Rauhankyyhkyt lentoon Ukrainassa

 

Rintapielessäni oli Ukrainan värien nauha. Pitkään Suomessa asunut venäläinen halasi minua. Tuo pieni ele vaati rauhaa, joka on välttämätön elämälle.

Sota ei ole luonnonvoima, sen aloittavat ja lopettavat ihmiset. Sodan juuret ovat ideoissa.

Miksi putinismin aggressiivisuutta ei tunnistettu kunnolla 2014 hyökkäyksen jälkeen? Miksi Ranskan presidentti puhui turvatakuista hyökkääjämaalle?

Saksan sodanjälkeinen katumuksen täyteinen idänpolitiikka muuttui 25.1.2023, kun symbolinen panssarivaunupäätös kerrottiin. Ei ollut uutta Molotov-Ribbentrop – sopimusta.

Sinisilmäisyys ei vaivaa Viroa, Latviaa ja Liettuaa eikä Suomen puolustusvoimia ylipäälliköineen. Viimeksi mainitut tekivät aiemmin yhteistyötä rajanaapurimme kanssa, ja viranomaiskorruptio ja johtamisjärjestelmä tulivat tutuksi.

Koska kleptokratiaa Venäjällä arvostetaan, se pesiytyi sen armeijaan. Sotilaan ja toisinajattelijan terveys ja henki eivät merkitse, pelolla johtaminen on juurtunut syvälle. 

Putinistit ovat toivoneet moninapaista maailmaa. Kuka sitä on vastustanut? Haavoittiko kommunismin syöksykierre kansakunnan eliittiä kuten KGB-agentti Putinia niin, että romahdus pitää kostaa tappamalla viattomia, tapattamalla omia sotilaita ja vankiloihin suljettuja ihmisiä.

Puolustusbudjettien osuudet valtioiden budjeteista ovat rauhallisesti alkaneella 2000-luvulla olleet matalimmillaan kautta ihmiskunnan historian. Nyt niitä kasvatetaan.

Rahaa siirtyy terveydenhuollosta ja koulutuksesta, tutkimuksesta ja sosiaalityöstä. Sota traumatisoi molemmin puolin rintamaa, mutta heikentää hyvinvoinnin edellytyksiä laajalti.

Isänmaallisuus on isänmaan rakkautta. Se ei tarkoita toisten kansojen, kulttuurien ja uskontojen vihaamista ja alistamista. Myös länsimaissa populistit ovat tuhrineet isänmaanrakkautta ja ihmisoikeuksia halveksimalla eri kulttuureja ja pakolaisia.

Sota johtaa julmuuksien lisäksi mauttomuuksiin kuten yksityisten ihmisten irvokkaisiin terveisiin hyökkääjäarmeijaan suunnattavissa ammuksissa.  

Onko Putinista ja hänen hallinnostaan neuvottelupöytään rauhaa rakentamaan. Epäilyttää. Niin paljon valheita on ollut maallikonkin helppo tunnistaa Venäjän viesteistä.

Putinistit ovat naureskelleet vuosia Eurooppaa Gayropaksi. Kansalaisoikeuksia rajoitetaan lainsäädännöllä. Nykyhallinto ajaa suurvalta-aatetta ja etupiirien palauttamista.

Onko ainoa tie rauhaan aseistaa Ukrainaa kaikkien vapautta, demokratiaa, riippumatonta oikeuslaitosta ja sensuroimatonta mediaa puolustavien maiden voimin niin isosti, että Venäjä häviää sotansa. Lentävätkö rauhankyyhkyt vasta sitten.

Sotaa ja maailman valtioiden päämiesten toilauksia seuratessa nousee mieleen Axel Oxenstiernan elämään jäänyt viisaus: ”Poikani, kunpa tietäisit, miten vähällä järjellä tätä maailmaa hallitaan.”

Kolumni julkaistiin Lapin Kansassa 28.1.2023. Laulakoon Lale Andersen toisen kerran kun jo lauloi Muistojen bulevardissa: https://www.youtube.com/watch?v=B17H7E4Bsb0

Sambaa kirkossa?

Kotikirkkoni Pyhien Karjalan Valistajien
kirkko Kuhmossa

Kuolema on kiinnostanut minua, outolintua, pennusta asti. Vaihetuin luterilaisesta ortodoksiksi. Ortodoksinen kirkko lienee opillisesti lähinnä alkukirkkoa. Maailman myllerryksissä rakastan pysyvyyttä.

Oppi elämästä ja kuolemasta on uskontojen ytimiä.  ”Kristus nousi kuolleista, kuolemalla kuoleman voitti ja haudoissa oleville elämän antoi”, lauletaan ortodoksikirkossa pääsiäisenä. Pääsiäisen juhlakautena tervehditään sanomalla "Kristus nousi kuolleista!", johon vastataan "Totisesti nousi".

