuorilla. Poliisit, asianajajat ja tuomarit arvioivat kolmen neljänneksen joutuneen työhön pakosta.

Pakko ei aina tarkoita asetta otsalla, vaan köyhyys, koettu väkivalta ja välittäjien valheet paremmasta elämästä vievät nuoria ahdinkoon. Usein prostituoitu on kokenut insestin lapsena omanarvontuntonsa menettäen. Prostituutio on rahasta raiskaamista, refleksin ostamista. Siitä puuttuu molemminpuolisuus, todellinen erotiikka ja rakkaus.

Saksalaiset tutkijat selvittivät miten uhrit voivat. Ammattitauteja ovat posttraumaattiset stressihäiriöt, sukupuolitaudit, vammat sekä ulko- että sisäsynnyttimissä, suolisto- ja ruokatorvitulehdukset, leukapielten tulehdukset ja immuunijärjestelmän heikentyminen runsaan ”työnteon” takia. Pahoinpitely on tavallista. Huumeet ja alkoholi toimivat turrukkeina.

Eliniän odote puistattaa: nuorena prostituution pudonneet elävät keskimäärin 39 vuotta (Emma 4/2023). Tavallisen saksalaisnaisen eliniän odote on 84 vuotta. Prostituoiduissa on paperittomia, eikä moni pääse terveydenhoidon piiriin, mikä osaksi selittää eroa.

Prostituution kovuudesta ei saa vaieta, ettei Suomi seuraa Keski-Eurooppaa vaan pohjoista mallia. Ruotsi kriminalisoi seksin oston v.1999. Vain joka 11. mies on ostanut seksiä, heistä osa ulkomailla. Seksin oston sallivissa Keski-Euroopan maissa arvioidaan osuudeksi 40–50 %. Ruotsissa prostituoituja ja ostajia autetaan irrottautumaan uhrit rikkovasta kaupasta.

Onko ihmiskehon jokainen onkalo kauppatavaraa? Ansaitsevatko uhrit luetellut sairaudet ja lyhyen elämän? Kunpa ihmiset vain rakastelisivat keskenään ilman kaupankäyntiä. Seksi ei ole ihmisoikeus.

Kolumni julkaistiin Lapin Kansan verkossa 8.10.2023 ja paperilehdessä päivää myöhemmin. Suren prostituution vähättelyä. Miksi on ihmisiä, jotka voivat ostaa toisen ihmisen kehon seurauksista piittaamatta.