Eläinautius

   

Mitzi viimeisenä talvenaan

Isä metsästi, kuljin hänen, enon ja serkun kanssa metsällä. En unohda ruska-aamuja Kainuun ja Koillismaan upeissa maisemissa, koiran iloista haukkua, en pannukahveja ja nuotiolla lämmitettyä puolukkamehupulloa, joka tietysti räjähti. Eno kehotti hankkimaan aseenkantoluvan ja metsästyskortin, koska ”jänekset tulevat aina sinua kohti”. En tiennyt ajatella, että se olisi tytölle sopimatonta, vaan enpä älynnyt monta muutakaan rajoitetta, mitä on keksitty ihmiskunnan kontrollointitaipumuksen takia.

Kaupunkilainen eno erikoistui pieniin englannin jäniskoiriin, mikä oli 1960-luvulla uutta. Kun avioiduin, oli selvää, että hankitaan enolta lättäkorva, beagle. Saimme sen häälahjaksi. Kun vieraat siunailivat, miten reipas eno uskaltaa antaa eläimen häälahjaksi, eno kuittasi: ”Perhesuunnittelua”.

Siitä asti olen asustellut koirien, kissojen, myös eksoottisten jyrsijöiden ja siivekkäiden ja yhtenä kesänä vuokrahevosenkin kanssa yhteensä 42 vuotta. Elukoita tuli paitsi omasta myös jälkeläisten halusta.

Isälle ja minulle kävi samalla tavalla, into metsästää hiipui iän myötä. Lihansyöntini väheneminen vaikutti asiaan. Pidän mehtuuta silti harrastuksista hienoimpana. Pössejäkin mehtääjiä olen tavannut, vaan enimmäkseen ovat päiseviä luonnonystäviä.

Viimeinen otus oli kissa Mitzi, valmiiksi hienostellen nimetty tyttären löytö rannikon kissatalosta. Asusteli Timoniemellä lähes 17 vuotta, hoiti kissanhommansa ja kuolla kupsahti hiljan.

Poden eläinautiutta. Ei kuulu tassuttelua tai kehräyksen hurinaa, kukaan ei maukaise leijonannaukaisua kello viisi aamulla tyhjän kupin takia. Vieroitusoireita.  

Lupasin nyt kanssani asustelevalle miehelle, että tästedes rapsuttelen vain häntä. Van saa nähdä. Molempia saattaa heikottaa, ei toivon mukaan kaksijalkaisten vaan nelijalkaisten kanssa.

Hiljan edesmennyt ajattelija piispa Kallistos Ware kirjoitti olevansa varma, että eläimillä on sielu, ja pohti sitäkin, voiko kasveillakin olla sielu. Kaikki eläinten kanssa asustelleet tietävät, että eläin ymmärtää puhetta, tuntevat samoja tunteita kuin me ihmiseläimet. Eikös se ole sielun merkki?

Pakina julkaistiin Kuhmolaisessa 12.4.2023. Höysteeksi vielä pääsiäisen musiikkia, kiitos Kajaanin kauniille ortodoksipyhäkölle, Kristuksen kirkastumisen kirkolle suuren perjantain ja lauantain puhuttelevista palveluksista, tässä  https://www.youtube.com/watch?v=YV6rAphH4m4 , kamarikuoro Krysostomos