Koen niin vahvana rakkaiden edesmenneitten rukousten kantovoiman, että olen jo varma, että jossakin kohdataan. Kukaan ei tiedä kuoleman jälkeisestä ajasta, eikä erehtyminen sen suhteen liene kovin vakavaa. Raadollisesti ajattelen, että jo se, ettei pelkää kuolemaa, on voitto.

Sama autuus kuolemanjälkeisestä elämästä on tarjolla myös luterilaisuudessa. Ortodoksisessa hautauspalveluksessa arkku on avoin viestinä ihmisen kehollisuuden kunnioituksesta myös elämän päätyttyä.

Sieluani ruokkii palvelusten muuttumattomuus. Kiusaannun nojatuolikirkoista. Afrikan eloisien kristittyjen tanssahtelu tai Pohjois-Amerikan afroamerikkalaisen reipas gospel-meno on kivaa. Ortodoksipalvelusten meditatiivisuus puhuttelee kuitenkin kainuulaista korvenpeikkoa enemmän. Ei tarvitse pelätä joutuvansa läpsyttämään käsiään, säikähtää jiihaa-huutoja tai sambakulkuetta adventtikirkossa Helsingin Paavalin kirkon malliin.

Ortodoksikirkko on aistien kirkko. Seisominen viestii tuntoaistille, kirkkolaulu kuulolle, suitsukkeen tuoksu hajuaistille, kirkkojen kauneus silmille. Opetuspuhe, evankeliumin ja psalmien luku herättelevät ajattelemaan.

Kunnioitan syvästi kunkin vakaumusta. Kristuksen tärkein viesti on rakkaus, tilan antaminen erilaisuudelle ja ihmisyyden hyväksyminen sen monissa olomuodoissa. Niin kauan kuin ihmisiä kantaa rakkaus eikä tuomion henki antaa näkemysten rehottaa (Matt 7: 1–5). Sambaa sinä vaan kirkossa, jos se tuntuu oikealta. Minä en kehtaa. Sambailen ja twistailen toisaalla. Hiljennyn kirkossa.

Ehkä englantilaista Nunna Maria Normanbyläistä mukaillen minä, tunkkaisen ennakkoluuloni rasittama, pistän lopulta tanssiksi paratiisissa, jos sinne asti pääsen.

Pakina julkaistiin 27.1.2023 Kuhmolaisessa. Tutuimpia kirkkolauluja on ehtooveisu, tässäpä https://www.youtube.com/watch?v=muBoiXoQXw0 , ole hyvä

 

Älä lyö

Susipari syntyi Sirkassa 2019. Yksityis-
omistuksessa ;)

Joulukuun surmat Kajaanissa ja Helsingissä nostivat taas esiin Suomen surkean kotiväkivaltatilanteen. Kolmannes naisista on kokenut väkivaltaa, miehistä viidennes.

Jokainen lyönti sattuu. Terveyden lisäksi vaurioituu minäkuva, häpeän ja alemmuuden tunteet satuttavat syvältä, molempia, koko perhettä.

Mitä voi tehdä väkivallasta kärsivien avuksi? Onko niin, että emme ilikiä puuttua toisten asioihin? Voisimmeko rakastaa lähimmäisiämme niin paljon, että puutumme? Mitä tapahtuu sen ihmisen mielessä, joka lyö tai ampuu?

Väkivaltaan sortuneet eivät osaa selittää käytöstään, jotakin ”napsahtaa”. Ihminen on väkivaltaisin nisäkäslaji, joka joutuu tekemään töitä itsensä kanssa pitääkseen käytöksensä kunniallisena ja lähimmäisensä ehjinä. Jos tunnistaa väkivaltataipumuksensa, tulee pysyä selvin päin. Monen iskun takana on rähinäviina.

Kasvatus on perusta. Jokaisen tytön ja pojan tulisi oppia, että ihmistä saa koskettaa vain hyvää tarkoittaen. Väkivaltaista tappelua ei saa kuittailla pojat on poikia - heitoilla, sillä ystävällismielisen painiottelun jokainen täyspäinen erottaa pahantahtoisesta satuttamisesta. Vähättely ruokkii väkivallan hyväksyntää.

Kasvatus kuuluu vanhemmille. Kouluissa väkivallan nollatoleranssi on olemassa, vaikkei valvovien opettajien silmä kaikkialle yllä. Valmentajat ja naapurin aikuiset ovat yhtä lailla vastuullisia kasvattajia. Pitää puuttua, jos näkee lasten pahoinpitelevän toisiaan.

Parisuhteeseen humpsahtaneen kannattaa pitää yllä ihmissuhteita ystäviin, omaisiin, naapureihin. Saa kertoa, jos pelottaa. Ensimmäinen lyönti ei jää ainoaksi. Häpeä ei kuulu uhrille, vaikka olisikin tullut sanotuksi pahasti. Tie lyönneistä kuolemaan voi olla pitkä mutta on varmasti kauhea.

Ystävät, omaiset, naapurit, terveydenhuollon ammattilaiset ovat tärkeitä kehorauhan rakentajia. Ei ole kotirauhan rikkomista, jos seinän takaa kuuluu tappelun, lyöntien, itkun ääniä, ja syytä menee kysymään. Mustelmat, välttely, vetäytyminen voivat olla oireita ahdingosta.

