Keittiön riemuja

 Reilusti yli ysikymppinen pappa opasti ikänsä aateloimana meitä nuorempia. Hänen mielestään miehen ei kannata tärvätä voimaansa lukuisiin naisiin, yksi kerrallaan riittää. Ei myöskään kannata tehdä mitään semmoista työtä, mistä ei pidä. Mutta syödä pitää ja kunnolla. Pappa vahvisti olevansa kiitollinen siitä, että ruokaa oli riittänyt läpi hänen pitkän elämänsä.

Ruoka saattaa muodostua ongelmaksi. Nuorille netin kuvasto on hallaa, sillä harvoin fotoshopatut kuvat kertovat oikeista ihmiskehoista. Syömishäiriöt ovat ikävä tosiasia.

Kaikki eivät viihdy keittiössä. Joillakin viihtymys menee överiksi, kun halutaan hifistellä.

Kiihkeitä keskusteluja käydään veganismista. Arvelen ihmiskunnan kehittyvän askel askeleelta kohti kasvissyönnin valtavirtaistumista. Antiikin ajoista asiaa on pidetty ihmisten hyvinvoinnin takeena, eläinten terveydestä ja elämästä puhumattakaan. Tilasin 1980-luvulla Suomi-lehteä, josta perheeni sanastoon jäi kuolleen eläimen lihan syöminen. Syömme viikoittain kuolleen eläimen lihaa.

Kauppojen valikoimat ovat pyörryttävän runsaita. Kannattaa ostaa tuoretta ja lähellä tuotettua. Kuhmossa omavaraisuus kukkii, monet sienestävät, metsästävät, kalastavat, marjastavat, viljelevät potut, porkkanat, sipulit itse. Siihen on upeat mahdollisuudet. Jos omaa palstaa ei ole, lähiruokaa tuotetaan.

Onneksi lapset oppivat kotitaloutta koulussa, onneksi isät ja äidit kokkaavat lastensa kanssa ja Kuhmon kouluruokaillussa muistetaan Kuhmon herkut. Keitetäänkö teillä pottupuuroa? Maistuvatko kapakeitto, muikut, syödäänkö riistaa, pistetäänkö kalansaaliit kukkoon. Leivotaanko rönttösiä ja lanttukukkoa?

Hyvä ruoka ei ole kallista. Keväisin voi hortoilla, kerätä villiyrttejä. Koska kotipihani on liikenteestä syrjässä, kerään pihalta nokkosia, siankärsämöä, poimulehteä, koiranputken versoja, suolaheinän ja horsman poikasia, jotka kevyesti ryöpättynä ja kurkumalla ja pippurilla maustettuina synnyttävät rikkaruohokeiton. Lisään joko maitoa ja suurustan tai käytän kevyttä ruokakermaa, en suolaa, koska se peittää kevään makuja. Rikkaruohokeitossa lienee paljon vitamiineja ja hivenaineita.  Tule siis pian, kevät, ja pihan rikkaruohot.

Pakina julkaistiin Kuhmolaisessa Kalevalan päivänä 2023. Loppulinkki vie tällä kertaa Janne Saarikiven viikontakaiselle luennolle Kuhmon Juminkeossa, olkaa hyvä: https://www.youtube.com/watch?v=ovB7VsAS51I

Kuvat pihan hortoilijan saaliista, voikukka voittaa muuten rucolan mennen tullen. Kissakin tykkää puuhata keveissä pihatöissä, jo kuusitoista vuotta elellyt Mitzi

Pyhä sota metsässä

Toinen lappilainen debatti syntyi, kun Polestar,
kiinalainen sähköautonvalmistaja rakennutti
ison 12 metriä korkean lumikuution Aalto-
aukiolle Rovaniemellä. Kaupunki ryhtyi
laatimaan ohjeita aukion käytölle. Joku aktiivi 
heijasti yhtenä iltana uiguurien lipun kuutioon.
Siitä en kerinnyt ottaa kuvaa.

  

Kun Aalistunturin hakkuut nostettiin julkisuuteen, mietin, mitä haukattavaa moto löytäisi paljakasta. Tunturi on määritelmän mukaan pehmeälinjainen vuori puurajan yläpuolella.

Demokratiassa kansalaisilla on oikeus kyseenalaistaa instituutioiden työtä. Metsäsodat ovat vanha ilmiö, moni muistaa vaikkapa Kessin ja Jerisjärven tien. Metsätalouden suunnittelu on kehittynyt viime vuosikymmeninä radikaalisti osallistamisen, luonnonvarasuunnittelun ja tarkentuvan paikkatiedon avulla.  Sodat jatkuvat silti. Ovatko vaatimukset osuvia?  

Aluksi tuotiin esille paikallisten halu saada aikaan kansallispuisto. Aloitteen allekirjoittaneesta 40 henkilöstä 12 oli paikallisia. ELY-keskuksen mukaan alue ei yllä puistostatukseen.

Sen jälkeen kyseenalaistettiin Metsähallituksen ja koko Suomen metsäpolitiikka. Sodissahan pahiksen kulttuuri pannaan eholle. Metsäsotaveteraani Matti Liimatainen näyttäytyi televisiossa, rintamalla ovat nuorimukset.

Metsähallitus kertoo työstään avoimesti. Tämän sotatantereen hakkuissa poistetaan ylispuita taimikoiden päältä ja harvennetaan harvennusvaiheen metsää. Pääosa metsistä on syntynyt maanmuokkauksen ja metsänistutuksen tuloksena, osa luontaisesti.

Metsälajeille jätetään säästöpuita, suojatiheikköjä ja kaikki kuolleet puut. Ekologisia käytäviä säilytetään, monimuotoisuus turvataan jo perustetun luonnonsuojelualueen ja luontokartoituksessa havaittujen arvokkaiden luontokohteiden säästämisellä.

