Olen eläkeläinen. Minusta olisi mukavaa, jos minua jo kutsuttaisiin vanhukseksi. Helsingin Sanomien mielipideosastolla jotkut paheksuivat vanhukseksi kutsumista lähinnä sen takia, että mielipidetutkimusten yläikärajaksi on läväytetty 79 vuotta.
Olen ollut vauva, tyttö, teini, aikuinen nainen ja kyllä minä haluan tulla
vanhukseksikin, ei senioriksi tai ikääntyneeksi. Viimeksi mainittu kuulostaa
hapantuneelta maidolta.
Koska vanhuus on enimmäkseen esillä kielteisenä ilmiönä, päätin paljastaa hyvin
varjellun salaisuuden, kolikon toisen puolen: vanhuus on nykyään kivaa. Hei
mummut ja ukit, kertokaa kaikille, että on mahtavaa olla vapaa kuin taivaan
lintu. Pitkää ikää on toivottu ja tavoiteltu, sen saavuttaneina iloitaan ja
riemuitaan.
Aurinko heittelee timantteja Lentuan hangille, talvikalastajat ovat
ilmaantuneet ilokseni. Lumi on kuin kermavaahtoa. Pelkkä maisemaan
keskittyminen aamukahvin venyessä valaa onnea kuin sulaa suklaata mieleeni. Kolme
sanomalehteä luettu. Takana ovat kiireen värjäämät, aikataulutetut vuodet.
Olemme kasvaneet uskoon, jonka mukaan otsamme hiessä meidän tulee syödä
leipämme. Entäpä jos olemme erehtyneet. Tutkijat väittävät, että innovaatiot ja
oivallukset syntyvät rennossa, keskittyneessä tilassa.
Myönnän, että ilman nuorempien, työikäisten ponnisteluja en mussuttaisi kahvini
kanssa korvapuustia, jonka ainekset ostin kaupasta. Kaikki työ on arvokasta.
Eläkeikää hiissataan ylöspäin. Se lienee älykästä, sillä nykyajan eläkeläiset
ovat huomattavasti terveempiä kuin raskaassa ruumiillisessa työssä ikänsä
raataneet vanhempansa. Jos vanhat ovat hitaampia, saattaa äly ohittaa monta
kapeikkoa kokemuksen takia. Vanha kettu juoksee suoraan, nuori mutkittelee
voimaansa tuhlaten. Eläköityminen saa olla yksilöllistä.
Kaikki ikävaiheet ovat arvokkaita, niissä on erilaiset ilonsa. Enimmäkseen eläkeläiset
ovat iloisia ja tyytyväisiä. Eivät kaikki, eikä heitä saa unohtaa.
Suunnittelen äänestäväni vaaleissa ihmistä, joka näkee tulevaisuuden valoisana
ja on valmis tekemään työtä sen eteen, että ihmiset saavat tavan takaa nauttia
kiireettömästä joutilaisuudesta myös kesken työuran vanhuuden lisäksi. Keinoista intetään parhaillaan.
Pakina julkaistiin Kuhmolaisessa 14.3.2023, ja lopuksi karkkia korville, mummut ja papatkin tykkäävät serenadeista, antaa paukkua, Julien Prégardian, ihana tenori: https://www.youtube.com/watch?v=KN8FRXUBgJ0

Ei kommentteja:
Lähetä kommentti