Jos elät pelon tai väkivallan alla, älä kanna taakkaa yksin. Kerro, ystävälle, sisarelle, veljelle, ammattiauttajalle. Pelasta itsesi ja mahdollinen jälkikasvusi.

Väkivallatonta uutta vuotta. 

Kolumni oli Kuhmolaisessa 5.1.2023. Piristykseksi musiikkia, olkoon tällä kertaa Edie Brickel: https://www.youtube.com/watch?v=tDl3bdE3YQA - tämä biisi ei vain katoa lemppareistani

Joku ihmetteli kerran, olenko kokenut ihan itse kaiken mistä kirjoitan. No en ole. Autofiktiot ovat toisten juttu. Olen saanut elää mahdottoman hyvän elämän, ilman väkivaltaa, sotaa, alistamista. Rakas isänmaamme on antanut äidinkielellään hyvin paljon aiheita kiitollisuuteen. 

Äänestä henkesi edestä

 

Kotirantaa vuosi sitten jouluna. Näyttää yhä samalta.

Olemme laiskoja äänestäjiä.  Sekä viime kunta- että valtiollisissa vaaleissa suurin voittaja oli nukkuvien puolue.

Hyvä asumistuen saaja, opiskelija, kotiäiti, työtön. Perehdy, mitä vaalien jälkeen voi olla odotettavissa. Työssäkäyvä, yrittäjä, kiireen väsyttämä ja eläkeläinen. Kun joskus sairastut, terveydenhoitosi on päättäjien käsissä. Valtio kustantaa maksamillasi veroilla hyvinvointialueet ja niiden valtuustot. Se joka maksaa, päättää, joten viime kädessä kansanedustajat määrittelevät kuinka sinua hoidetaan.

Herättelyksi tein tuhman ja kärjistetyn listan, pahat ja hyvät asiat puolueista. Toivon ehdokkaiden kilvan oikovan todennäköisiä väärinkäsityksiäni. Noudatan aakkosjärjestystä. En ole koskaan kuulunut mihinkään puolueeseen. Arvostan poliitikkoja, sillä demokratia on pyhää.

Keskustapuolue heitteli syksyllä jyviä siihen laariin, joka on otsikoitu ilkeästi ”Kepu pettää aina”.  On oivaltanut, että myös pääkaupunkiseutu on Suomen alue ja hyötyy aluepolitiikasta. Keskushallinto ja yritysten pääkonttorit ovat oivia veronmaksajia.

Kokoomus aikoo keventää veroja ja leikata asumis- ja toimeentulotukea eli tehdä tulonsiirron niiden hyväksi, joilla tuloja on ja ottaa pois heiltä, jotka laskevat joka sentin Kelan maksupäivästä alkaen ja täyttävät 1990-luvulta peräisin olevat leipäjonot. Kokoomuslaiset oivaltavat velan tulevan nousevien korkojen takia kalliiksi veronmaksajille.

Kristilliset ovat arvokonservatiiveja. Heillä on monien mielestä hyvä presidenttiehdokas, Sari Essayah.  

Perussuomalaiset eivät kasvattaisi valtion menoja, vaikka Suomi vanhenee ja hoidontarve kasvaa. Ikuinen itku maahanmuuttajista oudoksuttaa työvoimapulan kurittaessa. Ovat kuitenkin osanneet puhutella aiemmin nukkuneita äänestäjiä.

SDP aikoo kuin kuiskaillen karsia menoja, mutta on leimautunut velanottajaksi kuten myös Vasemmistoliitto. Molemmat puolueet ymmärtävät keskuudessamme aina elävän köyhiä ja ovat siinä kristillisempiä kuin muut.

 

Vihreät eivät muista aiempia sukupuuttoaaltoja ja viis veisaavat sähköautojen ja tuulivoimaloiden vaatimien metallien riittävyydestä. Puolustavat luonnon itseisarvoa, mille metsänpeikkona nostan hattua.

Vaikka et olisi aiemmin uskonut äänestämisen voimaan, äänestä. Kansanedustajat päättävät elämäsi merkkitapahtumista kuten syntyykö lapsesi poikkeusluvalla toimivassa sairaalassa, mitä opiskelu maksaa ja joudutko kipuilemaan pitkään hoitojonossa. Eduskunta joutuu kansan painostuksesta puuttumaan sähkön hinnoitteluun.

Kunpa Suomi ei luisuisi luiskalle, missä raha on suurin jumala, ja rahan omiin taskuihin kahmiminen ihmisen mitta. Kunpa julkista rahaa ei tuhlattaisi, vaan rahaa ohjattaisiin tärkeimpiin, koulutukseen ja terveydenhoitoon. Ja köyhille.

Äänestä siis henkesi edestä, älä nuku onnesi ohi.

Kolumni julkaistiin Lapin Kansassa 1.1.2023 verkossa, 2.1.printtilehdessä.