Jaksollinen metsänkasvatus tekee metsistä mosaiikkia, syntyy reuna-alueita ja vaihtelevia eri-ikäisiä metsikkökuvioita. Eri metsälajit viihtyvät metsän eri kehitysvaiheissa. Jos pelkästään jatkuva kasvatus sallittaisiin, metsien taloustulos ja biodiversiteetti kärsisivät metsänkuvan yksipuolistuessa.

Jos jokaiselle maankäyttömuodolle kuten absoluuttiselle suojelulle tai metsätaloudelle varataan omia viipaleita slicing of the cake – politiikalla, jokaisen käyttömuodon intensiteetti kasvaa kunkin viipaleen sisällä. Se ei edistä monimuotoisuutta.

Jos nyt esillä oleviin metsiin on syntynyt auratuille ja istutetuille kuvioille kansallispuiston arvoisia, luontoarvojen takia suojeluun vaadittavia metsiköitä, eikö luontoarvoja voi kunnioittaa kaikkialla talousmetsissä ilman absoluuttista suojelua. Tämä älyllinen dilemma kutkuttaa aivoja. Luonto ei ole koskaan staattinen.

Kuuntelin Kanadan kenraalikuvernöörin Mary Simonin ja presidentti Sauli Niinistön isännöimää ilmastokeskustelua. Yleisöstä kysyttiin, pitäisikö tutkijoiden ottaa etäisyyttä arktisella alueella toimiviin yrityksiin kuten öljynjalostajiin. Ottawan yliopiston professori Jackie Dawson tuumi, että ei missään nimessä. Mikäli toimijat jaetaan hyviksiin ja pahiksiin eikä taloutta oteta huomioon, päädytään loputtomaan riitelyyn eikä luontokaan kiitä.

Kolumni julkaistiin Lapin Kansassa 27.2.2023. Väärän Matin sukunimi korjattu tähän versioon.

Lähestyvän pääsiäisen ja viime viikon kahden konsertin kunniaksi soikoon Anne Sofie von Otterin versio Matteus Passion ihanuudesta Erbarme dich mein Gott,  https://www.youtube.com/watch?v=r2C8TvF3dJk 

Huaveita jälleensyntymisistä

Ikivanha oliivipuu Zakynthokselta, kuva v.2007

Minusta tulisi Laima Zuzanka Anushauskas, sitten joskus, toisessa elämässä, kun syntyisin uudestaan Latviaan musikaalisena, ja kasvaisin jazz-pianistiksi ja säveltäjäksi. Säveltäisin ihannemiestäni Claes Anderssonia kuvaavaan ja suosituksi poksahtavan pianoteoksen, tai ehkä se sittenkin kuvaisi toista ihannettani Maija Perhoa.

Jos en syntyisi Laima Zuzanka Anushauskakseksi, syntyisin napasudeksi Kanadaan, Nunavutin territorioon. Haluaisin olla alfanaaras. Napsisin karibuja alfauroksen kanssa, eikä kukaan meitä metsästäisi. Tehtäisiin riemukkaasti valkoisia sudenpentuja, safkaa riittäisi kiitäessämme pitkin jääkenttiä. Ihmis- tai koirauhreja ei erämaassa tulisi. Attenborouhgit ja lassirautiaiset kiiruhtaisivat jäljillämme, meitä töllötettäisiin Kuumussakin.

Jos ei sekään nappaisi, tai sen jälkeen, syntyisin sitruunapuuksi Troodos-vuoristoon Kyprokselle Milikourin kylään, tai oliivipuuksi, eläisin oliivipuuna tuhat vuotta, tuottaisin hyvää extra virgin olive oilia Jorgon ja Alcyonen oliivitilalle, heidän jälkeläisilleen ja jälkeläisten jälkeläisille.

Koska kohtalon jumalattaret Ananke ja Man­at ovat oikukkaita, he saattaisivat sujauttaa aineksiani brasilialaisen Joaquiniin ja ah, niin ihanan hedelmälliseen Faquezaan, joiden kiihkeän rakkauden tuloksena syntyisin söpöksi Berniciaksi, elelisimme favelassa, elämänilo ei meistä läksisi ikinä. Emme äänestäisi Bolsonaroa.

Anankea en ole lepytellyt liehuessani Kyproksen luostareissa, joten kohtaloni voisi olla huaveitani karumpi. Syntyisin Kouvolaan, opiskelisin insinööriksi ja päätyisin valkokypäräiseksi mestariksi Espoon raksoille. Elämä olisi aluksi kivaa. Avioituisin eestiläisen Mirtelin kanssa, tekisimme kolme lasta, joista yksi olisi hankala ja äksy. Eroaisimme, koska tykkäisin enemmän kossusta kuin Mirtelistä, saisin maksakirroosin ja kuolisin 46-vuotiaana.

En usko jälleensyntymisiin, Ananke ja Manat ovat jääneet vieraaksi. Äet olj Savosta, siksi huaveet. Veikko Huovinen on lempikirjailijoitani. Omistan lyhärini hänelle. Huoletti, onko minusta tullut matkasaarnaaja, joten huaveilin, se tekköö hyvvee. Mikä lie jälleensyntyminen savoksi, oisko tuassiisamualimaanmuljahus? 


Savolaisilta oikolukijoilta toivon oikaisuja, jos murre meni pieleen, kiitos. Lyhäri julkaistiin Kuhmolaisessa 10.helmikuuta 2023. Sokerina pohjalla ihana Minja Koski alias M, piti aikoinaan Chydenius-levynsä julkkarit Kuhmossa, ole hyvä:

https://www.youtube.com/watch?v=dt6WlU0i22A