Juha Sipilä teki mielestäni virheen, kun ei ottanut
hallitukseensa itseään vanhempia ihmisiä. KIKYstä tuli kirosana. Yrityselämän
opit eivät suoraan sovi julkiseen työhön. Olisiko iäkkäämpi ja poliitikkona
kokeneempi voinut auttaa Sipilää luovimaan? Työ- ja elämänkokemus kasvavat iän
ja eri ympäristöissä tehdyn työn myötä.
Maata johtaa nyt nuorehko näkyvien naisten hallitus. Puhutaan
viisikosta, mistä tulee mieleen vanha nuortenkirjasarja. Pääministeri Marinin päätymistä
median ja kansalaisten somemyllyyn saattoi odottaa: what goes up, comes down,
kuuluu vanha viisaus. Virheettömiä ihmisiä ei ole syntynytkään. Riittäneekö,
että on tunnettu, sama mistä. Nykyhallituksen suosio päihittää yhä edeltäjänsä.
Tämän päivän nuoret elävät eri maailmassa kuin ikäpolveni, joka
eli vakaissa vaikkakin suomettuneissa oloissa, otti asuntolainaa
kahdeksantoista prosentin korolla, jonka inflaatio ja verovähennykset kuittasivat,
sai valita työpaikkansa eikä potenut ilmastoahdistusta. Atomipommiangstikin
meni ohi meikäläiseltä. Eri ikäpolvikokemusten vuoksi on erinomaista, että päättäjäköörit
koostuvat muistakin kuin harmaantuneista äijistä ja ämmistä tai pelkästään
äijistä tai saman ikäpolven edustajista.
Ikääntyneen viisaudesta hyödyin, kun nuorena sain ensimmäisen
kutsun Venäjän lähetystöön kansallispäiväksi. Ihmettelin kutsua vanhalle
työkaverille, joka veti silmälasit nenällään alemmas ja tuumi, että kun
Tehtaankadulta on kutsu tullut, on aina lähdetty. Tapasin Valtioneuvoston
edustajia ja sen ajan influenssereita, mielipideairuita. Minglaus kukoisti
Venäjän vastaanotoilla, kerman kokoontuminen juuri sinne lienee ollut kotiryssäaikakauden
kaikuja.
Suomettuminen jäi, somettuminen tuli ja sen myötä populismi.
Kaksipuoluejärjestelmätkään eivät vakuuta. Olisiko Britannia langennut
brexitiin, jos maa ei olisi ollut niin kahtiajakautunut. Toisaalta mitkään
valtioliitot eivät ole ikuisia, ja taksonomia-asetuksen mentyä läpi
Eurooppa-myönteisenkin valtasi epäusko: voidaanko Brysselissä, Baijerissa,
Bolzanossa ymmärtää Skandinavian metsätaloutta.
Suomeenkin rantautunut Eduskunnan oppositio vastaan hallituspuolueet -asetelma
tuppaa naurattamaan. Sankarit kun eivät aina muista mitä mieltä olivat
aiemmassa roolissaan.
Syntyykö hyvää, kun kyetään kompromisseihin? Pohjautuvatko tavallisten ihmisten
elämän kannalta parhaat päätökset eri näkökulmiin, tutkimustuloksiin, kykyyn kuunnella
ja hakea vaihtoehtoja, joihin kaikki osapuolet tohtivat sitoutua?
Olisiko viisasta äänestää vallanpitäjät mahdollisimman kirjavaksi joukoksi,
sukupuoli-, ikä- ja työkokemusjakaumaltaan rikkaaksi? Maakuntavaalit lähestyvät.
Äänestä, sillä tulevat maakuntavaltuustot päättävät Sinun, lastesi ja
vanhempiesi terveyspalveluista.
Kolumni julkaistiin Lapin kansassa 3.1.2022. Hyvää Uutta Vuotta!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti