Ihana itsenäisyys

Kysyin aikalaisilta, mitä itsenäisyys heille merkitsee. Otos oli pieni, ikähaitari kattoi kuitenkin naisia ja miehiä kolmikymppisistä liki yhdeksänkymmenen vuoden ikään ehtineeseen.

Vanhin muisti sodan synnyttämän kalvavan pelon, isän sotaan lähdön ja odotetun paluun, palaamatta jääneiden kalliit uhrit, mutta myös syvän ja jatkuvan ilon itsenäisyydestä. Isänmaanrakkaus hehkui hänen vastauksestaan.

Nuoremmat muistelivat sodasta toipuvien elämän kovuutta, köyhyyttä ja uupumatonta työntekoa. Tai uupuivathan he, kämppäemännät, metsätyömiehet, suurperheitten isät ja äidit, tehtaantyöläiset ja viljelijät, yrittäjät, elintasomme rakentaneet uutterat raatajat, vaan uupumusta ei valitettu eikä pörnäriä suotu, koska seuraavalla polvella piti olla paremmin. Hinta saattoi olla varhainen sydänkohtaus, murheet ja sotatraumat saatettiin hukuttaa koskenkorvaan. Jokainen rintamalta palannut olisi tarvinnut terapiaa, tuumi ammattisotilas kerran.

Tärkeäksi nähdään, että kaikista pidetään huolta. Vastauksissa korostuvat talouden vakaus, vahva demokratia ja elämän ennustettavuus. Kansalaisoikeudet ja oma äidinkieli koetaan tärkeänä, mutta kielitaidon heiveröisyyttä ei haluta pitää esteenä Suomeen tulleiden siirtolaisten työllistymiselle.

Itsenäisyys loi taloudellisen päätäntävallan. Euroopan unionin jäsenyys toi kaivattua kansainvälisyyttä ja kauppaa, jotka ovat buustanneet Suomen taloutta. Valtion hinkua myydä aiempien polvien rakentamia valtionyhtiöitä ihmetellään. Jos Kemijärven tehdas olisi ollut vielä Veitsiluodon, olisiko sitä lakkautettu. Norjalaiset ostivat lannoitetehtaan, hintoja nostettiin ja se saatiin kannattavaksi. Tuottajien tilipussi kyllä kutistui.

Moni kokee tekevänsä työtä isänmaan hyväksi. Omat puolustusvoimat takaavat itsenäisyyden. Vapautta, erityisesti sananvapautta arvostetaan. Saamme ajatella, kirjoittaa ja puhua ilman pelkoa vainotuksi tulemisesta. Toimittajia tai opposition kannattajia ei Suomessa vangita eikä surmata.

Toisinkin voi asiaa lähestyä. Ilmakehän kasvihuonekaasut eivät tunne rajoja. Poikani ihmetteli lapsena, miksi valtioilla on rajoja, tietääkö maa kuka sen omistaa. Nivankyläläinen biologi ja tutkijana elämäntyönsä tehnyt Kari Mikkola totesi huovismaisesti, että ”oikein isossa kuvassa kansakunnat itsenäisyyksineen ovat kuin tappelevat kirput koiran turkissa, valtaavat läänityksiään ja nahistelevat omistuksistaan, eikä koira tiedä valtapeleistä mitään, kunhan kynsäisee korvallistaan, jos kovin kahistelu kutittaa. Niin varmaan ajattelisi äiti maakin, jos osaisi ajatella, hyväntahtoisesti hymyilisi kirppujensa tontinrajoille ja kohauttaisi harteitaan”.

Iloitaan ja riemuitaan vapaudesta, me kirput, sytytetään kynttilät ikkunoille ja juhlitaan joko riehakkaasti tai hillitysti. Hyvää itsenäisyyspäivää!

Kolumni julkaistiin Lapin kansassa itsenäisyyspäivänä 2021. Sokerina pohjalla Sibeliusta, Kuusi, tällä kertaa melodiaa kantaa sello https://www.youtube.com/channel/UCxjzkp2AiVG0Ym8Nkrf0Usg

(linkki lisätty tunnin kuluttua julkaisusta, nakkisormi ei aiemmin toiminut)